14.7.2002
Odotimme Porin poliisilaitoksen parkkipaikalla, että Jukka toisi meille uuden pakoputken. Emme kerinneet huudattamaan subbariakaan kuin minuutin, kun poliisit uhkasivat laittaa meidät putkaan, jos emme pitäisi pienempää meteliä. Esko sammutti stereot silmänräpäyksessä, koska hän muisti vielä sen, että miten poliisit herättivät hänet Turun putkasta. Nyt sitten vain odotimme Jukkaa. Aika tuntui matelevan, kun ei basson jumputusta kuulunut taustalta. Esko sai ajan kulumaan kyllä poliisilaitoksen nurmikolla. Se oli todella hyvä paikka harjoitella uusia Ninja-liikkeitä. Esko teki muutamat todella näyttävät ukemit ja johan tuli poliisilaitoksen ikkunoihin liikettä. Monessa ikkunassa näkyi iloisia poliiseja, jotka seurasivat Eskon sulavaa liikkumista. Kyllä poliisit olivat varmaan tyytyväisiä huomatessaan, että vielä löytyy nuorisoa, joka harrastaa jotain.
Eskon esityksen keskeytti kahden taksin saapuminen paikalle. Ensimmäisessä
taksissa saapui Jukka ja toisessa taksissa Seatin uusi pakoputki. Pakoputki
olisi mahtunut Jukan kanssa samaankin taksiin, mutta Jukka ei periaatteen vuoksi
ikinä matkusta varaosien kanssa samassa autossa. Se kuulemma vie uskottavuuden.
Ja nyt kun pakoputki ei ollut samassa autossa, niin siellä oli kolme koria
kaljaa. Taisi olla Jukka maistanut matkalla jo pari pulloa, kun ei meinannut
pystyssä pysyä, kun nousi autosta ulos. Huomasimme, että Jukan kuljettajana oli
Timppa. Huusin samantien Timpalle, että vieläkö se tarjous poltetuista
CD-levyistä olisi voimassa. Timppa käski pitää turvat tukossa, koska olimme
poliisilaitoksen pihalla. Hänen myyntilupansa ei olisi kuulemma Porissa
voimassa, vaan ainoastaan Turussa. Huomasin, että Timpalla oli taksinsa ovitasku
sullottu täyteen jotain Rattoja ja Jalluja. Se taitaa olla ainoa henkilö, joka
pitää kaikki Etelä-Suomen pornokaupat pystyssä. Samaan aikaan Jukka huomasi,
että ollaan poliisiaseman pihalla. Se juoksi takaisin pää painuksissa taksiin,
mutta kaatui tietenkin matkalla pari kertaa. Mahtaakohan se pystyä korjaamaan
autoa tuossa kunnossa?
Jukan ehdotuksesta siirryimme yöhuoltamolle tekemään pakoputken vaihdon. Jukka
ei kuulemma halua olla missään tekemisissä poliisien kanssa, niin kauan kunnes
poliisit rupeavat käyttäytymään ihmisiksi häntä kohtaan ja osoittavat häntä
kohtaan kunnioitusta. Mielestäni se ei olisi liikaa vaadittu poliisiltakaan.
Onhan Jukka sentään koko Suomen paras autojen korjaaja. Jouduimme työntämään
Seatin huoltamolle, koska poliisit antoivat ajokiellon meille. Irrotimme kaikki
ylimääräiset osat Seatista, jotta se olisi kevyempi työntää. Siirsimme
mm.subbarikotelon ja pakoputken pään Seatin katolle kuljetuksen ajaksi ja kyllä
se nyt olikin varmaan aavistuksen kevyempi.
Pääsimme huoltamon pihalle ja Jukka nosti autoa tunkilla ylös. Eräs Porilainen tuning-harrastaja tuli seisomaan Seatin viereen ja kysyi, että onkohan tuo nyt ihan oikea korjaaja. Jukka oli laittanut tunkin öljypohjan alle ja oli siitä nostamassa autoa. Jukka yritti samantien lyödä tätä neuvojaa turpaan, mutta alkoholilla oli varmaan osuutta asiaan ja Jukka lensi huoltamon pihalle naamalleen. Ylös kömmittyään hän kuitenkin siirsi tunkin parempaan kohtaan ja nosti Seatin ylös. Uusi pakoputki sopi todella hyvin pakosarjaan kiinni, mutta se oli ehkä hieman liian pitkä. Takapuskurista mitattuna se jatkui 1,3 metriä taaksepäin. Mika sai heti idean, että väännetään se yli menevä putken osa suoraan ylöspäin. Jukka kertoi kuitenkin, että putkeen ei koske kukaan muu kuin hän itse. Jukka sitten ottikin putkesta kiinni ja väänsi sen osoittamaan taivasta kohti. Tällaista emme olleet ikinä nähneetkään. Tämä asennus tiesi palkintoa seuraavista kisoista, joihin osallistuisimme.
Jukka kertoi, että tätä korjauslaskua ei voi laittaa kokonaan Mikon Venton
korjauslaskuun, mutta laitetaan kuitenkin. Saimme Seatin käyntiin, mutta äänet
olivat hieman vaisut. Nyt kun olimme tottuneet kunnollisiin soundeihin, kun
pakoputki oli poissa, niin nämä uudet soundit olivat kuin jostain pikkuautosta.
Seatin kokoiseen autoonhan kuuluu mahtavat pakoäänet. Pääasia oli kuitenkin se,
että saisimme matkan jatkumaan.
Kiitimme Jukkaa, mutta hän ei varmaan tätä kiitosta muista enää huomenna. Kuinka
ihminen voi juoda noin paljon kaljaa, noin lyhyessä ajassa. Nyt lähdimme
etsimään tietä takaisin Turkuun. Ajelimme ympäri Poria ja löysimme sen saman
yöhuoltamon, jossa pakoputki korjattiin, ainakin viisi kertaa. Tilanne rupesi
näyttämään toivottomalta, kunnes tajusimme, että soitetaan jollekin, joka tuntee
Poria. Esko sanoi, että soitetaan kenelle vaan, mutta ei soiteta hänen isälle.
Isä antaisi varmaan sellaiset ohjeet, että olisimme hetken kuluttua jossain
Suomen rajojen ulkopuolella. Juuri kun olin soittamassa Timpalle, niin näimme
Turku-kyltin. Luojan kiitos. Pian olisimme kotona. Tai, emmehän me kotiin menisi
vaan yöhuoltamolle. Siellähän me voisimme grillata nämä viimeiset makkarat.
