Tsernobyl päiväkirja (osa 1)
Koti | Aavekaupunki ja Susien maa |Kevät 2007 | Pluton valtakunta matkapäiväkirja 2008 | Jälkisanat | Korkearesoluutioiset kuvat ja videot | Tsernobyl päiväkirja (osa 2) | Käännökset


Kiviä ja pommeja

Olen seurannut viimeaikaisia traagisia pommituksia Lontoossa. Olen pahoillani siitä, kuinka halvaksi ihmishenki on muuttunut ja kuinka ruumiiden laskemisesta on tullut arkipäiväistä. Mietin ovatko kaupunkilaiset tai viranomaiset ajatelleet koskaan, mitä tapahtuisi, jos terroristit pääsisivät ydinvoimalaitoksiin. Katso vain Tsernobylsivustoani ja näet mitä tapahtuu maalle, jos vain 10% säteilystä pääsee ilmakehään, loppu on yhä sarkofagissa. Näin korkeilla öljyn hinnoilla ydinvoimalaitoksia kohoaa kuin sieniä sateella. Nykyään kaikkien meidän talot on rakennettu lasista ja maailman johtajat eivät heitä pommeja...

Elokuu, 2005.

YK raportti.

2006 on Tsernobylin onnettomuuden 20. vuosipäivä. Vahvat ydinvoiman puolustajat ovat keskittyneet antamaan positiivisia "uutisjulkaisuja" ja "raportteja" vähentääkseen negatiivisia vaikutuksia.

Alla on lainaus lehdistötiedotteesta joka käsittelee tällaista virallista raporttia Tsernobyl Foorumista, joka pidettiin Wienissä syyskuussa 2005:

"Tsernobylin, maailman pahimman ydinonnettomuuden säteilyn seurauksena kuolleiden määrä, on tähän mennessä 56...YK ilmoitti maanantaina."

Ei ole kauankaan kun viranomaiset melkein tunnustivat Tsernobylin kuolleita olevan 4000, mutta koska raakaöljyn hinta aiheuttaa suuren tarpeen "halvemmalle atomienergialle" heidän täytyi muuttaa lukuja pienemmiksi.

Nyt näemme ydinvoimaa kannattavien epätoivon ja viekkauden. He nostivat kuolleiden luvun 31:stä 56:een. Nyt he voivat kerskua kriitikoille että uusi raportti melkein tuplasi virallisen lukeman Tsernobylin kuolleista, mutta sellainen temppuilu on loukkaus kaikkia meitä kohtaan.

Jokainen yritys asettaa lukema Tsernobylin onnettomuudessa kuolleille on puhdasta spekulaatiota, arvailua, kukaan ei voi tietää, mitä se oli tai tulee olemaan lopulta - ei edes suurinpiirtein.

Tsernobylissä työskennellyt naapurini kuoli syöpään 56 vuoden iässä; miten helvetissä voisimme tietää saiko hän syövän Tsernobylistä ja pitäisikö meidän liittää hänet uhrien listaan.. Joka tapauksessa on ihmisiä, jotka ehdottomasti pitäisi olla mukana listassa, kuten puhdistustyöntekijät, palomiehet, helikopterilentäjät, sotilaat.. entä he? Miksi heitä ei tunnisteta Tsernobylin uhreiksi virallisissa lukemissa?

Tässä on kaksi valittua lainausta viranomaisilta, jotka ovat yhtä kaukana totuudesta kuin viralliset kuolleiden lukematkin:

"Monet evakuoidut alueet ovat nyt turvallisia ja saastuneeksi luokiteltujen vyöhykkeiden alue on liian iso. Lukuunottamatta yhä suljettua, hyvin saastunutta 30 kilometrin (19 mailin) aluetta joka ympäröi reaktoria ja muutamia järviä ja eristettyjä metsiä, säteilytasot ovat enimmäkseen palanneet hyväksyttäville tasoille"

On mahdotonta laskea uhreja, mutta voimme matkustaa ja laskea satoja maileja ydinlaskeuman autiomaata joka vilisee ohi. Puhutaan että alue on vain 30 kilometriä (19 mailia) reaktorin ympärillä mutta se on vain 1/8 koko alueesta joka myrkyttyi säteilystä. Minulla on sivuillani kartta, joka näyttää koko eurooppalaisen valtion kokoisen alueen. Ei ole olemassa tietoa Valkovenäläisistä tai Venäläisistä Tsernobylin alueista. Ne alueet ovat suljettuja vierailijoilta.

Mitä tulee säteilyyn, joka on laskenut hyväksyttävälle tasolle, tasot ovat laskeneet, koska vuonna 1986 säteily oli maan pinnassa, in summer 1989, 3 vuotta onnettomuuden jälkeen 90% säteilystä oli 2 cm syvyydessä maanpinnan alapuolella, nyt se on 20 cm:n syvyydessä, mikä tekee puhdistamisprosessista mahdottoman. Nyt maa hengittää säteilyä syvältä sisältä ja joskus puoliintumisajan tuotteet eivät ole yhtään sen turvallisempia kuin edeltäjänsäkään, kuten Americiumin tapauksessa.

YK:n raportti kuulostaa siltä kuin ihmiset alkaisivat asuttaa niitä osia maasta, jotka YK:n säteilytasojen mukaan ovat enimmäkseen palautuneet hyväksyttäville tasoille. Voin vakuuttaa, että sellaista ei tule tapahtumaan todellisuudessa. Joka vuosi kun matkustan, näen enemmän ja enemmän tyhjentyneitä kyliä ja kaupunkeja. Koko alue on kuolemassa pois. Yksi syistä, miksi ihmiset eivät halua asettua asumaan lähelle Tsernobyliä, on kiireessä kasattu sarkofagi joka on vaarassa luhistua.

Melkein 20 vuotta on kulunut onnettomuudesta ja he eivät alkaneet edes rakentaa säädyllistä sarkofagia. Kuinka ollakkaan että rikkaine teollisuus ei löydä rahaa uuden sarkofagin rakennukseen? Heillä on tarpeeksi keinoja rakentaa uusia reaktoreita, lahjoa uutismedioita ja poliitikkoja ympäri maailman ja he ovat tarpeeksi rikkaita pitämään kuolinluvut näin matalalla näin monta vuotta, mutta heillä ei ole keinoja eikä poliittista tahtoa suojella Euroopan ihmisiä ydinonnettomuudelta.

Vielä, YK:n raportti väittää:

"Etuja, joita 'uhreille' tarjotaan laajennettiin siten että nyt 7 miljoonaa ihmistä on oikeutettu saamaan eläkettä, erityisavustuksia tai terveydenhuoltoetuja. Näitä täytyy alentaa tai kohdistaa vain riskiryhmiin, vaikka se olisikin epämieluista."

Eläkkeet eivät ole paljon mainitsemisen arvoisia, me kaikki tiedämme kuinka "jaloja" Neuvostoliiton jälkeiset viranomaiset ovat eläkkeiden, erityis avustusten tai terveydenhuoltoetujen suhteen... Nämä edut ovat tuskin sen raitiovaunulipun arvoisia, mitä maksaa matka mennä hakemaan niitä.

Tsernobylin uhrit pärjäisivät paremmin jos he olisivat saaneet sen rahan, mitä valtiot tuhlaavat kaikkien niiden valeseminaarien ja -foorumien järjestämiseen.

Joka tapauksessa halusin kaikkien tietävän, mikä tilanne on totuuden suhteen Tsernobylin 20:nnen vuosipäivän kynnyksellä.

Tsernobyl ei ole vain osa menneisyyttämme. Valtion virkamiehet saattavat piilotella planeettamme tulevaisuutta, koska jonain päivänä joudumme maksamaan kaikista systeemimme valheista, tekopyhyydestä ja ahneudesta.

Syyskuu, 2005

Äänekäs hiljaisuus.

Kasvoin Neuvostoliitossa. Muistan selvästi jo nuoruudestani kommunismin pakoonpääsemättömän läheisyyden. Se oli kuin olisi omistanut hyvin viritetyn pianon ja yrittäisi soittaa orkesterin kanssa, jonka valtio oli pakottanut epävireeseen, koska sen mielestä pelissä oli liikaa nuotteja. Niinpä joidenkin piti hiljentyä.

Viisi vuotta Tsernobylin onnettomuuden jälkeen Neuvostoliitto romahti. Se oli hyvä asia, sillä hetken aikaa vaikutti että maailman harmonia olisi horisontissa. Mutta toisaalta myös näytti, että toivo jälleen katoaisi näkyvistä, ja kaikki ympärillämme menisi epävireeseen kun atomihulluuden ja sotien uhka kasvoi kokoajan.

Nyt on tärkeämpää kuin koskaan ymmärtää vastuumme, ennenkuin huomaamme jäljellä olevan vain äänekkään hiljaisuuden, ja että olemme tuhlanneet viimeisenkin mahdollisuutemme.

Joulukuu, 2005.

Chernobylin itsemurhat.

Muutamien vuosien aikana Chernobylin katastrofin jälkeen raportoitiin hyvin korkeista itsemurha-luvuista. Ajatus itsemurhasta tulee varmasti mieleen, kun elämän pelko nousee korkeammaksi kuin kuoleman pelko. Kuka voisi kieltää, etteikö Chernobyl olisi tuonut paljon pelkoa ihmisten mieliin?

Nyt syy on vieritetty niiden viranomaisten niskaan, jotka ottivat hengen itseltään, esimerkiksi Valery Legasovin tai Ukrainan kommunisti-puolueen ensimmäisen sihteerin, Sherbitskyn. Minä todella uskon etteivät ne kurjat sielut, jotka tekivät itsemurhan Chernobylin takia, ole täysiä paskiaisia. Miksi? Koska todellisilla paskiaisilla tiedetään olevan taipumuksia tappaa, -ei tehdä itsemurhia.

Joulukuu, 2005.

YK politiikasta (Tiivistelmä Bikernet verkkolehden haastattelusta)

Kysymys Luulevatko he, että ihmiset ympäri maailman uskovat heidän raporttejaan? Olettavatko he, että keskivertoihminen on typerä? Mitä tätä lukeva ihminen voi tehdä; varmistaa, ettei Tsernobylin katastrofia vain lakaista maton alle ja unohdeta?

Vastaus Niin, kaikki tuntemani ihmiset järkyttyivät YK:n raporttia syyskuussa 2005. Jopa meitä, jotka tiedämme, he kohtelevat kuin idiootteja, kukaan ei osannut odottaa heidän valheen olevan näin ilmiselvä ja loukkaava. Katso mitä tapahtui Irakissa, tämä sota on YK:n politiikan, ja sen kuinka he kohtelevat arabimaailmaa kuin suurta tyhmää bensa-asemaa sekä heidän ruokaa-öljystä –raporttien ja yhden ainoan Irakin omistamien kemiallisten aseiden virheellisen raportin, aikaansaannosta. Nyttemmin irakilaiset, joilla ei ollut joukkotuhoaseita, yrittävät saada kansainväliset joukot pois maasta mahdollisimman nopeasti. Heillä ei ollut mitään tekemistä Al Kaidan kanssa, mutta nyt Al Kaida on Irakissa. Iranissa yritetään epätoivoisesti tuottaa Plutoniumia ydinaseeseen. Pahempaa on se, että Osamasta on tullut miljoonille sankari. Bin Laden ei ole roistojen ja tappajien johtaja, kuten muutama vuosi sitten, hän on arabimaailman suurimman puolueen johtaja nykyisin. 60% maailman arabeista on alle 20 vuotiaita. Se tekee yhteensä 840,000,000 teini-ikäistä. Monet heistä tahtovat olla kuin Osama. Hän on heidän "Elviksensä", joka kantaa kitaran sijaan AK-47:aa. Mutta he eivät tahdo opetella soittamaan kitaraa. He tahtovat täyttää autonsa dynamiitilla ja tappaa jokaisen, joka ei lausu Koraanin sanaa sananmukaisesti. Nykyisin he vihaavat meitä katkerasti, joka päivä ihmisiä kuolee ilman hyvää syytä YK:n raporttien takia. Parasta, minkä jokainen voi tehdä, on pitää Tsernobylin tarinaa elossa kertomalla kirjoittamastani kaikille ystävilleen...

Tammikuu, 2006

Uusia reaktoreita

Ukraina rakennuttaa uusia reaktoreita. Se oli uuden hallituksen ensimmäisiä päätöksiä. He sanovat sen olevan polttoaineen ja energian parhaaksi. Tuotamme jo valmiiksi enemmän sähköä, kuin käytämme ja myymme sitä naapurimaihin, mutta he tahtovat myydä enemmän. He tekevät rahaa omien kansalaisten hengen kustannuksella ja kansalaiset eivät voi estää sitä tapahtumasta. Tämä siksi, että tässä osassa maailmaa ydinvoima saa kannatusta, riippumatta siitä,mitkä puolueet voittavat vaaleissa. On jotain, mitä minun pitää tehdä selväksi.

Kun tarkastellaan Ukrainan hallitusta, niin ensimmäinen mielipide on, että poliittinen elämä kiehuu. Yli viisikymmentä puoluetta jatkuvasti eroaa toisistaan ja muodostaa uusia liittoja. Paljon kohua ympärillä, väkijoukkoa ja kuhinaa joka suunnalla. Jos jatkat tarkastelua, huomaat, että vuosi vuoden jälkeen valtuutettujen joukossa ei tapahdu muutoksia. Tämä siksi, että samat ihmiset olivat politiikassa jo Neuvostoaikana, mutta nyt he ovat liittyneet mukaan sukulaisineen ja suojatteineen. Ei ole merkitystä, mitkä puolueet muodostavat uuden hallituksen, samat ihmiset ovat siellä kuitenkin, kuten kaleidoskoopin yhdistelmät; jokaisella käännöksellä nakee uuden kuvan, saatat luulla, että jokin on muuttunut; kuitenkin todellisuudessa näet vain uuden yhdistelmän samoista lasinpaloista, jotka näit jo aiemmin. Siksi hallituksemme on aina sama ja ne samat valtuutetut, jotka useita vuosia sitten luopuivat ydintavoitteistaan, kannattavat ydinvoimaa jälleen.

Me epäonnistuimme, koska meidän pitäisi valita uusia ehdokkaita ja olla kuuntelematta samojen vanhojen vuohien lupauksia, heidän lupauksiaan vapaaehtoisesta energiasta ja asemastaan luopumisesta rauhan ja sopusoinnun vuoksi, heidän syynä ovat aina kuitenkin tilanteen sanelema pakko ja mahdollisimman nopeasti heille annetaan mahdollisuus palata vanhaan asemaansa, he jättävät taakseen ylistettyä rauhaa ja sopusointua ja tarttuvat vanhoihin asioihin samalla tarmolla kuin tuli tarttuu öljyiseen puuhun.

Huhtikuu, 2006