Riitta oli käynyt ammatti-instituutilla hakemassa kokin viran. Ja sen hän oli saanutkin. Sekä oman poikaystävän, Santerin. He tapailivat kuitenkin salaa, koska niin oli romanttisempaa. Siispä kukaan ei tiennyt heidän suhteestaan. Ainakaan tähän asti.
"Olkaa kiltti, hyvä rouva! Älkää ottako sentään kaikkia vaatteita pois! Pyydän!" Santeri rukoili, kun ulkona Sannan äiti alkoi tutkia pojan vaatteita. Otettuaan ensin ne pois hänen päältään. "En en , jos vain kerrot, MIHIN olet piilottanut tavaramme!" äiti huusi. "En minä mitään ottanut.. ihan totta!" poika parkaisi.
Onneksi Riitta ehti paikalle. Hän oli käynyt metsässä asioilla. "Hei, äiti, mitä sä teet? Tuohan on Santeri!" hän sanoi. Äiti mykistyi ja päästi pojan irti: "Tunnetko sinä hänet?" "Totta kai, sehän on mun kaveri" , Riitta kertoi. "Ja mitä se teki meidän talossa?" äiti kysyi. "Tapasi mua salaa" , Riitta vastasi. "Miksi?" äiti kysyi. "Jotta olisi voitu pussailla ja hankkia lapsii" Riitta selitti ja äiti pyörtyi.
