Puhelinkaupassa

14.4.2002

Nyt Corolla oli saatu kuivatettua sisältä. Asia, joka hieman otti päähän, oli se ,että minun Nokia 2110 oli kastunut aivan käyttökelvottomaksi. Niin hienoa ja hyvää puhelinta oli todella ikävä katsoa, kun se oli mennyt aivan paskaksi. Jukan korjaamolla oli usein ollut korjauttamassa autoaan eräs kaveri, joka myi puhelimia. Lähdimme Eskon ja Mikan kanssa Jukan korjaamolle kysymään ajo-ohjeita tähän puhelinkauppaan. Saavuimme korjaamon pihaan, jossa oli aivan vitullinen tappelu keskellä pihaa. Jukka huusi jollekin miehelle pää punaisena ja kuristi sitä niin, että tämä kaveri oli aivan sininen. Esko oli heti menossa tappeluun mukaan. Hän otti Corollan kyljestä jo yhden lepuuttajan irti ja päätti mennä näyttämään, miten Tuning-mies lyö. Tappelu kuitenkin loppui siihen kun tämä Jukan vastustaja lähti juoksemaan karkuun. Jukka kertoi, että se oli ollut joku saatanan lähdevesikauppias, joka oli tullut myymään Jukan korjaamoon vesiautomaattia. Jukka oli uhannut tunkea vesiautomaatin sen kaverin perseeseen, jos se ei lähtisi äkkiä ulos korjaamolta. Jukka oli sen verran kiukkuinen, että emme uskaltaneet juurikaan puhella ylimääräisiä. Se oli aika sääli, koska Mika olisi halunnut ostaa sellaisen vesiautomaatin Cherrynsä kojelautaan. Mika kertoi, että sellaisella olisi saanut ainakin yhden mopo-tytön Cherryssä kaadettua. Saimme kuitenkin tämän puhelinmyyjän nimen ja liikkeen osoitteen eli ei muuta kuin Corollan keula kohti Turun keskustaa.

Saavuimme liikkeen eteen aivan vitullisella vauhdilla. Jätimme auton taksiasemalle parkkiin ja menimme kauppaan sisälle. Siellä oli myyjä tiskin takana pää tiskiä vasten ja liikkeessä haisi jotenkin omituiselle. Tajusimme, että myyjä oli aivan kännissä. Sillä oli varmaan joku pontikkapannu porisemassa takahuoneessa tai sitten sillä oli tullut omat mäskit housuun. Kysyimme, että oliko hän juuri se Baana-Buddy, josta Jukka oli kertonut. Myyjä nosti hieman päätään ja vastasi, että hän on kuka hän tykkää ja me voisimme painua vittuun. Esko hermostui niin paljon, että se oli taas lähdössä hakemaan Corollasta lepuuttajaa, jolla voisi hieman ojentaa tuollaista vitun asiakaspalvelijaa. Mika kuitenkin rauhoitteli Eskoa sen verran, että Esko ei hermostunut enempää. Katselimme käytettyjä puhelimia, joita oli noin 20kpl lasivitriinissä. Hetken aikaa katseltuamme kuului aivan järjetön kolina. Nyt se perkeleen myyjä tippui tuolilta. Silmäkulma verta vuotaen se hoippui meidän luo ja sanoi että kaikki puhelimet oli varattuja jollekin asiakkaalle, mutta hän voi myydä yhden, mikäli maksamme esim. 15% enemmän kuin hintalapussa lukee. Mika, jolla oli todella hyvä laskupää, laski että 15% on todella vähän, jos vain saisimme ostaa tuon Nokian 2110:n, jossa oli vilkkuva antenni ja Corollan värinen akku. Baana-Buddy kertoi, että se olisi juuri se puhelin, mitä hän ei voisi myydä, mutta nyt voitaisiin tehdä poikkeus, koska olimme Jukan tuttuja. Onneksi olimme tutustuneet tähän Jukkaan. Se tuntuu kyllä rehellisimmältä kaverilta maailmassa. Ladoin pöytään 130 euroa ja myyjä ehdotti, että jos viemme hänet pubiin, niin saamme kaupan päälle Ericssonin telineen. Totta kai me viemme hänet pubiin.

Myyjä laittoi liikkeen kiinni, vaikka kello oli vasta 11:00. Ulos tultuamme huomasimme, että emme pääsisi mihinkään. Corollan edessä ja takana seisoi takseja. Mitä vittua? Ne olivat ajaneet paskat mersunsa aivan Corollan puskureihin kiinni. Esko juoksi Corollan luo irrottamaan lepuuttajaa, jotta voisi jälleen näyttää, että Tuning-miestä ei ärsytetä. Puhelinmyyjä kuitenkin rauhoitteli Eskoa ja kertoi, että ei kannata mennä riehumaan, koska hän tuntee ne taksikuskit. Ne ovat usein myyneet hänelle pimeän pullon ja hän on myynyt niille puhelimia, joita jotkut ovat tosin palauttaneetkin. Baana-Buddy neuvotteli kuskien kanssa hetken ja ne siirsivät mersujaan pois Corollamme tieltä. Lähdimme Corollan kanssa niin paljon, kuin se kulki ja nyt kun meillä ei vielä ollut cd-soitinta, niin Eskon sylissä olevasta kasettisoittmesta tulvi I-am-Danceman bändin musiikkia, jota Mika oli äänittänyt kasetille. Päästyämme pubin pihaan, huomasimme että nyt tämä puhelinmyyjä oli sammunut. Ei ollut ihme että joku nukahti kyytiimme, koska Corolla antoi niin tasaista ja hiljaista kyytiä. Mikan arvion mukaan Corollassa ei ollut sisämelu kuin 82dB tyhjäkäynnillä. Emme Eskon kanssa ymmärtäneet näistä luvuista mitään, mutta hiljainen se joka tapauksessa oli. Nostimme puhelinmyyjän pubin seinää vasten heräilemään ja jatkoimme matkaa. Mika päätti laittaa tuon saamamme Ericssonin telineen kojelautaan jo matkalla, mutta ruuvimeisseliä ei vaan ollut mukana. No, vasara ja pienet naulat saivat ajaa saman asian. Kun teline oli kiinni ja menimme seuraavaan mutkaan, niin tuntui, kuin bassoa olisi tullut aavistus enemmän. Ehkä se teline teki jotain akustiikalle. Sitten Mika sai kuningasidean. Meidän täytyy perustaa oma tuning-kerho. Olimme samaa mieltä. Ajoimme Tompan liikkeeseen suunnittelemaan asiaa ja rupesimme miettimään, että kerholle pitää saada nimi ja kerhon jäseneksi ei todellakaan pääsisi ihan kuka vaan. Tompan liikkeen edessä oli parkissa pari Fordia ja yksi Toyota. Olipas liikkeessä ruuhkaa tähän aikaan päivästä. Menimme liikkeeseen sisälle ja siellä viisi miestä laittoi Tompalle käsirautoja. Vittu, ne oli siviilipoliiseja. Mitä tämä tarkoitti? Onkohan Tomppa myynyt tavaraa liian halvalla? Ei ihmistä saisi siitä rangaista.

Seuraava tarina