5. viikko, pitkin poikin

Tiistaina on Loi Krathong, eli sadekauden päättymisenjuhla. Paikalliset pukeutuvat kansallispukuihin ja marssivat kadulla. Jokiin lasketaan kynttilä viritelmiä ja luullaan että pahat asiat menevät sinne mukana. Muutenkin tämä on paikallisille suuri juhla ja kaikkialla on karnevaalitunnelmaa. Meillekin puetaan "pellepuvut" päälle, mutta tämä tekee minut sikäli "surulliseksi" (lue vihaiseksi), että marssiminen jää väliin. Ehkä tästäkin joku kuva löytyy aikanaan.

Olemme oppineet vierastamaan farangeja ainakin heitä, jotka ovat täällä pari viikkoa. He ovat aivan liian vakavia meidän tyyliimme eikä heiltä saa hymyä edes houkuttelemalla. Perjantai iltana erehdymme farang-kadulle ja korjaamme erheemme lauantaina ajamalla vähintään 15 kilometriä asunnoltamme keskustaa vastapäiseen suuntaan, eräällä ostoskeskukselle. Pelkäsimme jo joutuvamme malaria-alueelle. Mutta hauskaa oli ja farangeja ei näkynyt yhtään. Mietimme vain, että Suomeen palaaminen voi olla hieman "tuskaisempaa" kuin tänne tuleminen, kun kaikki vain mököttävät. Muuten kyllä koti Suomea alkaa vähän kaiholla ajatella.

Harjoittelu vie suurimman ajan ja mehut meistä. Ajatuksia harjoittelustamme löytyy terveyskulmasta.

6. Viikko

Saimme maanantaina sairaanhoitajavahvistuksen Suomesta, kun Kirsi Vartiainen liittyi joukkoomme. Olimme maanantaina vastassa häntä lentokentällä ja teimme samalla jo suunnitelmaa perääntymistämme varten joulukuussa. Alkuviikon ohjelmistoon kuului myös vierailu Patpongilla alkuillasta. Positiivinen kokemus kaiken kaupankäynnin lomassa oli, ettei seksibaarit ulottuneet aivan yhtä kauas kuin Pattayalla ja seinätkin olivat pystyssä. Kaupankäynnin ja kauppiaiden paljouden ohella uskomatonta on myös hinnat, kaikkialla missä vain turisteja on, niin hintataso on vähintään kolminkertainen.

Tämä olikin sitten viimeinen viikko, jolloin alkuviikosta on vapaata, sillä ensi viikolla alamme tehdä viisipäiväistä työviikkoa. Aika paljon kaupunkia on ehdittykin nähdä ja moni paikka alkaa jo näyttää tutulta. Olemme saaneet uskomattoman paljon "tuttuja" tästä "pikku kaupungista", bussien rahastajat ja kauppiaat muistavat meidät monessa paikassa paremmin kuin me heidät. Ja yliopistolla lähes kaikki virnuilevat meille. Hymyily ja "virnuilu" on Thaimaassa eri asia kuin länsimaissa. Hymy on paljon monikäyttöisempi. Hymyllä osoitetaan hyväksyntää ja iloisuutta kuten meilläkin, mutta sillä myös pehmennetään tilannetta kun joku on "mokannut" tai on muuten vain hämmentynyt ja "pihalla" tilanteesta. Ketään ei haluta saattaa naurun alaiseksi. Hymyllä on varmaan vielä vaikka kuinka monta muutakin merkitystä, mutten niitä tähän osaa sanoiksi pukea. Kuitenkin vilkaisulla thaimaalaisen silmiin, saa häneltä niin leveän hymyn, ettei sitä voi itsekään vakavalla naamalla katsella.

Viikonloppuna kävimme Wat Phra Keo –nimisessä temppelissä, joka on kaupungin isoin ja jokin kuningaskin on kuulemma joskus siellä asunut. Varsinaista loistokkuutta, jota harvoin näkee. Nämä kuvastaa hyvin kulttuuriin kuuluvaa sosiaaliryhmien eriarvoisuutta ja tämä lienee kuulunut kulttuuriin jo ammoisista ajoista saakka.

Alamme erottaa vinosilmät toisistaan. Jopa kiinalainen näyttää erilaiselta kuin thaimaalainen. Tämäkin auttaa erottamaan tutut tuntemattomista.

7. viikko

Tämä oli ensimmäinen viisipäiväinen työviikkomme ja sen kyllä huomaa. Sairaalaa ja thain-englantia eli sössötystä ei tee mieli ajatella enää yhtään. Ja kaikkia muistiinpanojakaan ei jaksa kirjoitella puhtaaksi illalla. Ehkäpä neljäpäiväinen työviikko olisi passeli näin omituisissa oloissa.

Viikonloppuna kävimme weekend marketilla, iso kauppa-alue kaikkea mahdollista thai-kamaa, aina eläinkaupoista lähtien. Tavara on halpaa ja huonolaatuista. Mutta suosittelen lämpimästi kaikille Thaimaan matkailijoille. Täällä näkee jo enemmän thai-kulttuuria kuin keskustan turisti kaduilla. Ja tokihan aina jotain ostoksia tulee tehtyä, kun tavaraa saa halvalla.

[Thaimaa faktaa] [Matkavalmistelut] Thaimaassa [Vko1] [Vko2] [Vko3] [Vko4] [Vko5-7] [Vko8-9] [Vko10-11] [Thai linkit] [Terveyskulma] [Ohjeet]