Mirkka Rekola
Mirkka Rekola on tuotannossaan yhdistänyt ja tuonut toistensa lähelle modernistisen runon ja aforismin perinteet. Rekolan runojen jo ennestään kryptinen ilmaisu on hänen aforismeissaan viety johdonmukaiseen päätökseensä: kirjailija on kirjoittanut, lukijan tehtäväksi jää lukea.
Rekolan aforismit eivät ole "lasten ruokaa". Lukijan on tehtävä työtä paitsi hampaillaan myös vatsallaan; sulatusprosessi on usein hidas ja monivaiheinen.
Rekolan kirjoittamisen eräs omintakeisuus onkin hänen kykynsä ja tapansa tehdä monivivahteisesta tekstistä äärimmäisen selkeää ja tarkkarajaista niin että se tarjoaa jokaiselle lukijalle, joka lukukerta jotain uutta: "Kultaomenia hopeamaljassa ovat viisaan sanat ajallansa sanotut. Niitä ei syödä".
Vuonna 1997 ilmestyi Rekolan runojen koottu laitos Virran molemmin puolin, josta aforistiset kokoelmat Muistikirja, (1969), Maailmat lumen vesistöissä (1978), Silmänkantama (1984) ja Tuoreessa muistissa kevät (1987) oli jätetty pois. Arvostelin tuolloin tehtyä ratkaisua keinotekoiseksi ja hajottavaksi: Rekolan runoutta ei mielestäni voi erottaa hänen aforistiikastaan.
Nyt uuden aforististen kokoelmien laitoksen Tuoreessa muistissa kevät laajennetun version (alkuperäinen ilmestyi vuonna 1987) ilmestyttyä olen edelleen samaa mieltä, mutta en tappele mielipiteestäni kynsin hampain. Tärkeintä on että Rekolan julkaistut tekstit on saatu uudelleen koottua helposti lainattavaan ja ostettavaan muotoon. Kustantajan ratkaisujen takana on aina paitsi kulttuuri- myös rahapolitiikka. Ehkä tässäkin tapauksessa, vaikka runoudessa ei koskaan omaisuuksia siirrelläkään. Ja ehkä joillekin lukijoille todellakin on helpottavaa, että kirjallisuuden eri tyylit eivät sekoitu keskenään.
Mirkka Rekola on kirjallisuutemme tärkeimpiä tekijöitä, jonka ura kattaa lähes koko suomenkielisen modernismin. Rekolan merkityksestä kertoo sekin, että hänen tyyliään näkee plagioitavan - tahallisesti tai tahattomastikaan - suhteellisen vähän. Siksi on tärkeää, että yhä uudet sukupolvet löytävät Rekolan inspiroivan ja puhdistavan runouden, joka toivottavasti vielä laajenee useilla uusilla kokoelmilla ja kootuilla laitoksilla.
Markus Jääskeläinen
Mirkka Rekola: Tuoreessa muistissa kevät - Aforistiset kokoelmat.
Wsoy, 1998.