3. viikko

Edeltä käsin tämä viikko tulee mullistamaan koko Thaimaa kokemuksemme, muutamme tiistaina Bangkokiin. Maanantai on kuitenkin viimeinen päivämme Patayalla ja otamme siitä kaiken irti. Emme siis löhöile asunnollamme, vaan tietenkin löhöilemme rannalla. Jomtien-beach kutsuu. Ilkka lentelee myös liito(/lasku)varjolla jota vene vetää muutamia minuutteja. Kokemus on kuulemma ja näemmä aivan vaikuttava. Jet-skiin vuokraus tyrehtyy sunnuntaina näkemäämme tapaukseen ensiavussa. Eräs arabi oli menettänyt ylä- ja alahampaansa sekä saanut leukaluunsa näkyviin ja palasiksi, joten suurin into oli vielä poissa, kun tapaus oli vielä tuoreessa muistissa.

Sorrumme ruokailemaan thai-ruokaa ja kokemus on se, että älä syö chiliä. Se maistuu tuliselta, mutta muuten thai-ruoka onkin syötävän hyvää, joskin sitä on annoksessa aivan liian vähän. Olisiko tässä taas osuutta paikallisten pienellä koolla… Kuparinen kuitenkin rikottu ja paikallisen kulinarististen kokemuksien etsiminen siis on käynnissä. Loppu viikosta uskaltaudun jo katukeittiöiden antimien maisteluun.

Muutamme Bangkokiin, jätämme Pattayan turistikaupungin taaksemme, jos ei lopullisesti niin ainakin pitkäksi aikaa (näin luulemme). Matka Pattayalta Bangkokiin asunnollemme kestää nelisen tuntia, liikenne on kohtuullista tai suomalaisen mittapuun mukaan kaoottista, mutta suomalainen mittapuu loppuukin täällä kesken. Asuinpaikkamme on Bangkok Noi, aivan kaupungin luoteisosassa, matkaa keskustaan on viitisentoista kilometriä. Farangeja eli länsimaisia emme ole asuinseudullamme nähneet, toisiamme lukuun ottamatta. Illalla ruokaostoksia kadun varresta tehdessämme havaitsemme, että Bangkokin ilma on sakeaa, autojen pakokaasut näkee silmin ja tuntee keuhkoin vieläkin selvemmin. Kauniisti sanottuna ilma on paskasta, muttei se kuvaa ilman laatua ollenkaan. Ostosten teko täällä on taas erilaista kuin Pattayalla, meidän kaupungin osassamme ei juuri kukaan puhu englantia. Ilkka onkin jo oppinut joitakin numeroita thaiksi. Sormimerkit ja laskukoneet toimivat ja asiat saamme hoidettua. Asuinhuoneet täällä ovat samaa luokkaa kuin Pattayalla, tv:tä ja jääkaappia ei näissä kämpissä ole, mutta ilmastointi ja vesi-wc löytyy.(takapiha) Todellakin saamme molemmat omat asunnot, mikä onkin hyvä, sillä kahden normaalioloissa itsekseen elävän miehen asuminen yhdessä yksiössä ei ole helppoa. Vuokraa maksamme kokonaista 3600 bathia kuussa ja joudumme, kuten joutuvat tulevatkin opiskelijat maksamaan 5000 bathin takuun. Tämän kuitenkin saa takaisin sitten kun lähtee pois, eli kun vähiten batheja tarvitsee.

Keskiviikkona käymme kaupungilla taksilla. Yritämme käydä ostamassa lentoliput takaisin Suomeen, muttei VISAlla saa nostettua kuin 20 000 bathia päivässä käteistä. Olimme sopineet matkatoimistomme kanssa että maksamme käteisellä, siis tämä siirtynee ensi viikkoon, sillä perjantaina on yleinen vapaapäivä ja jokin juhlapäivä, joten toimistot eivät ole auki. Torstaina menemme vierailulle Ladprao General Hospitaliin.

Bussi matkat Bangkokissa on oma lukunsa sinänsä. Matka asunnoltamme keskustaan kestää parisen tuntia ja kävelyäkin kertyi ensimmäisellä kerralla varmaan useampia kilometrejä. Seikkailu paikallisliikenteen busseilla on sekä jännää että edullista touhua. Ajoimme päivän aikana viidellä bussilla ja kaikkiaan matkat maksoi 35 bathia eli noin neljä ja puoli markkaa kahdelta hengeltä. Kiertoajelut tuktukeilla saa siis odottaa, kunhan bussi reitit ensin tulevat tutuiksi niin kenties sitten. Bussi reittejä riittää ja ne ovat riittävän pitkiä. McDonadsin löytäminen Bangkokista ja etenkin meidän asuinseudultamme on hiukan hankalampaa. Riemu on kuitenkin sen arvoinen kun kantapaikkamme löytyy, matkaa asunnoltamme kertyy kolmisen kilometriä, mutta tämä yhdessä Bangkokin Pizza Hutin puhelinnumeron kanssa tulee takaamaan ravinnon tarpeemme seuraavat kaksi kuukautta

Lauantain vierailu World Trade Centerissä aiheutti aika monta ihmetystä, miten paljon tavaraa on olemassa. Tämä tavaratalo lienee yksi niistä suurimmista, iso se ainakin on. Ainakin kahdeksan kerrosta, jokainen kerros on aivan tajuttoman iso (pinta-alaa turha arvata, sillä se menisi varmasti alakanttiin), liikkeitä autokaupasta kirjakauppoihin, hinnat yhtä korkeat kuin rakennus on iso ja vain yksi pankkiautomaatti, suomalaiseen makuun naurettavaa. Yhden cd-soittimen etsiminen kesti kolme tuntia ja valikoimaa näissä ei ole juuri ollenkaan, emme siis voi suositella cd-soittimen ostopaikaksi. Toisen ongelman muodostaa kielitaito, kukaan myyjistä ei puhu englantia ja soittimen ominaisuuksien selvittäminen on aivan omanonnen ja asiakkaan oman innon varassa. Aikaa ostoksia tehdessä kuluu rutkasti, muttei täällä taida kellään kiirettä ollakaan. Rama1-katu, jonka varrella suurin osa tavarataloista ja liikekeskuksista sijaitsee, on aivan mahdottoman ruuhkainen, liikenne seisoo enemmän kuin liikkuu ja moottoritie toiseen kerrokseen ei valmistu vielä aikoihin, vaikka se rakenteilla onkin. Odotimme linja-autoa tunnin ja vartin, mutta pääasia mielestämme oli, että pääsimme asunnollemme ennen puolta yötä.

Ensi vaikutelmat isosta pikku Bangkokista on ettei vilinä täällä lakkaa koskaan. Täältä löytynee kaikkea tarpeellista ja tarpeetontakin, jos sitä oikeasta paikasta osaa etsiä, muttei tyhmä turisti voi sitä käsittää. Vaikka englanti maan virallinen kieli onkin, niin sitä puhuu todella harva. Jopa tavaratalojen myyjät ovat aivan ummikkoja, hymy heiltä sen sijaan irtoaa kiitettävän helposti ja heillä on yritystä asioiden selvittämiseen riittävästi. Kun vain saa asiansa selvitetyksi, eikä vaan selvitetyksi vaan myös ymmärretyksi. Bussikuskin ammatti täällä vaatii aina jonkin asteisen psykoosin ja bussien kaasupolkimessa ei todellakaan ole kuin kaksi asentoa, on/off. Ajotyyli on jotain aivan uskomatonta, onhan linja-auto toki sen kokoinen että tervejärkinen henkilöauton, puhumattakaa mopon kuljettaja väistää muitta mutkitta. Linja-autojen teknisestä kunnosta päättelimme, ettei kaikkien laakereiden kunnossa oleminen ole edes tärkeää kunhan vain äänitorvi toimii.

Terveysriskejä katukuvassa löytyy joka kadun kulmassa, sillä thairuokalat ovat virittäneet katot aivan liian alas ja kadulla joutuu tarkkailemaan mihin päänsä iskee. Toinen terveyteen liittyvä seikka on, että jokaisen tervejärkisen ihmisen, joka asuu Bangkokissa, kuuluu saada jossain vaiheessa elämäänsä jonkin asteisia mielenterveyshäiriöitä. On meno vain sellaista!

[Thaimaa faktaa] [Matkavalmistelut] Thaimaassa [Vko1] [Vko2] [Vko3] [Vko4] [Vko5-7] [Vko8-9] [Vko10-11] [Thai linkit] [Terveyskulma] [Ohjeet]