Olin jo kauan aikaa kinunnut ja ronkunut äidiltä koiraa itselleni, eikä mikään tuntunut kääntävän hänen päätään. Onhan äiti koira-ihmisiä myös, mutta kovana siivous intoilijana ja sotkuisuuden vihaajana ei suostunut. Noh, jatkoin painostusta ja vihdoin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen alkoi vihreä valo vilkkua.. Sitten eräänä päivänä eräässä isossa kaupassa käydessämme iski ilmoitustaululla silmääni kuva siitä pennusta kaupungilla, ja myynti-ilmoitus. Otin koko ilmoituksen mukaani, ja sain onneksi äitin suostuteltua että edes soitetaan ja kysytään siitä koirasta lisää. Niinpä sitten soitettiin, ja omistajat lupasivat tulla koiran kanssa käymään seuraavalla viikolla.. Odottavan aika on pitkä! :) Ja se vajaa viikko oli todella piinallinen. Sinä aikana kuitenkin sain taivuteltua äitin siihen koiraan, kun itse sen maksan. Niinpä meille sitten tuli 5kk ikäisenä Geri. Taustoista sen verran, että oli ollut hyvässä perheessä, mutta perheen lapset olivat kiusanneet ja retuutelleet sitä ilman minkäänlaista rajaa, mikä kostautui minulle sitten myöhemmin. Töitä kyllä olemme tehneet lapsi-pelosta eroon pääsemisen eteen ihan kiitettävästi, ja nyt osataan ohittaa lapset ulkona ilman mitään ongelmia. :) Geri asustaa nyt äitini luona, eikä äiti antaisi sitä enää minulle takaisin ollenkaan. Gerillä on ihan ikioma huonekin siellä, minun entinen huoneeni.:) Siellä se on ainoana koirana, ja saa kaiken huomion itselleen, Geri kun on ollut hieman äksy tuota Siiriä kohtaan, ei hyväksy sitä sitten millään. :) Mutta minun oma rakas ja tärkeä silmäterä on edelleen. (lovehymiö)

Ja täällä lisää jenkeistä.