Mood:
specialTätä kirjoittaessani Mölbän astutukset ovat jo takanapäin, ulkona on melkein syksy, hirvikärpäset ovat saapuneet, laitumet alkavat olla kynityn näköisiä ja Möllis on joka päivä kahden sentin kurakerroksen alla. Palaan kuitenkin hiukan ajassa taaksepäin kesän helteisimpiin päiviin ja erityisesti niihin kahteen heinäkuiseen viikkoon, jotka vietimme Mölbiksen kanssa "Outin tallilla" eli Ratsutila Aramaralla Jämsässä. Jostain syystä minusta tuntuu, että en tule unohtamaan niitä päiviä ihan heti...
Kuskasimme Mölliksen sulhasensa "Karvisen" luo hyvissä ajoin ennen oletettua kiiman alkamista. Itse asiassa vähän liiankin hyvissä ajoin, sillä jouduimme odottamaan melkein kokonaisen viikon ennen kuin tamma alkoi osoittaa kiiman merkkejä. Odotellessa yritin hoitaa Mölbä-raukan palanutta turpaa ja tamma puolestaan yritti parhaansa mukaan pakoilla minua laitumella, kun näki minun tulevan rasvatuubien kanssa. Kaikkea sitä joutuukin pieni hevonen kestämään, hyi rasvaa nenään yäk.
Ja vielä samalla viikolla oli tiedossa jotain pahempaakin pienen ponin pään menoksi. Ensimmäisellä kerralla kun tammaa astutettiin en ollut paikalla, mutta sain kuulla että yritys ei ollut onnistunut ihan toivotusti. Mölbis oli näyttänyt jo kiimaa, mutta oli sitten kuitenkin yrittänyt potkia Karvista eikä hommasta ollut tullut mitään. Veikkaisin, että Mölbis ei vain oikein tajunnut mitä sen olisi pitänyt tehdä. Myöhemmin vielä samana päivänä astutusta kokeiltiin uudestaan. Tammalle laitettiin astutusliinat varmuuden vuoksi, minä pidin sitä kiinni suitsien ja liinan kanssa, ja Outi talutti umpirakastuneen Karvisen paikalle. Ilmeisesti Mölbä tarvitsi jonkun siihen eteensä sanomaan, että nyt pysyt siinä paikallasi eikä tarvitse sitten sooloilla mitään muuta. Astutus onnistui hyvin, ja tämän jälkeen myös muina päivinä, lopulta ilman astutusliinojakin.
Toinen lähes kokonainen viikko kului siis astutuspuuhissa, minkä lisäksi yritin hoitaa yhteen jalkaan pamahtanutta impparia. Kääreeni onnistuivat yhtä surkeasti kuin aina, ja talutuslenkeillä saimme juosta karkuun toinen toistaan villimpiä tappajapaarmoja. Olihan sekin yksi tapa viettää kesää.
Kotiin lähdimme toiveikkain mielin. Outi kehui astutusten menneen hyvin, Mölbä oli ollut hyvässä kiimassa ja sitäpaitsi Karvisen suosikkitamma. Lisäksi muut Karvisen tammat olivat tiinehtyneet ensimmäisellä kerralla, lukuun ottamatta yhtä vanhaa tammaa. Mölbä sai kehuja myös hyvästä käytöksestä ja hoidosta, ja sellainenhan lämmittää mieltä aina!
Ja kuinka ollakaan, 18 päivää viimeisen astutuksen jälkeen, Mölbis ultrattiin enkä ollut ollenkaan yllättynyt nähdessäni pienen tumman möykyn kuvaruudussa. Olin koko ajan uskonutkin tamman olevan tiine. En kuitenkaan voi vieläkään uskoa, että tuo epämääräinen möykky voisi kasvaa, saati sitten kehittyä kokonaiseksi varsaksi!
Tamma olisi tarkoitus ultrata vielä uudestaan hiukan myöhemmin. Jos se möntti on siellä vielä silloinkin, ehkä sitten uskon että tämä on todellista...;)
Palaan asiaan sen seuraavan ultrauksen jälkeen.