RUNOT SYNTYVÄT HERÄÄMISEN HETKELLÄ
Turkulaisen Risto Köykän (s.1962) toinen runokokoelma Tai minä
joka olen autuus ilmestyi tänä syksynä. Köykän ensimmäinen
kokoelma Pehmeä peili julkaistiin viisi vuotta sitten, syksyllä
1991.
Risto Köykkä on kotoisin Laihialta, mutta asunut Turussa jo
12 vuotta. Hän valmistui Turun Yliopistosta filosofian
maisteriksi pari vuotta sitten, pääaineenaaan englantilainen
filologia.
Köykkä aloitti kirjoittamisen varsin myöhään, 18-vuotiaana.
- Olin Amerikassa vaihto-oppilaana, enkä voinut kommunikoida
suomeksi. Puhuin itsekseni paperille. Kirjoitin päiväkirjaa ja
vähän runojakin.
Köykkä jatkoi runojen kirjoittamista kesken jääneen vaihto-
oppilasvuoden jälkeenkin. Alkuaikojen suurimmaksi
vaikuttajakseen hän mainitsee Pablo Nerudan, jonka runoihin hän
törmäsi lukion äidinkielen kirjassa, ja innostui.
VAIKUTTEITA HAIKURUNOUDESTA
Risto Köykän runous on nykyään kuitenkin varsin kaukana Nerudan
rönsyilevästä tyylistä. Hän kirjoittaa enimmäkseen lyhyitä,
kiinteitä kuvia luonnosta, rakkaudesta, henkisestä
vapautumisesta. Etsimättä tulee mieleen toisen Etelä-
Pohjanmaalta kotoisin olevan runoilijan, Risto Rasan tuotanto.
- Enemmän kuin Rasa minuun on vaikuttanut japanilainen
haikurunous, Köykkä sanoo. Sen selkeys ja yksinkertaisuus. Mutta
ehkä olen jotain saanut Rasaltakin.
JOOGAA JA KÄVELYÄ
Paitsi tyylinsä, Köykkä on hakenut myös osan aiheistaan idästä,
auringonnousun maista. Hän puhuu heräämisestä, meditatiivisesta
hetkestä, jolloin runo syntyy. Tällaiseen tilaan hän pääsee
usein kävellessään luonnossa.
- Vapaudun tavallaan ruumiistani. Näen maailman kirkkaasti
ympärilläni. Se näyttää kauniilta.
Köykkä korostaa, ettei kyseessä ole ruumiistairtoaminen, vaan
konkreettisempi kokemus, jossa silmät avautuvat arjen
kauneudelle.
Köykälle onkin tärkeää elämäss harmonia, jonka
saavuttamisessa jooga ja kävely ovat hyviä apuneuvoja.
KUOLEMA ON KEMIAA
Toinen toistuva aihe Risto Köykän runoudessa on kuolema. Kuolema
ei ole hänelle lopullinen, joskus tulevaisuudessa kohdattava
pelottava asia. Se on tunne tai ajatus, joka tulee ja menee.
- Kuolema on mätänemisen tunne, esimerkiksi tukevan liha-aterian
jälkeen. Se on kemiallinen prosessi: kun myrkyt poistuvat
elimistöstä, kuolemakin poistuu.
Köykkä siteeraa intialaisen jooganopettajan B.K.S. Iyengarin
oppilasta Yehudi Menuhinia, jonka mukaan ruumiilliset tilat ja
ajattelu ovat yhteydessä toisiinsa. Pahat ajatukset ja ongelmat
johtuvat ruumiin saastumisesta.
RAKKAUS, YKSINÄISYYS, JULKISUUS
Köykkä puhuu myös rakkaudesta ja yksinolemisesta. Ne eivät sulje
toisiaan pois, kuten hän runossaan osuvasti tiivistää: "voin
olla kainalossasi yksinkin/ jos haluan".
- Toinen ihminen vapauttaa sinut. On tultava ulos, maailmaan.
Muuten möngertää itsensä sisällä lopun ikäänsä.
Köykässä itsessään on jonkin verran erakon vikaa. Kirjailijan
elämään liittyvä julkisuus ei häntä kovin paljon kiinnosta.
- Olisin mielelläni vahvempi ja joustavampi, mutta tunnen itseni
araksi, Köykkä tunnustaa. Julkisuus ei pelota, mutta ällöttää
katsoa omaa kuvaansa lehdestä. En nauti siitä. Mutta ei se ole
ylipääsemättömän vaikeaa.
PYHÄ YKSINKERTAISUUS
Risto Köykkä kirjoittaa yksinkertaisista asioista. Elämäänsäkin
hän kaipaa kauneutta ja pyhää yksinkertaisuutta, jotka
inspiroivat häntä myös runoilijana.
Runojen kirjoittaminen on silti myös tekniikasta ja
kokemuksesta kiinni, täytyy olla silmää erottaa tärkeä vähemmän
tärkeästä. Toista kokoelmaansa Köykkä sanoo kirjoittaneensa
tietoisemmin kuin ensimmäistä. Hyvänä apuna oli Otavan
kotimaisen kirjallisuuden osastopäällikkö Martti Anhava, jonka
asiantuntemusta on kiittäminen kokoelman lopullisesta muodosta.
Uutta kokoelmaa Risto Köykkä ei vielä edes ajattele, vaikka
muutama runo onkin jo valmiina.
- Tulevaisuuden suunnitelmissani on keittää tämä tee loppuun,
Köykkä huikkaa kattilansa yltä.
- Sitten juon sen.
|