Uusi jäsen

16.04.2002

Päätimme pitää kerhomme, jolla ei vielä ollut nimeä, ensimmäisen kokouksen. Pidimme sen tietenkin yöhuoltamon pihalla klo 02:00-02:15. Sovittiin, että tämä on hyvä aika pitää kokoukset jatkossakin, koska tähän aikaan kaikki amatöörit ovat lähteneet kaupungista kotiin ja vain todelliset Tuning-miehet ovat enää liikenteessä. Istuimme Mikan Cherryssä ja vaihdoimme ajatuksia. Sovittiin, että kerhossa ei ole johtajaa vaan jokaisella on tasavertainen äänioikeus. Samalla sovittiin, että kerhon jäseneksi ei pääse kuka vaan. Jäseneksi otetaan ensin "hangaround-jäsen", jolla on mahdollisuus edetä täysjäseneksi tehtyään jotain todella Tuningia. Vähän samalla tapaa, kuin moottoripyöräkerhoissakin. Lopetimme  kokouksen ja päätimme, että nyt täytyy mennä tekemään joku todellinen Tuning-asia uuden kerhon kunniaksi. Menimme Eskon autotalliin lukemaan uusinta Tuning-magazinea ja sovimme, että tämä ilta pyhitetään Mikan Cherrylle. Mikan mielestä Cherryn ajettavuus kaipasi jotain piristystä, joten päätimme asentaa Cherryn konehuoneeseen poikittaistuen takaamaan hyvä tuntuma mutkissa. Eskon isän polkupyörästä saisimme ohjaustangon, jonka voisi naputella suoraksi ja hitsata  kiinni Cherryn iskareiden yläpäähän. Mika hakkasi tangon suoraksi, mutta totesimme, että ohjaustangon pituus ei riitä. Pistin tangon takaisin Eskon isän pyörään ja mietin, että mahtaakohan se huomata jotain, kun sen aamulla pitäisi lähteä pyörällä töihin. No, kyllä kai se ymmärtää meitä. Eipähän tarvitse enää ajaa selkä kyyryssä sillä retkipyörällä. Päätimme siirtää projektin tulevaisuuteen ja keskittyä johonkin uuteen. Eskon autotallissa oli vaaleanpunaista spray-maalia, jolla voisi hieman muuttaa Cherryn ajettavuutta. Mika sanoi, että jokaisessa Tuning-autossa on vihreä tai keltainen vapaavirtaus-ilmansuodatin. Mika otti Cherryn ilmanputsarin irti ja meni ulos maalaamaan sitä. Hetken kuluttua tuo vanha suodatin oli muuttunut aivan erilaiseksi. Ilmanputsari jätettiin puun alle kuivumaan ja päätettiin, että Cherryä voisi samassa hieman keventää. Kiihtyvyyttähän ei ikinä olisi liikaa, kuten ei bassoakaan. Esko irrotti Mikan Cherrystä ensimmäiseksi puskurit ja niskatuet. On se kumma, jos Cherry ei tämän jälkeen polta kumia kunnolla. Nyt olisi sopiva aika koittaa, että miten Cherry oikein kulkee tämän pikku Tuningin jälkeen.

Mika laittoi ilmansuodattimen takaisin ja ei muuta kuin testaamaan. Mika meni ihan sanattomaksi, kun se otti ensimmäiset kierrokset ulos Cherryn koneesta. Cherry otti kierroksia aivan järjettömästi. Ainakin kierroslukumittarin mukaan kasvua kierroksiin tuli noin viisarin paksuuden verran. Mika oli laittanut sellaisen melkein keilapallon kokoisen kierroslukumittarin Cherryyn. Mittari ei mahtunut kunnolla kojelautaan, niin nyt se oli konepellissä kiinni. Mittarissa oli myös vaihtamis-merkki eli milloin on paras kierrosluku heittää isompaa silmään. Mika oli asettanut tämän osoittamaan hieman yli kuuteen tuhanteen. Silloin kuulemma kone on kovimmillaan, eikä rasitu niin paljon. Jos koneen kierrokset nousi, niin samanlainen muutos oli myös auton kulkemisessa muutenkin. Puskurit ja niskatuet saivat todellakin jäädä autotalliin. Olimme ennen saaneet Cherryn menemään Eskon kotitiellä ainoastaan 84km/h, mutta nyt Cherry meni kuin heittämällä 86km/h. Nyt olisi sopiva aika mennä kiusaamaan kaupunkiin, niitä vitun turhia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä autoilusta mitään. Ensin menisimme kuitenkin yöhuoltamolle juomaan asennuskahvit. Yöhuoltamo oli aika tyhjä Tuning-autoista. Ainoastaan pihalla oli joku VW Vento, joka oli madallettu. Esko tunnisti, että se oli sen kaverin auto, jolta piti ostaa ne Carsport-tarrat Corollaan. Tämä kaveri olikin juuri tullut huoltamolle ja menimme juttelemaan hänen kanssaan. Hän oli heti innoissaan Tuning-kerhostamme. Jos tarvitaan joskus lisää jäseniä, niin hän on valmis koska vaan liittymään mukaan joukkoomme. Nyt tulisi se tilanne eteen, että tämän Mikon, jonka Vento seisoi pihalla, pitäisi tehdä jotain, jotta pääsisi mukaan kerhoomme. Mika kertoi Mikolle, että mikäli huoltoaseman pihalla olevan hidastetöyssyn kohdalla on Venton mittarissa 80km/h, niin kerhossa on heti hänelle paikka auki. Töyssy sijaitsi pienen mutkan takana. Mikko kertoi, että se ei olisi homma eikä mikään, kunhan joku tulee vaan autoon todistamaan mittarilukemaa.

Päätimme, että minä menen mukaan. Joimme kahvit loppuun ja ei muuta kuin kaveri testiin, että onko siitä meidän porukkaamme. Menin Venton kyytiin ja Mikko pisti auton käymään. Autossa oli pakoäänet kuin Hornetissa. Samoin tuntui olevan myös kiihtyvyys. Täytyy tästä eteenpäin muistaa, että emme mene kisaamaan tämän auton kanssa. Mikko latasi pedaalin pohjaan huoltoaseman takana. Vento lähti kuin ohjus ja melkein saman tien mittari näytti 87km/h. Mikko otti kurvit aivan samalla tavalla kuin Mika Häkkinen, jonka kuva sillä oli lompakossa. Lähestyimme huoltamon pihaa ja siinä olevaa hidastetöyssyä. Mittarissa oli nyt jo 91km/h, kun Vento ylitti töyssyn. Meno ei loppunut ihan niin kuin piti. Joku kusipää oli ajanut taksinsa noin kolmen metrin päähän hidasteesta. Vento meni siitä taksi-mersusta ohi, niin ettei mersusta lähtenyt kuin etupuskuri ja airbag laukesi ratista ulos. Sen jälkeen tuntui, kuin Mikko olisi menettänyt autonsa hallinnan hetkeksi, kun Vento meni ohjuksen lailla huoltamon pesuhalliin sisälle. Edes pesuhallin ovet eivät olleet auki sinne syöksyessämme. Ventoon tuli hieman korjattavaa, mutta paikka meidän kerhossa oli varma. Tämä kaveri on juuri sopivan kova rattimies meidän kerhoomme. Ja nyt Mikolla oli sen verran hyvin asiat, että ei tarvinnut laittaa autoa yksin kuntoon, koska meidän kerho auttaa pulaan joutunutta kerholaista parhaansa mukaan. Mikolla kävi todella hyvä tuuri, että tapasi meidät.

Seuraava tarina