Tämä on kaupungin vartijan asunto.
Ensisilmäykseltä Aavekaupunki näyttää normaalilta kaupungilta. Siellä on taksitolppa, ruokakauppa, jonkun pyykit kuivumassa parvekkeella ja ikkunat ovat auki. Sitten huomaan iskulauseen - "Leninin puolue johtaa meidät kommunismin voittoon"......ja tajuan että nuo ikkunat avattiin kevätilmalle huhtikuussa 1986.
Täällä on paljon paikkoja jotka eivät ole rakenteellisesti kestäviä tai ovat keränneet voimakasta säteilyä ilmataskumaisesti. Täällä on paikkoja, joihin kukaan ei uskalla mennä. Yksi sellaisista paikoista on punainen metsä ja toinen on Aavekaupungin hautausmaa. Kuolleiden omaiset eivät voi vierailla siellä, sillä ruumiiden lisäksi sinne on haudattu paljon radioaktiivista grafiittia reaktorin ytimestä. Se on yksi myrkyllisimmistä paikoista maan päällä.
Pyöräkauppa.
Ei varmaan ollut vaikeaa arvata, mihin haluaisin ensimmäisenä mennä.
Se on motoristien juttu.
Mikään moottoripyöräkauppa ei voisi selviytyä tällaisesta katastrofista.
Tämä on Chezetin, 26 hv, 343 kuutioisen, moottoripyörän hintalappu. Hinta = 1050 ruplaa. Chezet! Se oli kaikkien nuorten motoristien unelmapyörä Neuvostoliitossa. Muistan olleeni koulutyttö poikien joukossa hengaamassa ja kuolaamassa pyöräliikkeen näyteikkunan ulkopuolella.....Unelmoimassa mitä voisimme tehdä 26 hevosvoiman pyörällä, kun isoisän rammassa dinosauruksessa oli vain 15 heppaa, mutta miten HELVETISSÄ meillä ikinä olisi varaa siihen tässä elämässä????? Keskimääräinen kuukausipalkka tuolloin oli vain 180 ruplaa.
Kun kaupungin sireeni meni päälle sunnuntaiaamuna, kehittyi massahysteria. Kun poliisit evakuoitiin muiden mukana, pankit ja jopa koruliikkeet jäivät suhteellisen huomiotta, mutta tämä kauppa tyhjeni tunnin sisällä. Poliisi alkoi ampumaan ryöstelijöitä toukokuussa, kun Kiovalaisiin panttilainaamoihin alkoi ilmaantua radioaktiivisia televisioita.
Hotelli
Hotelli Polissia.
Polissia on sen alueen nimi, jolla Tsernobylin alue sijaitsee.
Olemme Aavekaupungin suurimman hotellin vastaanottotiskillä, ja päässäni soivat "Hotel California"n sanat.
Tässä huoneessa puut kasvavat kivilattian läpi.
Tämä on juhlahuone. Täällä vietettiin häitä, syntymäpäiväjuhlia ja toimiston juhlia. Täällä on luultavasti enemmän elonmerkkejä kuin missään muualla Aavekaupungissa.
Kodit
Aavekaupungissa on turvallista olla ulkoilmassa.Sisällä taloissa vaanii oikea vaara.
Kävely täällä ilman säteilymittaria on kuin kävely miinakentän läpi lumikengissä.
Kaikki ovet ovat auki. Oven läpi näkee etäisen kaiun siitä millaista elämä oli täällä.
Uusi alku.
Lasten täytyi erota leluistaan. Ihmisten piti jättää kaikki, isovanhempien valokuvista autoihin. Uskomatonta kyllä, ihmisillä oli kodit, moottoripyörät, autotallit, autot, kesämökit, heillä oli rahaa, ystäviä ja sukulaisia. Ihmisillä oli elämänsä. Jokaisella oli oma osuutensa. Ja sitten muutamassa tunnissa koko heidän maailmansa hajosi palasiksi.
Muutaman tunnin armeijan ajoneuvossa matkustamisen jälkeen he seisoivat suihkun alla, pesemässä pois säteilyä. Sitten he astuivat uuteen elämään, alasti ilman kotia, ystäviä, rahaa, ilman menneisyyttä ja edessään vain hyvin epävarma tulevaisuus.
Kuva evakuoinnista, kevät 1986.
Tässä on moottoripyöräilijöitä ottamassa osaa kaupungin paraatiin 1985. He ajavat vanhoja neuvostopyöriä. Ohh, paljon on muuttunut vuodesta 1985, ja yksi niistä asioista on teknologia. Minun Ninjani tuottaa luultavasti enemmän hevosvoimia kuin kaikki nuo yhteensä.
Yksi suosikkiasioisioistani on painaa kaasua ja rikkoa tyhjän kaupungin hiljaisuus haavoittuneen dinosauruksen karjaisulla... sitten sammuttaa kone ja kuunnella kuinka aaveet lähettävät kirouksiaan isolle nelisylinteriselle moottorille
Ja heidän lippunsa oli yhä siellä.
Kaikki tämä iloinen hevonpaska oli toukokuun 1. päivän työväen paraatia varten.
Postitoimisto koristeltiin työväenpäivän paraatia varten.
Toukokuun 1. ei koskaan tullut tähän kaupunkiin. Huhtikuun 27. päivänä koko asutus evakuoitiin ja tämä katu ei ole nähnyt paraateja sen jälkeen....eikä luultavasti tule enää koskaan näkemään.
Aavekahvila "Pripyat"
Takaisin Neuvostoliittoon.
Tällainen kaupunki oli 1980-luvun alussa.
Tältä se näyttää nykyään. Puiston on kaikkein radioaktiivisin osa kaupunkia, koska se on suoraan ydinvoimalan edessä. On sanottu että ihmiset juoksivat hengenhädässä etsiessään lapsiaan ydinlaskeuman keskeltä...... En tiedä onko se totta, mutta tiedän että 27. huhtikuuta, evakuoinnin päivänä keskimääräinen säteilytaso kaupungissa oli noin 1 röntgen!
Aavekaupunki on nykyajan Pompeiji. Neuvostoaikakausi on säilynyt täällä - säteilyn keskellä kaikki nämä vuodet.
Jokainen askel kohti pieniä autoja lisää 100 mikroröntgeniä geigermittarini lukemaan.
Venäjän kielessä maailmanpyörä on paholaisen pyörä. Tämä kyllä näyttääkin sellaiselta.
Karusellissa säteilylukema on 103 mikroröntgeniä tunnissa. Tämä paikka symbolisoi sitä, mitä täällä todella tapahtui.
Tämä on kaupungin korkein rakennus. Katastrofin päivänä monet ihmiset kerääntyivät tälle katolle katsomaan kaunista hohtavaa pilveä ydinvoimalaitoksen yllä.
Kiipeämässä ylös.
Kiipeämme ylös tämän talon katolle.
Hissien ovet ovat ikuisesti auki.
Joku ei saanut postiaan. Pari lehteä ja huhtikuun numero "Kalastus ja Metsästys" lehdestä. Ehkä he olivat poissa kaupungista. Joka tapauksessa, he eivät koskaan palanneet.
Tälle seinälle on ilmaistu tunteita: Vovik+Tanya=rakkaus. Sitä jää miettimään, selviytyivätkö he. Ja jos selviytyivät, missä he ovat nyt. Ehkä he sattuvat tälle sivustolle ja näkevät tämän kuvan muistaen iloisemman ajan.
Tämä mies ei koskaan saanut lehteään. Uutisista tuli äkkiä merkityksettömiä. Kalenteri kertoo, että lauantai, 26. huhtikuuta oli tärkeä päivä. Niiden tavaroiden perusteella, mitä hän jätti ovelle, hän piti kalastuksesta. Vuoden sunnuntait olivat punaisella musteella ja ovat haalistuneet pois.
Hän lähti ehkä kalastusretkelle, eikä tullut koskaan takaisin. Mietin, miltä hänestä tuntui. On kuin elämäsi olisi halkaistu kahteen osaan. Yhdessä ovat tohvelisi sängyn vieressä ja ensirakkautesi kuvat pianon päällä...toisessa olet sinä, muistosi ja onkivapasi.
Katolla.
"Sen, joka on katolla, ei pidä mennä hakemaan mitään tavaroita talostaan, eikä sen, joka on pellolla, pidä palata noutamaan viittaansa. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!"
(Matt. 24)
Ihmettelen, olisiko tämä se katto, josta Matteus puhui.. Täältä käsin reaktorin päällä hohtavan pilven täytyi olla huimaava näky.
Tyhjän kaupungin korkeimman talon katolla seisominen aiheuttaa tunteen, että olet ihan yksin koko maailmassa - niin kuin tämä koko kaupunki on.
Tätä kaupunkia kutsutaan kaupungiksi jossa aika on pysähtynyt. Se johtuu ehkä siitä, että kellot täällä eivät mittaa aikaa - ne mittaavat säteilytasoja.
Täällä ei ole toimivaa puhelinverkkoa. Matkapuhelimet eivät myöskään toimi.
Onnettomuuden jälkeisenä päivänä tämä silta tarjosi hyvät näkymät ydinreaktorin aukinaiseen halkeamaan, jonka räjähdys aiheutti. Monet uteliaat ihmiset tulivat katsomaan ja kylpivät kuolettavien säteiden tulvassa, joka tuli suoraan hohtavasta ydinvoimalan ytimestä.
Vain tämä on jäljellä kylpylä "Azure"sta.
Beethovenin kuutamosonaatti lojuu tallottuna katuojassa.
Lastentarha.
Kuvat ovat kaupungin lastentarhasta, ne eivät tarvitse kommentteja vaan puhuvat omasta puolestaan ja kertovat Aavekaupungin tarinaa tavalla, johon mitkään sanat eivät pysty. Siellä on satoja pieniä kaasunaamareita ja opettajan päiväkirja, jonka viimeinen merkintä jonka mukaan lauantain kävely on peruttu erään ennalta-arvaamattoman tapahtuman vuoksi.
Prometeuksen tuli.
Tämä patsas oli kaupungin keskustassa, se siirrettiin voimala-alueelle onnettomuuden jälkeen. Patsaassa Prometeus varastaa tulen jumalilta ja antaa sen ihmisille...
Joulukuu 2003.