Miksi tehdä sivut pedofiliasta?

Pedofilia ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ovat ajankohtaisia asioita. Vasta viime aikoina niistä on uskallettu kirjoittaa vakavissakin lehdissä ja sitä myöten niistä on tullut myös puheenaiheita, joita kaikki voivat yksimielisesti kauhistella. Esimerkikisi Belgian pedofiilitapausten jälkeen ei kukaan voi ajatellakaan sanovansa mitään hyvää pedofiileistä. Äärimmillään pedofiileistä on tullut jopa symboleja kaikkein suurimmasta pahuudesta, sellaisesta jota ei mitenkään pysty edes käsittämään.

Mutta asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen. Vaikka lehtien otsikoiden perusteella onkin vaikeaa kuvitella, niin on olemassa pedofiilejä jotka eivät voisi kuvitellakaan tekevänsä lapsille mitään pahaa. Ja ettei kenenkään tarvitse arvailla, kerron suoraan että olen tällainen pedofiili. Siksi tämä nykyinen tilanne harmittaa. Joudun jatkuvasti keksimään tekosyitä, joilla yritän salata kiinnostukseni kohteen kanssaihmisiltäni, koska pelkään että ihmiset eivät ymmärtäisi jos saisivat tietää.

Koska en ole ymmärtänyt, miksi pedofiileistä halutaan antaa niin yksiselitteisen negatiivinen kuva, olen yrittänyt lukea kirjoja. Niistä olen yrittänyt löytää selitystä, voisinko minä tulla joskus lapsenraiskaajaksi, vaikken haluaisikaan. Mutta ei sitä tietenkään löytynyt. Kirjoissa kerrotaan kyllä niistä, jotka käyttävät lapsia hyväkseen, mutta en tunnistanut itseäni niistä. Vähitellen aloin epäillä, onko minunlaisiani ihmisiä kirjoissa olemassakaan. Mutta samaan aikaan olin netin kautta varmistunut siitä, etten ollut ainoa, jolla on sukupuolista kiinnostusta lapsiin, mutta ajattelee kuitenkin ratkaisevasti eri tavalla kuin mitä lehtien perusteella voisi luulla.

Nyt, asiaa hieman sulateltuani, olen vakuuttunut siitä, että kyseessä on vain tiedonkulun katkos. Pedofiilit eivät kehtaa tai uskalla kertoa itsestään, joten muille jää vain otsikkojen antama kapea käsitys itsestään. Ja se on minusta väärin. Voihan pedofilia ilmetä valtavan paljon muunkinlaisina kuin pelkkinä seksuaalisina tunteina, sehän voi olla yhtä hyvin myös arvostusta ja kunnioitusta lasta kohtaan tai täydellisyyden henkeäsalpaavan ilmetymän edessä mykistymistä. Eli aivan samaa kuin varmasti useimmat ihmiset tuntevat niitä kohtaan, joihin he tuntevat vetoa. 

Entä lasten hyväksikäyttö? En todellakaan aio kieltää, etteivätkö jotkut pedofiilit myös käyttäisi lapsia hyväkseen ja etteikö se olisi iljettävää. Olenhan itsekin joutunut uhriksi pikkulapsena, enkä aio väittää sen olleen millään tavalla positiivinen kokemus, vaikkei se ollutkaan sieltä pahimmasta päästä. Kuitenkin uskon, ettei nykyinen poikkeuksettoman kielteinen suhtautuminen pedofiliaan ole omiaan auttamaan hyväksikäytöstä selviytymistä, vaan ainoastaan ajaa ihmisten ajattelun umpikujaan sensijaan että kannustaisi hakemaan ratkaisuja: miksi henkilö, joka rakastaa lapsia, tekee pahaa niille?

Siksi kiinnittäisin huomiota kysymykseen, tekeekö yhteiskunta todellakin kaiken voitavansa auttaakseen niitä, jotka kamppailevat pedofiilisten halujensa kanssa pitääkseen ne kurissa. Silläkin uhalla että se kuullostaa rikollisten paapomiselta, olen sitä mieltä että pedofiilejä, sekä hyväksikäyttäjiä että ei-hyväksikäyttäjiä, koskevaa tietoa pitäisi olla enemmän. Olen vahvasti sitä mieltä, että moni hyväksikäyttäjä voisi hyvin olla olematta hyväksikäyttäjä, jos heidän ei olisi tarvinnut yksin jäädä painiskelemaan ajatustensa kanssa ja heitä olisi tuettu myönteisten toimintamallien omaksumisessa. Sillä tiedän että ne ajatukset aiheuttavat jo itsessään epävarmuutta ja ahdistusta, joka vaatii ainakin jonkun kohteen johon purkautua.

Siis eivätkö ihmiset siis voisi nähdä sen verran pientä vaivaa, että edes yrittäisivät ymmärtää toisiaan? Monta ikävää tilannetta voitaisiin välttää, jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan, Ja tämä koskee tietenkin yhtä paljon niitä monia pedofiilejä, joita tiedän olevan ympäri Suomea ja muuta maailmaa, kuin kaikkia muitakin.