Site hosted by Angelfire.com: Build your free website today!



- "Ipsu"
- Suomenhevonen
- Ori
- 21.11.2002 (9-vuotias)
- Punarautias
- sk. 156cm
- Ko: HeA, re: 100cm
- Painoitus : esteet
- i. Kuujärven Leijonamieli
- e. RHS Suomineito (kuollut)
- Om: Miia B.
- Kasv. Kati H., Kuujärvi

Kuvaa klikkaamalla saat siitä suuremman version

| Luonnekuvaus | Jälkeläiset | Kisakalenteri | Sukutaulu | Kuvagalleria |


Luonnekuvaus:
Ipsu on oikein mukava ja komeakin jo lopettaneen Kuujärven kasvatti, jolta löytyy todella hieno suku. Isä on omistuksestani löytyvä komea ja energinen ori Kuujärven Leijonamieli ja emä viehättävä RHS Suomineito, joka kaikkien suruksemme menehtyi Aleat Evoryn tallipalossa.

Luonteeltaan Ipsu on mukava ja persoonallinen otus, jonka kanssa harvoin olonsa tylsistyneeksi tuntee. Huiman energisyytensä on Ipsu todennäköisesti perinyt vilkkaalta isältään, ja harva se päivä näkee sen olevan hetkeäkään paikoillaan.
Hoitaessa Ipsu on tottelevainen, mutta jotta säästyisi liiskaantumasta karsinan seinää vasten tai saamasta kavionjälkiä varpaille, kannattaa se sitoa molemmilta puolilta kiinni, jottei se aloittaisi pyörimistanssahteluaan.
Kavioita puhdistaessa jalat nousevat vailla sen suurempaa käskyä, eikä Ipsu juuri koskaan kisko jalkojaan kun niitä puhdistetaan.
Taluttaessa Ipsu on riehakas mutta kuuntelee kyllä taluttajaansa kun kiireiltään ehtii. Kiireisiin lukeutuu muun muassa tammoille esittäytyminen ja ärhentely muille oreille syömisen rinnalla. Tämän takia sille kannattaakin ja pitääkin laittaa ketju taluttaessa, jotta se ei täysin taluttajan otteesta riistäydy. Kerran karatessaan Ipsua nimittäin saa metsästää ties mistä pöheiköstä ikuisuuksien ajan, eikä se tullessaan löydetyksi anna itseään helposti kiinni.

Ratsastaessa Ipsu on hyvin energinen ja tarmokas tapaus, jolta löytyy puhtia vaikka muille jakaa. Apuihin se vastaa hieman jäykästi ja tuntuu useinkin vastahakoiselta ratsulta, mutta esteet ylittyvät sulavasti ja helposti, jopa korkemmankin tason esteet. Kouluradalla Ipsu on taas melkoinen kömpelys, eikä millään tahtoisi vääntää tylsiä koululiikkeitä, kun kerran olisi mahdollisuus kiitää esteradallakin, josta se silminnähtävästi pitää. Ipsulta kesti harvinaisen kauan oppia edes helpoimpia liikkeitä tekemään, ja nykyäänkin etuosankäännökset ja pohkeenväistöt luonnistuvat heikonlaisesti ja takellellen.

Kisapaikalla Ipsu on täysi hermoraunio eikä tahdo millään rauhoittua. Joskus suorituksetkin menevät kentällä epämääräisesti säheltäen, toisinaan taas täysin nappiin riippuen Ipsun (ja ratsastajan) mielialasta.
Lastatessa kuljetuskoppiin Ipsu saattaa olla yllättävänkin hankala, ja sen lastaamiseen kannattaa varata aikaa. Nuorempana se kerran liukastui lastaussillalla ja saanut sitä kohtaan kammon, mutta onneksi Ipsu on aina lahjottavissa; kauraämpäri ja Ipsu seuraa sinua vaikka kuuhun.

Eläinlääkäristä Ipsu ei lainkaan pidä. Kaikki, mitä eläinlääkäri tekee on Ipsusta hyvin vastenmielistä ja ei olisi ensimmäinen kerta kun herra yllättäisi eläinlääkärin hampaan- tai kavionjäljillä.
Rokotukset ja vastaavat kannattaakin tehdä Ipsun paheksuvan katseen ulkopuolella, ettei se täysin seinille hypi.
Kengittäjäkään ei ole pojan mieleen, olihan se kamalaa varsinkin ensimmäisellä kerralla saada raskaat ja Ipsun mielestä varmasti täysin hyödyttömät rautamöhkäleet liikkumisen "hankaloittamiseksi" kavioihin.
Mutta kengityksen ajan se sentään seisoo paikallaan eikä riuhdo jalkojaan, vaikkakin omaan karsinaan pääsyn halu on suuri.

Lyhyesti sanottuna Ipsu on hyvin ilkikurinen mutta kiltti otus, jolta löytyy kykyjä estepuolella ja joka omaa mukiinmenevän suvun.