Käännösrunoja -->
ALLEN GINSBERG
WICHITA VORTEX SUTRA, OSA III
Suomentanut Markus Jääskeläinen
(Runo ilmestynyt Allen Ginsbergin runovalikoimassa
Huuto ja muita runoja 1947-1971, Sammakko, 1999)
Olen vanha mies nyt ja yksinäinen olen Kansasissa
mutta en pelkää
puhua yksinäisyyttäni tässä autossa
koska ei vain minun tämä on
Meidän yksinäisyytemme, kaikkialla Amerikassa,
Oi hellät kumppanit –
& puhuttu yksinäisyys on Ennustus
100 vuotta sitten kuu nyt
keskellä Kansasia.
Eivät valtavat tasangot mykät suumme
jotka keskiyöllä täyttyvät hurmion kielestä
kun värisevät kehomme painautuvat
patjalla toistensa rintoja vasten –
Ei tyhjä taivas joka piilottaa
kasvojemme tunteet
eivätkä hameet ja housut jotka peittävät
ihanan ihomme hehkusta huokuvan ruumisrakkauden
valkoisesta sileästä vatsasta jalkovälin
karvoihin saakka,
Ei Jumala joka meidät synnytti kieltänyt meiltä
Olemassaoloamme kuin auringon ruusua
alastomasta ilosta tulipunaista
silmiemme & vatsojemme välissä, niin
Mitä teemmekin teemme tämän säikähtäneen eläimen vuoksi
jota Rakkaudeksi kutsumme, haluksi ja puutteeksi –
pelkäämme ettemme ole hän jonka ruumista kaikki
Kansas Cityn morsiamet voisivat rakastaa,
kaikki Wichitan pojat suudella päästä varpaisiin –
Oi mutta kuinka moni yksinäisyydessään itkee ääneen kuten minä –
lähes kyynelissä
Republican-joen sillalla kun en
osaa puhua oikeaa kieltä –
jäisellä leveällä tiellä
ylämäessä moottoritien pengerrysten välissä
etsin kieltä
joka on myös teidän –
lähes kaikkea kieltämme on sota verottanut.
Radioantennit Junction Citystä
tasankojen yli ulottuvat korkeajännitejohdot –
moottoritien apilanlehtiristeys uponnut valtavalle niitylle
Abilenen ohi Denveriin
kaartuvat ajokaistat täynnä rakkauden
vanhoja sankareita –
Wichitaan jossa McCluren mieli
räjähti eläimelliseen kauneuteen
kännissä, autossa nussimassa
neonusvaisella kadulla
15 vuotta sitten –
Independenciin jossa yhä elää se vanhus
joka päästi irti pommin joka orjuutti koko inhimillisen tajunnan
teki ruumiin maailmankaikkeudesta pelon paikan –
Nyt kiidämme tyhjällä tasangolla
ei jättimäisiä helvetinkoneita
näkyvissä horisontissa
vain pikkuisia ihmispuita ja puisia taloja taivaan reunassa
Minä vaadin syntymäoikeuteni!
synnyn uudesti niin kauan kunnes Ihminen
Kansasissa tai muussa maailmankaikkeudessa: Ilo
uudesti syntynyt Sodan Jumalien valtavan surun jälkeen!
Yksinäinen mies puhun itselleni, ei taloa joka kuuntelisi ruskeassa avaruudessa,
kuvittelen Itsen joukot
jotka tekevät tästä kansasta Ennustuksen yhden ruumiin
jonka kieli on Onnen Etsinnän
Julistusta!
Kutsun kaikkia mielikuvituksen Voimia
rinnalleni tähän autoon laatimaan Ennustusta,
kaikkien tulevien
ihmisvaltakuntien Herrat
Shambu Bharti Baban alastoman ja tuhkan peitossa
isomahaisen mielettömän Khaki Baban koirineen
Dehorahava Baban joka valittaa Oi kuinka haavoilla, Kuinka haavoilla
Sitaram Onkar Das Thakurin joka käskee
luovu himostasi
Satyanandan joka nostaa rauhassa kaksi peukaloa
Kali Pada Guha Royn jonka jooga tippuu tyhjyyden edellä
Shivanandan joka koskettaa rintaa ja sanoo OM
Brindabanin Srimata Krishnajin joka sanoo pidä gurusi
William Blaken Englannin näkyjen näkymättömän isän
Sri Ramakrishnan hurmiosilmien mestarin
silmät puoliksi auki joka huutaa vain äitiään
Chaitanyan kädet ilmassa omaa ylistystään laulamassa & tanssimassa
armahtavan Changon joka ruumiimme tuomitsee
Durga Man veren peitossa
taistelukenttien illuusioiden tuhoajan
kärsimyksen tuolle puolen päässeen miljoonakasvoisen Tathagatan
Harekrishnan, säilyttäjän, joka tuskan aikakautena palaa
Pyhän Sydämen Kristukseni joka on minulle mieluisa
Myötätuntoisen Allahin
Oikeudenmukaisen Jahven
Kaikille Maan ihmisen TietoPrinsseille, kaikille
taivaallisen Halun ikivanhoille Serafeille, Devoille, joogeille
& pyhille miehille minä laulan –
Tulkaa yksinäiseen seuraani
tähän pyörremyrskyyn jonka nimi on Kansas,
minä korotan ääneni,
teen Mantran Amerikan kielestä,
julistan tässä ja nyt päättyneeksi Sodan!
Vapiskoot valtiot,
itkeköön kansakunta,
laatikoon Kongressi lain omasta ilostaan
toteuttakoon Presidentti omat halunsa –
Tämä päätös oman ääneni tekemä,
omille aisteilleni julkaistu,
oman muotoni riemukkaasti vastaanottama
tuntemusteni nautinnolla hyväksymä
omien ajatusteni ilmaus
oman mielikuvitukseni aikaansaama
tajuntani kaikki maailmat tyydytetyt
60 mailia Wichitasta
lähellä El Doradoa,
Kultaista Kaupunkia,
jäätävässä maallisessa sumussa
taloton ruskea maalaismaisema taivasta kohti vyöryviä tasankoja
joka suunnassa
yhtenä keskitalven iltapäivänä sunnuntaina jota Herran päiväksi kutsutaan –
Puhdasta Pohjavettä vesitornien säiliöissä
kukkulalla jolla sijaitsee
Florence,
jossa pysähdymme teelle & tankkaamaan
ALLEN GINSBERG
HUUDON ALAVIITE
Suomentanut Markus Jääskeläinen
(Runo ilmestynyt Allen Ginsbergin runovalikoimassa
Huuto ja muita runoja 1947-1971, Sammakko, 1999)
Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä!
Pyhä! Pyhä! Pyhä! Pyhä!
Maailma on pyhä! Sielu on pyhä! Iho on pyhä! Nenä on pyhä!
Kieli ja kulli ja käsi ja persereikä pyhiä!
Kaikki on pyhää! jokainen on pyhä! joka paikka on pyhä! jokainen päivä
on ikuisuutta! Jokainen ihminen on enkeli!
Pummi on yhtä pyhä kuin serafi! hullu on pyhä kuten sinä minun sieluni olet
pyhä!
Kirjoituskone on pyhä runo on pyhä ääni on pyhä kuulijat on pyhiä
ekstaasi on pyhää!
Pyhä Peter pyhä Allen pyhä Solomon pyhä Lucien pyhä Kerouac pyhä
Huncke pyhä Burroughs pyhä Cassady pyhät tuntemattomat kusetetut
kärsivät kerjäläiset pyhät inhottavat ihmisenkelit!
Pyhä minun äitini mielisairaalassa! Pyhät Kansasin isoisien
kullit!
Pyhä voihkiva saksofoni! Pyhä bebopin apokalypsi! Pyhät jazzbändit
marijuanamuusikot rauha peyotepiiput & rummut!
Pyhiä pilvenpiirtäjien ja jalkakäytävien erämaat! Pyhiä tupaten
täydet kahvilat! Pyhiä kyynelten salaperäiset joet katujen
alla!
Pyhä yksinäinen Jagannath! Pyhä keskiluokan valtava karitsa! Pyhiä
hullut kapinapaimenet! Jotka sanoo että Los Angeles ON Los Angeles!
Pyhä New York Pyhä San Francisco Pyhä Peoria & Seattle Pyhä Pariisi Pyhä
Tanger Pyhä Moskova Pyhä Istanbul!
Pyhää aika ikuisuudessa pyhää ikuisuus ajassa pyhää avaruuden kellot pyhää
neljäs ulottuvuus pyhää viides internationaali pyhää Moo-
lokin enkeli!
Pyhää meri pyhää erämaa pyhää rautatie pyhää veturi pyhää
näyt pyhää harhanäyt pyhää ihmeet pyhää silmämuna pyhää
hornankuilu!
Pyhää anteeksianto! armo! lähimmäisenrakkaus! usko! Pyhä! Meidän! ruumiimme! kärsiminen! jalo-
mielisyys!
Pyhää sielun yliluonnollisen mahtavan loistavan älykäs ystävällisyys!
Berkeley, 1955
ALLEN GINSBERG
BERKELEYN UUSI OUTO MÖKKI
Suomentanut Markus Jääskeläinen
(Runo ilmestynyt Allen Ginsbergin runovalikoimassa
Huuto ja muita runoja 1947-1971, Sammakko, 1999)
Koko iltapäivän leikkaamassa karhunvatukan okaita huojuvasta ruskeasta
aidasta
mätiä aprikooseja kirjavanaan kantavan matalan oksan
lehtien suojissa,
korjaamassa vuotoa uuden vessan sotkuisissa sisuskaluissa;
löysin kunnon kahvipannun köynnöksien seasta kuistin seinustalta,
pyöritin ison renkaan ruusupapupuskasta, piilotin marijuanan;
kastelin kukat, suihkuttelin kimmeltävää vettä nupusta nuppuun, käväisin
vielä ruiskauttamassa muutaman jumalallisen pisaran tarhapavuille
ja päivänkakkaroille;
kävelin nurmikon ympäri kolme kertaa, huokaisin hajamielisesti:
tämä on palkkioni; luumu jonka puutarha nurkkauksen pienen puun
muodossa lahjoittaa, enkeli joka huolehtii vatsastani ja rakkauteen
riutuvasta kuivasta kielestäni.
1955
ALLEN GISBERG
SEURAPIIREISSÄ
Suomentanut Markus Jääskeläinen
(Runo ilmestynyt Allen Ginsbergin runovalikoimassa
Huuto ja muita runoja 1947-1971, Sammakko, 1999)
Törmäsin coctailkutsuille
jossa tapasin kolme neljä hinttaria
juttelemassa hinttarikielellä.
Yritin olla ystävällinen mutta
huomasin puhuvani pelkkää paskaa.
"Hauska tutustua," hän sanoi ja
käänsi päänsä. "Hmm," minä mietin.
Huone oli pieni ja siellä oli
kerrossänky ja keittiökapistukset:
jääkaappi, komero, leivänpaahdin, uuni;
kavereilla tuntui olevan huoneessaan
tilaa vain ruoanlaittoon ja nukkumiseen.
Huomautukseni asian tiimoilta ymmärrettiin
mutta sitä ei arvostettu. Minulle
tarjottiin virvokkeita, jotka otin vastaan.
Söin kokolihasämpylän;
valtavan ihmislihasämpylän,
jossa oli, kuten huomasin sitä pureskellessani,
myös likainen persereikä.
Lisää väkeä saapui, heidän mukanaan
pörhäkkä nainen joka näytti
prinsessalta. Hän mulkoili minua ja
sanoi suoraa päätä: "En pidä sinusta,"
kääntyi pois ja kieltäytyi
esittelyistä. Minä sanoin: "Mitä!"
raivoissani. "Sinä senkin paskapää idiootti!"
Tämä kiinnitti kaikkien huomion.
"Senkin narsistinen narttu! Miten
voit tietää pidätkö minusta kun et edes
tunne minua," paasasin ankaralla
messiaanisella äänellä innostuen
vihdoin, hallitsin koko huonetta
Dream New York-Denver, Spring 1947
ALLEN GINSBERG
TÄMÄ ELÄMÄNMUOTO SYNTYY SEKSISTÄ
Suomentanut Markus Jääskeläinen
(Runo ilmestynyt Allen Ginsbergin runovalikoimassa
Huuto ja muita runoja 1947-1971, Sammakko, 1999)
Minun on pakko hyväksyä naiset
jos aion jatkaa rotua,
suudella rintoja, hyväksyä
oudot karvaiset huulet pakaroiden
takana,
katsoa kyseleviin naisensilmiin
vastata pehmeisiin poskiin,
haudata kupeeni rasvakudoksen päärynäiseen
rinteeseen
jota olen kammonnut -
ennen kuin voin roiskaista jumalaiset rojuni
panna oman pilttini matkaan kuoleman läpi:
minun ja unohduksen välissä tuntematon
nainen seisoo;
ei muusa vaan elävä lihakummitus,
pelottava arvoitus torahampainen jumala
joka työntää jalkansa omaan kurkkuunsa &
oksentaa oman kuvansa perseestään:
tämä Naistulevaisuus johon minut on naulattu
syntynyt olemaan kuolematta
laskemaan liikkeelle omien kullinaivojeni kopion ihka
uuden Meikämiehen: pelkän maineeniko vuoksi?
Kuoleman kasvot, Naaraani, hetkellä jolloin minut
karvoineni kaikkineni pyhitetään:
tämä on kohtaloni löytää neitonen pientä
huoletonta naiskentelua varten
läimäytellä vatsaani & Syljessä yltäpäältä
naama nolona liha & kosteana
käydä pitkiä laahaavia keskusteluja
Kosmisten Tullien Naistenvessoissa
tylsistyä kuoliaaksi kenties?
Tai innostua Uudet näköalat, keskustella
hänestä, Tulevasta, Vaimostani
Äidistäni, Kuolemasta, Ainoasta
toivostani, todellisesta Ylösnousemuksestani
Nainen
hän itse, miksi olen pelännyt
aitoa yhteyttä
syleilyjä Ikuisuuden helman alla
sitä ainoaa reikää joka minua on hylkinyt jo vuodesta 1937?
laskin housuni kuistilla vilauttelin
takapuoltani sateessa ohi ajaville autoille -
& siinä oli tyttö jota sellainen kiinnosti, uuden typerän Uroksen tuttavuus,
joka imi rakastajan kulliani
ihaillen & silkasta puutteesta Romanssin kaihosta
nieleskeli oli tukehtua tulevan Elämän Toivoon
ja minä itse vedellyt kultaisia poikia lukemattomat kerrat
hehkunut sisältä niin että sydänalassa
tuntenut jumaluuden kuin avoimen oven
Nyt tilanne on toinen vuosikymmenten ruumiini vanha
vaikka miehisiä reisiä ihailenkin kulmieni alta
kovana sykkivä rakkaus korvissani
karskit pakarat pystyssä
odottavat mestarillista raiskaustani
jotka oli intiimiin tortunvääntöön tarkoitettu
- jos Armeijaa uskomme -
Mutta vastaus elämän arvoitukseen
ne ovat yhtä vähän kuin lihaksikas patsas
jonka marmoria tunnustelin
ihailin Kauneuden kuolemattomuutta
Muinaismuistojen museossa:
patsasta voi naida mutta
lapsia on turha odottaa
ja miehen voi panna mieheen mutta Sperma
valuu noroina vessanpönttöön
aamunkoitteessa 45:ssä kerroksessa -
eikä tästä loppuunkalutusta suorituksesta
& aavemaisesta hurmoksesta
joka loppuu niin kuin alkaa
saa pysyvää mysteeriä,
surkeasta nilviäisen yninästä
jonka Keijukaisten jumala ei sallinut elää -
josta itsestään tuli satuolento
kun päätti ettei synny
omaksi kuvakseen: Vanha Haamu
joka ei halunnut olla vauva & kuolla,
ei halunnut paskantaa ja kirkua
tulla pommitetuksi
kiinalaisilla rautatiekiskoilla
kasvaa aikuiseksi roiskaista rojunsa
maailmankaikkeuden tuolle puolen -
kuin mikäkin ihmisjoukkoja pelkäävä homoseksuelli kapitalisti -
ja sellaisessa raossa minä olen, porukat
New York, 12. huhtikuuta 1961
|
