25.07.2002
Heräsimme Tompan liikkeen pihalta Seatista kello 10.03. Olimme kaikki kolme
nukkuneet Seatin takapenkillä. Näin yöllä jotain sekavaa unta, jossa olin
joutunut autiolle saarelle. Yritin maalata kookosmaidolla palmuja korinvärisiksi
käyttämällä pensselinä omia hiuksiani. Ainoa lohtu saarella oli viikoittain
ohiajava rahtilaiva, jonka sumutorvesta lähti kohtuullisen matalia soundeja. Nyt
kun olin hereillä, niin en viitsinyt kertoa asiasta Eskolle ja Mikalle, koska he
eivät kuitenkaan uskoisi matkastani mitään.
Samassa järkytys valtasi meidät. Tompan liike oli ollut jo kolme minuuttia
avoinna ja me olimme vain nukkuneet. Syöksyimme salamana autosta ulos ja
juoksimme liikkeeseen sisälle. Esko tuli vanhaan tapaan ikkunasta, koska
ammatti-ninjat eivät ovia aukaise. Tiskin takana oli ainoastaan se eilinen
työntekijä ja Tomppaa ei näkynyt missään. Mika kysyi, että missä hifikuningas
on. Myyjä kertoi, että Tomppa tulee vartin sisällä töihin. Olin aivan hermona.
Huomasin, että mahani alkoi mennä sekaisin. Voi toki olla, että olin tullut
merisairaaksi myös siitä unesta, koska autiolla saarella vettä oli aika paljon
ympärillä.
Näimme, kun liikkeen eteen kaarsi musta Saab 95 Aero. Ei kai Tomppa ole taas
retkahtanut noihin ruotsalaisiin romuihin. Saabin ovi aukesi ja Tomppa astui
autosta ulos. Sillä oli sormenpaksuisia kultaketjuja kaulassa ja ranteessa. Se
oli varmaan saanut ulkomailla ollessaan myytyä todella paljon Super
Puma-soittimia. Tomppa tuli liikkeeseen sisälle ja tervehti meitä. Sekunnin
murto-osan ajaksi minulle tuli sellainen olo, että se ei ollut tapaamisesta yhtä
innoissaan kuin me. Onneksi se tunne häipyi heti, kun Tomppa sanoi ne tutuiksi
tulleet neljä sanaa:" Mitäs pojat tänään ostaa edullisesti?" Mikan mielestä
tarvitsisimme kaikki uudet laitteet ja tietenkin myös asennustarvikkeet. Tomppa
lupasi katsoa meille jonkin sopivan paketin, koska hän oli tuonut ulkomailta
todella asiallisia laitteita. Hän käski meidän tulla satamaan yhden aikaan
yöllä, koska silloin hänen tavarat tulevat Suomeen. Kysyimme vaihtohyvitystä
vanhoista laitteista ja Tomppa tuli katsomaan niitä. Tomppa alkoi hymyilemään,
kun hän näki meidän Seatin. Tunsimme onnistuneemme Seatin laittamisessa, jos
auton edellinenkin omistaja piti siitä. Tomppa arvioi laitteemme ja sanoi, että
jos kaikki laitteet Seatista irrotetaan, niin siitä saamme noin 90 euroa. Se
olisi kuulemma aika tarkkaan puolet käsirahasta. Mika oli aivan innoissaan,
koska meidän ei tarvitsisi maksaa kuin toinen puolisko, niin saisimme laitteet
itsellemme. Lupasimme olla yhden aikaan yöllä satamassa.
Nyt meille tuli kiire vanhojen laitteiden irrotuksen kanssa. Se oli kuitenkin
aika nopea operaatio, koska mikään muu ei ollut kiinni kuin virtajohto akussa.
Kolmessa minuutissa laitteet oli nostettu Eskon isän autotalliin ja menimme
sisälle katsomaan kartasta ajo-ohjetta satamaan. Tutkimme karttaa ja huomasimme,
että Turun satama sijaitsi ihan meren rannassa. Kyllä me sinne löytäisimme.
Keräsimme Eskon isän tyhjät pullot, jotta saisimme toisen puoliskon käsirahaan.
Samassa Esko sai idean, että heidän isällä olisi baarikaapissa täysiä pulloja.
Jos myisimme ne vaikka Baana-Buddylle, sille mukavalle kännykkämyyjälle, koska
sehän siitä viinasta tykkää. Kyllä me ne varmaan voisimme myydä, koska ei niitä
kukaan joisi. Osa pulloista oli todella vanhoja, ne olivat varmaan jo
pilaantuneita. Soitimme Baana-Buddylle ja hän lupasi näkemättä koko pullokasasta
100 euroa. Samassa kun lastasimme pulloja autoon, niin mietimme, että
mahtaisikohan
sillä olla jotain kännyköitä tarjouksessa tällä kertaa.
Kun saavuimme puhelinliikkeen eteen, niin sisältä myymälästä kuului kamala
ryminä. Näimme kun myyjä oli mahallaan liikkeen lattialla, eikä päässyt ylös.
Vieressä oli samassa asennossa lasinen kännykkähylly, jossa olleet puhelimet
olivat ympäri myymälää. Menimme liikkeeseen sisälle ja saimme aika tylyn
vastaanoton. "Suksikaa vittuun tai soitan poliisit" myyjä uhosi aivan kännissä.
Mika kertoi, että toimme hänelle viinaa, niin kuin oli sovittu. Saimme todella
paljon parempaa palvelua, nyt kun viinasta puhuttiin. Myyjä lupasi maksaa meille
sen sata euroa, kunhan saisi juoda ensin yhden pullon. Hain autosta yhden pullon
ja kun tulin takaisin, niin myyjä kertoi, että kaverille kanssa. Mille helvetin
kaverille? Hetken kuluttua tiskin takaa nousi pää näkyviin. "Se on mun kaveri
Petu" myyjä sanoi. Jos tämä Baana-Buddy oli kännissä, niin hänen kaverinsa Petu
oli varmaan myrkytystilassa. Ihminen ei voi juoda itseään tuohon kuntoon. Se oli
tuossa seitsemän promillen pienessä sievässä päättänyt värjätä hiuksensa. Tuo
sinisellä letillä varustettu kaveri oli melkein jo nähtävyys. Hain toisen pullon
viina pojille ja ne alkoivat kiskomaan sitä kurkusta alas. Ainoat sanat, joista
sai selvää, olivat Petun tokaisemat: "Nyt on viinapäivä."
Baana-Buddy antoi meille 200 euroa hetkeä ennen sammumistaan ja sanoi, että
antaa olla tasaraha. Ei ole ihme, että siitä liikkuu kaupungilla juttuja, että
se olisi Turun asiallisin puhelinmyyjä. Ojensimme koko viinalastin kaveruksille
ja emme saaneet edes kiitosta. Se ei johtunut ilkeydestä, vaan siitä, että pojat
nukkuivat keskellä myymälää. Toinen mahallaan ja toinen selällään. Nyt kiireesti
satamaan odottamaan Tomppaa ja hänen tavaroitaan, jotka saapuvat suoraan Super
Puman tehtailta. Juuri kun olimme saaneet Seatin käyntiin, niin minun puhelin
soi. Vastasin siihen ja toisessa päässä olikin Tomppa. "Tapaaminen peruutettu.
Tuli pieni este. Yritetään ensi yönä uudestaan." Tomppa sanoi ja laittoi luurin
kiinni. Voi helvetti. Mitäs nyt tehdään. Super Puman saammekin vasta vuorokauden
kuluttua ja nyt meillä on rahaa taskussa. Mika sanoi heti, että me emme saa
tuhlata yhtään, koska meidän on pakko saada uudet stereot. No kyllä kai me
hieman voimme käyttää. Biltemassa olisi syntymäpäiväjuhlat ja jokainen
hajukuusen ostaja saisi pätkän tummennuskalvoa kaupan päälle. Ne me
ostettaisiin, eikä yhtään muuta.
