|
28.5.2002 Saavuimme Ahvenistolle hyvissä ajoin Eskon kanssa. Mika oli tosin vielä meitäkin ennen paikalla. Mikahan olikin ollut jo moottoriradan portin pielessä kaksi yötä valmiina, joten koko jengi olikin koossa. Mika oli käynyt lunastamassa ajolisenssinkin. Me kuulemma saamme toimia hänen varikkomiehinä, että saadaan Cherrystä kaikki teho irti. Ensitöiksi piti irrottaa kaikki mikä on turhana painona. Irrotimme tietenkin penkit, ovipaneelit, niskatuet ja kolme antennia. Mika aloitti renkaiden lämmittämisen polttamalla kumia ja ne kyllä lämpenivätkin. Pito oli aivan mieletön. Mika päätti lämmittää vielä takarenkaatkin, joten hän ajoi varikkoalueella kymmenen minuuttia käsijarru päällä. Sitten olikin jo aika lähteä radalle. Mika piti kaasun pohjassa koko ajan, vaikka lähtövuorossa oli neljä autoa ennen häntä. Tällä tavalla kone on kuulemma kaikista parhaimmassa vedossa, kun oma vuoro tulee. Mikalle annettiin lupa lähteä radalle. Mika nosti kytkintä ja Cherry hyökkäsi liikenteeseen. Renkaiden lämmityksestä johtuen Cherry ei lyönyt edes tyhjää. Cherry hävisi ensimmäisen mutkan taakse. Kun Cherry tuli taas näkyviin, niin siitä ei ollut kuin toinen kylki kasassa. Kaide, joka oli kurvissa, oli Mikan sanojen mukaan väärin asennettu. Mika tuli varikolle ja me rupesimme laittamaan Cherryä kuntoon. Mika lähti uudelle kierrokselle ja näimme, kun hän pyörähti eräässä mutkassa ympäri. Muistimme Eskon kanssa, että Mika oli unohtanut renkaiden lämmityksen. Kun Mika selvisi pyörähdyksestä, niin hän oli unohtanut jotain muutakin. Mika nimittäin unohti radan kiertämissuunnan ja lähti väärään suuntaan. Yritin soittaa Mikalle ja kertoa tästä pienestä virheestä. Mika ei tietenkään kuullut puhelimen soittoa, koska me kuulimme varikolle asti bassoa, joka tuli Mikan autosta. Hetken kuluttua basson kuuluminen lakkasi tai ainakin peittyi muun metelin alle. Vastaan oli tullut auto, joka väisti Mikaa ja kierähti kolme kertaa katon kautta ympäri. Kun Mika saapui varikolle, niin hänen mielestään meidän kannatti lähteä pois, koska rata ei ollut tarpeeksi haasteellinen. Lähdimmekin todella nopeasti, koska Cherryn renkaat olivat yhä lämpimät ja pitoa löytyi. Ajoimme peräkkäin Mikan kanssa kohti Turkua ja tuttua yöhuoltamoa. Päätimme, että pysähdymme kuitenkin kahville matkalla. Ajoimme Forssan autokeitaalle ja tilasimme kahvit. Emme päässeet edes kunnolla pöytään istumaan, kun viereemme liimautui kolme todella asiallista naista. He olivat kiinnostuneita meidän autoista ja vaativat päästä kyytiimme. Juttelimme näiden naisten kanssa kaikesta mielenkiintoisesta. Mika piti heille luennon bassokartion liikeradasta ja sen vaikutuksesta autossa viihtyvyyteen. Luennon lopussa Mika vielä kysyi, että oliko naisilla jotain kysyttävää. Naiset kyselivät aivan idioottikysymyksiä, kuten seurustelimmeko, haluaisimmeko saada kunnon kyytiä ja olimmeko ikinä harrastaneet ryhmäseksiä. Nämä 17-vuotiaat malleiksi opiskelevat tytöt eivät olleet todennäköisesti kuunnelleet sanaakaan Mikan kiinnostavasta luennosta. Otimme kuitenkin säälistä nämä tytöt kyytiimme, niin että Mikan autoon meni yksi ja minun ja Eskon kyytiin tuli kaksi tyttöä. Lähdimme ajamaan kohti Forssan keskustaa. Kun olimme ajaneet Forssan katuja noin neljä tuntia ja antaneet forssalaisten nauttia kunnon subbareista ja nopeista autoista, niin näille tytöille tuli nälkä. Ajoimme paikalliselle grillille ja menimme tilaamaan ruokaa. Juuri kun olimme tilanneet hampurilaisemme, niin paikalle kaarsi musta Toyota. Olin aivan varma, että tämä kaveri haluaisi ostaa automme tai ainakin istua Mikan Cherryssä, mutta sillä olikin pesäpallomaila mukana. ”Kuka perkele teistä meinaa nussia mun muijaa?” olivat sen ainoat sanat jotka se sanoi. Ennen kuin kerkisin vastaamaan, että minä varmaankin, niin se hullu löi Mikan Cherrystä takavalon rikki. Mika oli maalannut takavalot mustaksi ja nyt niitä lampun palasia oli ympäri parkkipaikkaa. Hyppäsimme autoihimme ja päätimme lähteä karkuun. Jos meillä olisi ollut lepuuttajat mukana, niin siinäpähän olisi maamme pesäpallolupaus saanut tuntea nahoissaan, että ketä kannattaa kovistella. Olimme ajaneet noin 50 kilometriä, kun huomasimme kyltin, jossa toivotettiin tervetulleeksi Hämeenlinnaan. Voi perkele, olimme lähteneet väärään suuntaan. Tämä on kaikki niiden perkeleen ämmien syytä. Minä en ainakaan ikinä enää ota naisia autooni. |
|
|
