Vanha mehiläispesä. Mehiläiset lensivät pois.
Mietin aina, miten kyläläisten kissojen, koirien ja muiden eläinten kävi. Kaikki karja on teurastettu... kissat palasivat luontoon ja niiden jälkeläiset elävät nyt metsissä.
Tätä kylää kutsutaan "Valkoiseksi Rannikoksi". Valkoinen Rannikko on lähellä päätietä ja jotkut ihmiset asuvat täällä yhä.
Kun sanon, että ihmisiä asuu jossain kylässä, se yleensä tarkoittaa että vain kahdesta viiteen ihmistä on jäljellä. Jos kylässä on 20-30 ihmistä, Tsernobylin standardilla se on suurkaupunki.
Tuntemattoman sotilaan hauta,suuren isänmaallisen sodan muistomerkki tuntemattomassa kylässä, Tsernobylissä.
Pluton valtakunta
Verrattuna Plutonium-239:n muut kemialliset elementit ovat kuin kuninkaita lavalla verrattuna oikean elämän kuninkaaseen, koska Plutonium hallitsee tuhansia vuosia. Se on äärimmäisen myrkyllistä ja reagoi kemiallisesti herkästi, Plutoniumin puoliintumisaika on 24 000 vuotta.
Onneksi Tsernobyl oli Uraanireaktori, sillä kaikki Plutonium jota alueella esiintyy on Uraanin tuotetta jonka määrä riippuu rektorin iästä. Jotkut sanovat, että sitä olisi vain vähän mutta me emme todellakaan tarvitse paljon. Ekstrapolaation kautta vähemmän kuin puoli kiloa plutoniumia ympäriinsä levitettynä riittäisi tappamaan jokaisen elossaolevan ihmisen maapallolla.
Plutoniumia käytetään atomipommien polttoaineena ja nopeahyötörektorien polttoaineena. Se on nimetty Pluton, kuolleiden jumalan ja tuonpuoleisen hallitsijan mukaan.
Americium.
Osa kylistä on todella saastuneita. Säteily täällä on jopa korkeampaa kuin reaktorin alueella.
Jos otamme geigermittarin lukeman tiestä ja toisen ruohosta ja vertaamme niitä, ruoho säteilee 8,5 kertaa enemmän asfalttiin nähden, Koska säteily keskittyy eläviin organismeihin. Tämän säteilyn lähde on Americium.
Alunperin asiat eivät olleet niin huonosti täällä. Alue saastui Plutonium-241:stä ja tämän elementin outo piirre on, että se ei ole kovinkaan radioaktiivista aluksi. Se odottelee hiljaa 14,4 vuotta ja sitten puolittuu osiin, joista yksi on Americium-241 joka tuottaa voimakasta gammasäteilyä, kunnon kanuunankuulia verrattuna alkuperäisen plutoniumin kuulapyssyn panoksiin.
Elokuvat tänään ja tulossa olevat elokuvat olivat listattuna klubin liitutaululle. Seuraavaa kassamagneettia esitetään neljän vuosisadan päästä.
Tässä luokkahuoneessakaan ei tulla pitämään oppitunteja enää. Ainoa opetus jonka täällä oppii on Americiumin, Plutoniumin tyttären, puoliintumisaika joka on 400 vuotta.
Jälkeläisemme kaukaisessa tulevaisuudessa joutuvat vieläkin elämään tämän puoliintumissyklin seurausten kanssa, kun meidän luumme ovat jo tomua.
Kuvia epävirallisista lähteistä.
Maanviljelijät joissain saastuneissa kylissa raportoivat syntyneistä vasikoista neljine sarvineen ja porsaista joilla on vesimelonin kokoiset silmät.
En tiedä tarkalleen kuinka luotettavaa tämä tieto on, mutta jos kuljen noissa kylissä, pidän kamerani paristot ladattuina.
Traagisin osa tätä tarinaa ovat Tsernobylin lapset.
Lehdissä ja televisiossa julkaistaan paljon tällaisia kuvia. Jotkut sanovat että ne ovat Tsernobylin lapsia, toiset sanovat että meillä oli sellaisia lapsia ennen onnettomuuttakin, täällä yleisten huumeidenkäyttäjien ja alkoholistien lapsia.
Tieto ihmisuhreista puuttuu, viranomaiset kieltävät kaikki. Oikean tiedon puute synnyttää huhuja, epäluuloa ja paniikkia.
Uskon että siitä tulee tieteellisten tutkimusten kohde spekulaatioiden sijasta. Olivat ne Tsernobylin lapsia tai eivät, ne ovat köyhiä lapsia joiden elämillä ei ole arvoa.
Hiljainen kaupunki Poleskoye
Matkamme lopuksi vierailemme kaupungissa, joka oli Polissia -nimisen alueen hallinnollinen keskus.. Nyt se on SUSIEN MAAN pääkaupunki.
Tässä on yksi kaupungin neuvostorakennuksista.
Jos joku halusi rakenta talon neuvostovallan aikana, piti noudattaa tiukasti standardeja. Vain hyvin toimeentulevat ihmiset, joilla oli suhteita, saivat rakentaa ei-standardinmukaisen (isomman) talon. 70 vuoden ajan kommunistinen puolue yritti tehdä kaikista sosiaalisesti tasa-arvoisia, mutta he epäonnistuivat. Jotkut taloista ovat yhä suurempia kuin toiset.
Tsernobyl tasoitti kaiken yhdessä päivässä ja nyt tavallisten ihmisten talot ovat samassa linjassa puoluepamppujen talojen kanssa.
Nuo olivat tavallisten ihmisten koteja.
Tästä talosta on jäljellä vain savupiippu ja jääkaappi.
Poleskoyen keskikaupunki.
Poleskoyen keskikaupunki näyttää kuin ydinpommin jäljiltä, kuin vuoden 1943 Stalingradin ja 1945 Hiroshiman risteytykseltä.
Ajaminen täällä on pujottelua asfaltin läpi kasvavien puiden ja avonaisten viemäriaukkojen välistä.
Tämä oli aikoinaan lasten lelu- ja vaatekauppa.
Tässä on isäni tarkistamassa kaupan säteilyarvoja. Hän on nykyään eläkkeellä, mutta vieläkin kiinnostunut ympäristöasioista.
Kuten monet, hänkin uskoo että ihmiset voivat joskus asua taas täällä. Poleskoye on puhtaampi kuin muut paikat, keskimääräinen säteilytaso on kaupungissa alle 20 mikroröntgeniä tunnissa. Muutamissa paikoissa se vielä hyppää 50 mikroröntgeniin tunnissa. Kesällä tasot luultavasti kaksinkertaistuvat, koska kesällä arvot ovat korkeammat kaikkialla.
Joskus vain vietän aikaani isäni kanssa jossain aavikolla. Geigermittari jota hän käyttää on tehty vuonna 1986. Tsernobylin onnettomuuden jälkeen oli puutetta säteilymittareista, joten paniikissa päättäjät alkoivat valmistuttaa laitteita vain 100 mikroröntgenin asteikolla. Nuo geigermittarit olivat täysin tarpeettomia koska Tsernobylissä tasot olivat satoja kertoja korkeampia - paljon yli asteikon. Noina päivinä tasot kotonani Kiovassa olivat noin 1000 mikroröntgeniä tunnissa... Vasta nyt, 20 vuotta myöhemmin, noista vanhoista mittareista tulee käyttökelpoisia.
Päättäjät yrittivät puhaltaa uutta henkeä ja pelastaa kaupungin. He poistivat asfaltin ja rakensivat uusia teitä.
He hajoittivat joitain taloja ja rakensivat uusia sairaaloita ja kouluja.
Jopa poistivat vesijohdot ja rakensivat uuden kirkon..
Nuo teot alensivat säteilytasoa, mutta ei tarpeeksi, jotta kaupunki olisi voitu asuttaa uudelleen..
Vaikuttaa siltä, että saastuneet paikat ovat kirottuja.. ennemmin tai myöhemmin ihmiset jättävät ne kaikki.
Poleskoye on ikivanha paikka ja löytyy vanhoista kartoista nimellä Mogilne - joka ukrainan kielellä tarkoittaa "haudan vieressä". Se johtuu siitä, että Kiovan suurherttua Ihor tapettiin ja hautattiin tänne vuonna 945 jKr.
Sen jälkeen kaupungilla on ollut useita nimiä, se selviytyi mongolilaumojen valtauksesta 1200-luvulla ja suuresta nälänhädästä 1933, suuresta isänmaallisesta sodasta 1941-1945, ja kuoli lopulta hitaasti tappavaan annokseen myrkkyä jota se sai Tsernobylin yönä huhtikuun 26, 1986.
Kaupungin asukkaat taistelivat pysyäkseen elossa ja vuonna 1991 täällä asui vielä kaksitoista tuhatta ihmistä. Mutta kun päätornin kello pysähtyi vuonna 1999, se oli kuolintuskien merkki ja viimeiset 1000 asukasta lähtivät.
Nyt kaupunki on vihdoin täyttänyt ikivanhan nimensä mukaisen kohtalonsa.
Puut kasvavat katoilta. Se on kai luonnon tapa merkata paikat jotka on käännetty ylösalaisin.
Vanhalle juutalaiselle hautausmaalle ei pääse kulkemaan.
Kynnetyn näköinen maa kertoo villieläinten läsnäolosta täällä.
Tässä kaupungissa on jotain todella surullista, tuhansien vuosien ajan ihmiset asuivat täällä, suuret ajattelijat keskustelivat ideoistaan, tavalliset ihmiset keskustelivat tapahtumista ja pikkusielut puhuivat muista... Ääniä ei kuulu enää täällä, villisiat valtaavat kotinsa, sudet tutkivat asumatonta aluetta kaupungissa, jonka ihminen rakensi ja tuhosi, hylättyä aluetta joka kuuluu nyt niille..
Lähdemme Poleskoyesta ja suuntaamme kotiin. Säteily täällä on sama kuin New Yorkin Grand Central stationilla, jossa kiven radioaktiivisuus nousee 50 mikroröntgeniin tunnissa.
Jännitystä, joka liittyy moottoripyöräilyyn Susien Maan läpi ei voi verrata autoiluun. Autossa olet vain turisti. Moottoripyörällä olet raakalainen, hyväksikäyttäjä, osa villiä elämää.
Usein kun puhutaan kuolleesta vyöhykkeestä, tarkoitetaan alueesta joka on säteeltään n. 30 km reaktorin ympärillä.
Entä nämä kaupungit ja kylät? Ne ovat 60 km päässä reaktorista.
Susien maa on isompi kuin moni kuvittelee ja kasvaa koko ajan. Nykyään se levittäytyy 300 km etelästä pohjoiseen ja on 100 km idästä länteen.
Toki ihmisiä asuu vielä monissa paikoissa, mutta et löydä nuoria ja menestyviä ihmisiä hymyt kasvoillaan. Täällä on lähinnä vanhoja ihmisiä jotka haluavat elää loppuelämänsä vanhassa kotipaikassaan... Jotkut paikat ovat puhtaita ja turvallisia elää, mutta elinkeinon perusrakenne alueella on romahtanut eikä täällä ole enää töitä tai mitään muutakaan houkuttelemassa nuoria. Alue on kuolemassa pois.
Kartta alapuolella näyttää koko alueen jonka Tsernobyl myrkytti säteilyllään.
Susien Maassa on kaksi siipeä. Tähän mennessä raporteissani "Aavekaupunki" ja "Susien Maa" olemme vierailleet vain eteläsiivessä joka on Ukrainassa ja Valko-Venäjällä.
Pohjoissiipi sijaitsee Valko-Venäjällä ja Venäjällä. Se on suuri ja masentava. Ehkäpä jonain päivänä kerron teille tästä maasta.
