.....kirjastonhoitaja, joka kaatoi muutaman kirjahyllyn.
Kirjat hajosivat - kuten vanhat kirjat yleensäkin - ja ne koottiin uudelleen.
Vain MUUTAMA sivu meni väärään paikkaan.....
"Alussa.....
Mutta emmehän me koskaan näe alkua.
Me tulemme mukaan kesken kaiken, kun valot ovat himmenneet
ja yritämme saada selville mitä tarinassa on tapahtunut siihen mennessä.
Kysymme vierustoveriltamme kuiskaten: ‘Kuka tuo on? Entä tuo?
Ovatko he tavanneet toisensa aikaisemmin?’
Pääsemme mukaan.
Kuvitelkaamme tässä tapauksessa vierustoveriksemme pitkä hahmo,
jolla on yllään vanha munkinkaapu ja kasvot hupun kätköissä.
Hänestä uhoaa iän ja pölyn tuoksu, joka ei kuitenkaan ole epämiellyttävä,
ja kädessä hänellä on kirja.
Kun hän avaa kirjan (se on tietysti nahkakantinen
ja joka sana on kirjoitettu huolellisesti käsin),
kuulemme metallin kalahduksen, ja huomaamme,
että kirja on kiinnitetty ketjulla hänen ranteeseensa.
Ei se mitään. Olemme nähneet merkillisempiäkin juttuja unissamme,
ja tarut ja tarinat ovat vain paikalleen jähmettyneitä unia,
toisiinsa kytkettyjä kuvia, joissa on olevinaan jokin rakenne.
Niihin ei pidä luottaa, niin kuin ei pidä luottaa ihmisiin, jotka ovat luoneet ne.
Näemmekö me unta?
Voi olla.
Kaapuun pukeutunut mies puhuu.
Hänen äänensä on kuin pergamenttien rapinaa yöllä kirjastossa,
kun ihmiset ovat menneet kotiin ja kirjat alkavat lukea toisiaan.
Höristämme korviamme kuullaksemme mitä tarinassa on tapahtunut tähän mennessä..."
(Neil Gaiman)
Olipa kerran 2 -Aavekaupunki
SISÄLTÖ
RODUT
MAGIA
YLEISTÄ
JA MITEN SINNE ILMOTTAUDUTAAN?
PELIMAAILMA
