Sanna oli kotona. Joka puolella ja nurkassa oli Sampon lahjottamia tavaroita. Isä oli Sampon kunniajäsenasiakas. Isä oli tärkeä Sampolle ja Sampo tärkeä isälle. Aikamoinen symbioosisuhde.
Nyt isä kuitenkin hytkyi Sampon lahjottamassa kunniasohvassa. "Mikä hätänä?" Sanna kysyi. Isä vain parkaisi kovaan ääneen. Äiti toimi nopeasti ja ojensi nenäliinapakkauksen isälle. Isä niisti siihen. "Sampo on tehnyt konkurssin" , Katja huokasi. Katja oli Sannan pikkusisko. "Ai.." Sanna mutisi, "olikin korkea aika." Isä sai huutokohtauksen tämän kuultuaan. "Kuinka voit olla noin julma?" tiuskaisi Riitta, Sannan isosisko. "Kaipaan vain vaihtelua. Meillä kun on ollut jo monta vuotta noita samoja tavaroita, Sampo-tulitikkuja, Sampo-teepaitoja, Sampo-hammasharjoja ja jopa Sampo-alusvaatteita", Sanna selitti, "Tuokin nenäliinapakkaus on Sampoa." Isä tuijotti kädessään olevaa tyhjää pakkausta: "EI! MINÄ NIISTIN JUURI VIIMEISEN SAMPO-NENÄLIINAN!!!" Hänen kätensä alkoi tärisemään ja hän kiljui täyttä kurkkua. Muu perhe ryntäsi ulos.
