|
Vuonna 1996 kuolleen ranskalaisen kirjailijan Marguerite Duras'n kuuluisimpia teoksia ovat Hiroshima, rakastettuni ja Rakastaja, joka palkittiin Goncourt-palkinnolla vuonna 1984. Duras syntyi Indokiinassa, nykyisessä Vietnamissa vuonna 1914. Ranskaan hän muutti 17-vuotiaana ja opiskeli Sorbonnen yliopistossa Pariisissa mm. lakia, valtiotieteitä ja matematiikkaa.
Myöhäistuotantoon kuuluvassa essee-, novelli- ja päiväkirjatyylejä yhdistelevässä Jokapäiväinen elämä -teoksessaan Duras kuvaa elämänsä arkea kirjailijana, ihmisenä, naisena ja entisenä alkoholistina. Duras epäröi alkusanoissaan kutsua teostaan edes kirjaksi. Hänen mukaansa on kyse lukukirjasta, jonka "teksti on puhuttua".
Ehkä juuri sen vuoksi - kirjailija ole yrittänyt luoda teoksesta yhtenäistä kokonaisuutta - siinä kerrotut tapahtumat ja ajatukset herättävät spontaania vastakaikua, usein vastarintaakin.
Lapsia ja
villipetoja
Duras'ta on syytetty kärjistämisestä ja liioittelusta aiheidensa käsittelyssä. Näkemys esimerkiksi sukupuolista toisilleen vastakkaisina ja osittain yhteen sovittamattomina voimina ei ole sinänsä vallankumouksellinen, mutta Duras'n asenne tähän vastakkainasetteluun saattaa hyvinkin ärsyttää nykyajan suvaitsevaisuus- ja tasa-arvokasvatuksen sisäistänyttä lukijaa: Duras tuntuu hyväksyvän sen, että miehet ovat kiehtovia lapsia, tai villipetoja, joita ilman nainen ei voi elää ja joiden kanssa hänen on pärjättävä parhaan taitonsa mukaan. Hän jopa nauraa tilanteelle kertoen kuinka mies pitää itseään sankarina "ostettuaan muutaman perunan".
Alkoholismia Duras kuvaa viileän analyyttisesti ja harvinaisen oivaltavasti. Monista muista alkoholismiaan kuvaavista kirjailijoista poiketen hän ei kehuskele elämäntavallaan, mutta ei myöskään kerjää sympatiaa. Suhde alkoholiin oli Duras'lle alusta lähtien intohimoinen. Siitä tuli hänelle rakastaja ja yksinäisyyden täyttäjä, joka auttoi kestämään "maailmankaikkeuden tyhjyyttä", josta "puuttuu jumala". Juoppo on ihminen, joka yrittäessään ymmärtää yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuutta päätyy aina epätoivoon, jonka toisella puolella on vain itsemurha. Paradoksaalisesti hänet pelastaa kuolemalta vain ajatus, ettei kuoleman jälkeen enää voi juoda.
Komeroiden
siivousta
Alkoholisti ei ole Duras'n mielestä onneton ihminen; hän on jatkuvasti tilassa, jossa "tuskan ei anneta tehdä kipeää". Alkoholismin äärimmäisellä laidalla on kuitenkin aina juoppohulluus ja paranoia, joilta Duraskaan ei välttynyt. Lääkärien ja läheistensä avulla hänen onnistui taistella mielikuvitusmaailmasta takaisin yhteiseen todellisuuteen.
Kirjan toinen teema on nimensä mukaisesti jokapäiväinen, arkinen elämä, jota Duras vietti maaseutuasunnoillaan ja Pariisissa. Siihen kuului taloudesta huolehtimista ja kirjoittamista. Kirjojen kirjoittamisen ohella huolehditaan varastojen riittävyydestä ja siivotaan komeroita.
Jokapäiväinen elämä on tilanneraportti Marguerite Duras'n elämästä 80-luvun lopulla ja toimii johdantona hänen tuotantoonsa. Kuten yleensäkin ranskalaisessa kirjallisuudessa, sekin vilisee viittauksia ranskalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin. Ilman niiden auttavaa tuntemusta kirja avautuu lukijalle vain osittain.
MARKUS JÄÄSKELÄINEN
Marguerite Duras: Jokapäiväinen elämä. Suomentanut Kristiina Haataja. Like.
Päivitetty:
01:20:16 29.03.2002
|
|
|
|
