Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!

 

Vierailu Ladprao General Hospital

Vierailu tapahtui 22.10.1998. Kyseessä siis noin 200 vuodepaikkainen yksityinen yleissairaala. Harjoittelumme valtion sairaalassa alkaa 26. päivä, ja olemme nyt nähneet kaksi yksityistä sairaalaa. Odotamme innolla mitä tuleman pitää, onko julkinen terveydenhuolto saman tasoista kuin yksityinen. Tässä sairaalassa, kuten Memorialissakin, maksukyky vaikuttaa hoitoon, eniten tämä tulee esille potilashuoneen koossa, jos "kela" maksaa niin huoneen koko on 4-8 henkeä. Jos taas vakuutus maksaa, niin huoneen koko on kiinni potilaan tahdosta, 1- tai 2-hengenhuoneita on tarjolla. Hoito kahdeksan hengen huoneessa maksaa 550 bathia ja yksityishuoneessa 1850 bathia. Tietenkin kaikista lääkärin ja hoitajien suorittamista hoitotoimenpiteistä sekä hoitotarvikkeista maksetaan erikseen.

Hoidon laadulla tarkoitettaneen täällä eri asiaa kuin Suomessa. Hyvä hoito luodaan hoitoympäristöllä ja toisaalta hoitajat eli yleisemmin järjestelmä ei puutu ihmisen elämään niin voimakkaasti kuin Suomessa. Hoitajat auttaa kun apua tarvitsee, muttei potilaalta olla jatkuvaan kysymässä tarvitsisiko tämä jotain. Yksityishuoneessa asuminen on kuin asuisi hotellihuoneessa, omia tavaroita jokainen potilas saa tuoda itse oman tarpeensa mukaan. Kalustus näissä huoneissa on myös hotellihuoneen luokkaa, oma parveke, kirjahylly, tv, jne. ja huone todella tilava ja viihtyisä. Yksityishuoneessa omaisten mukanaolo mahdollistuu paremmin kuin suurissa huoneissa.

Omaisten merkitys vaikuttaa täällä olevan suurempi kuin Suomessa. Toisaalta miksei olisi jos olosuhteiden kautta heidän mukaantulo tehdään helpommaksi, "hotellihuoneeseen" lisäpatjan sijoittaminen on helpompaa kuin kahdeksanhengen sairaalahuoneeseen. Lähes jokaisella potilaalla on omainen mukana, eikä omaisen mukanaolo ole pelkkä vierailu vaan he voivat todellakin olla mukana koko hoidonajan. Omaisten mukana oleminen auttaa potilasta säilyttämään oman henkilökohtaisen päiväjärjestyksen eikä hänen elämänsä ole sairaalan rutiineista riippuvainen.

Sairaalan yleisnäkymä on selkeä ja siisti, paitsi potilas huoneet niin myös käytävät ovat tilavat. Hoitajan "paikka" on "päivystää" toimistossa, jos joku tarvitsee apua. Erialojen vuodepotilaat ovat samalla osastolla, yleissairaalan luonteen mukaan. Naiset ja miehet ovat omissa kerroksissaan. Naisten osastolla synnyttäneet äidit ovat samalla osastolla infektio potilaiden kanssa ja tällöin "vauvala" on nykypäivää. Vastasyntynythän on mahdollisesti alttiimpi infektioille, eikä vierihoito ole mahdollinen. Ensiapu on täällä samanlainen kuin Memorialissakin, siistimpää täällä tosin on, tahrat siivotaan sitä mukaa kuin niitä tulee.

Olimme varsinaisesti tutustumassa täällä kirurgiaan eli leikkaussaliin ja tehohoitoon. Valitettavasti vierailupäivänämme oli vain yksi sektio joten leikkaussali näkymät rajoittuivat tähän. Leikkaussaleja on kolme, jaoteltu suuripiirtein 1skopiatutkimuksille, 1 ortopedisille leikkauksille, 1 infektio leikkauksille ja 2 yleisleikkauksille. Salit ovat tilavia, hoitajia kaikkiaan oli tässä sektiossa jonka me näimme viisi ja kirurgi + anestesialääkärit. Äiti oli sidottu leikkauspöydälle ristiasentoon hihnoin. Tämä hieman kummastutti meitä, muttei äiti kyllä sitten karannutkaan minnekään leikkauksen aikana. (Emme kylläkään tiedä mikä on käytäntö Suomessa?) Leikkaus itsessään sujuu kansainvälisten standardien kaavaa mukaillen (kirurgin mukaan). Kirurgit täällä ovat aivan samaan muottiin valettuja kuin muuallakin eli "huuli lentää". Tämä kirurgi puhuu myös hyvää englantia mikä helpottaa meidän oloamme huomattavasti (ymmärrämme ainakin osan mikä on vitsailua ja mikä totta).

Aseptinen taso kummastuttaa edelleen meitä molempia. Odotimme leikkaussaliin mennessämme milloin meidät komennetaan kasien pesuun, muttei sitä koskaan tapahtunut. Yleensäkään lavuaareja ei näy missään (paitsi wc:ssä), joten emme tiedä missä tämä sitten tulisi suorittaa Suomen mallin mukaan. Ympäristö on kylläkin otollinen kaikentyyppisten mikrobisten olioiden kasvulle, joten luulisi tarkemmalle aseptiikalle olevan tarvetta. Toinen aseptiikkaan liittyvä yllätys oli paikallinen "autoklaavi", joka on kattilallinen kuumaa vettä. Leikkauksessa käytettävät instrumentit steriloidaan keittämällä 10-20 minuuttia ja "sisuksiin" menevät työkalut vähintään 30 minuuttia. Mutta tämä on yksinkertainen, edullinen ja tehokas tapa hoitaa tämä asia ja tämä vaikuttaisi riittävän nykyisellään tänne.

Potilaaksi joutuminen tämän kaltaiseen sairaalaan tuntuu jo huomattavasti paremmalta kuin Memorialin tapauksessa. Muistettava on että nämä molemmat ovat olleet yksityisiä sairaaloita, joten vertailu suoraan Suomen julkiseen sairaalaan ei ole oikeuden mukaista.