|
1.6.2002 Nyt kun olimme päässeet pois Forssasta vihdoin ja viimein, niin olikin aika ruveta valmistautumaan autohifikisoihin. Pidimme kokouksen yöhuoltamolla ja päätimme rakentaa kisalaitteiston minun Seattiin. Mikan Cherrystä purettiin laitteet pois ja asennus voitiin aloittaa. Soittimeksi Seattiin tuli aivan virheetön Super Puma, jonka jatkeeksi kytkettiin Reva 400- boosteri. Tämän boosterin jälkeen signaali johdettiin vahvistimelle, jonka merkistä emme olleet varmoja. Mika kertoi, että tämä vahvistin on maailman menestynein vahvistin omassa luokassaan. Vahvistimen päällä luki isoilla kirjaimilla 10000watts. Olimme aivan varmoja, että tehoa tulee enemmänkin. Mika arvioi että tehoa voisi tulla jopa 1kw, kun oikein luukuttaa ja jos virtajärjestelmä on kunnossa. Subbarilaatikko sovitettiin Seattiin ja niin päästiin ottamaan Seatista ensimmäiset äänet pihalle. Soundi oli aivan mieletön. Basso sai rekisterikilven rämisemään niin kovin, että Turun kisoissa ei takuulla löydy kovemmin rämisevää kilpeä. Mika suoritti säätötoimet taas kerran. Jos soundia oli mahdollista paremmaksi saada, niin Mika kyllä sai. Nyt sitä bassoa tuli niin paljon, että tunsin kuinka minulla meinasi ruveta seisomaan. Sain stondiksen kuitenkin heti laskemaan, kun ajattelin niitä Forssalaisia naisia. Vittu, mitä idiootteja. Lähdimme kohti Turun messukeskusta, jossa kisat pidettäisiin. Esko oli kuskina ja matka taittuikin aika asiallisella vauhdilla. Kun pääsimme perille, niin siellä oli parkkipaikalla jo aika paljon autoja. Päätimme ajaa suoraan sivuovesta halliin sisälle. Pakitimme auton messukeskukseen sisälle ja siinä olikin sopiva tyhjä paikka valkoisen asuntovaunun vieressä. Menimme asuntovaunuun sisälle kysymään, että voisimmeko parkkeerata Seattimme siihen viereen. Kohtelias autohifituomari kertoi, että kyllä se siinä voi olla. Istuimme Seatissa ja annoimme bassojen huutaa. Mistään ei kuulunut näin kovaa bassoa, kuin meidän autosta. Seatissa sisällä oli todella asiallinen fiilis. Ihmiset kävivät katsomassa autoamme ja hymyistä päätellen he pitivät näkemästään. Asiallisen subbarin luukutuksen keskeytti messukeskuksen järjestysmies, joka repäisi Seatin oven auki. Kun kysyin, että haluatko tulla kuuntelemaan, niin siitä se karju vasta riemastui. Se repäisi minut kuskin paikalta pois ja käski meidän painua hevon kuuseen. Mielestämme autohifikilpailun järjestysmies ei saa käyttäytyä tuolla tavalla. Samassa huomasimme, että mistään ei kuulunut bassoa. Se asuntovaunussa ollut mies ei vissiin ollutkaan autofikisojen tuomari vaan näiden karavaanarimessujen vieras. Voi perkele. Ne hifikisat onkin vasta viikon kuluttua. Mahtoikohan se Mika keritä paskantamaan sinne asuntovaunun vessaan? |
|
|
