18.07.2002
Saavuimme Eskon luo juuri sopivasti ennen Eskon isän saapumista töistä kotiin. Siirsimme grillin ja muut tarvikkeet pihalle Seatista ja päätimme mennä Mikan luo laittamaan Cherryn bassotoiston kuntoon. Emme kerinneet käymään edes yöhuoltamolla, koska Cherryn laitto oli ensimmäinen asia, joka piti saada kuntoon. Päätimme taas soittaa yöhuoltamolle ja kysellä, että millainen meininki siellä oli. Puheluun vastattiin tuttuun iloiseen tapaan, kunnes Esko esitteli itsensä puhelimessa Turun Chuck Norrikseksi, niin äänensävy luurin toisessa päässä muuttui. Nyt siellä oli taas se tuttu aneeminen soundi. Meininki huoltamolla on kuulemma todella tylsä ja meidän ei kuulemma kannattaisi vaivautua paikalle lähimpään puoleen vuoteen. Ainakaan kuuteen kuukauteen meno ei paranisi, oli myyjän vastaus. Nyt tunnelma hieman laski, mutta Mikan ehdotuksesta menisimme sinne joka tapauksessa vielä tänään.
Ennen Cherryn säätöä Mika kävi postilaatikosta noutamassa viikonloppuna jaetut mainoslehtiset. Selasin mainoksia ja olisin tippunut perseelleni, jos en olisi istunut jo valmiiksi. Nyt onni potkaisi meitä. Turkuun on avattu uusi autohifiliike, joka myy myös Tuning-varusteita. Kauppa ei varmaan olisi niin asiallinen kuin Tompan liike, mutta hyvä että joku sentään myisi täällä päin asiallisia tavaroita. Mainoslehtisessä oli teksti, jossa mainostettiin uusia subbareita, kaiuttimia, vahvistimia ja asennustarvikkeita tarjoushinnoin. Tarjoukset olisivat voimassa vain avajaisten ajan eli tämän päivän. Nyt tuli kiire.
Katsoimme puhelinluettelon kartasta liikkeen sijainnin ja ei muuta kuin Seatista hevosvoimat käyttöön ja menoksi. Löysimme hifiliikkeen ja se oli kuin taivas. Sieltä löytyi kaikkea kullatuista akunkengistä 15-tuumaisiin subbareihin saakka. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa. Myyjä tuli esittelemään subbareita meille. Hän oli varmaankin aloitteleva näissä hommissa, koska myyjän mukaan yhdellä 10-tuumaisella subbarilla saa jo riittävästi bassoa. Liikkeessä oli jopa kuuntelumahdollisuus subbareita varten. Ehdottomasti luonnollisimman bassotoiston antoi 15-tuumainen subbari, joka oli 260-litraisessa kotelossa. Mikan mielestä lähes jokainen testaamamme subbari oli stereokuvaltaan huono. En tiedä miten Mika sen kuulee, mutta kyllä sillä on varmaan jotain yliluonnollisia kykyjä. Meillä oli jopa oma testi-cd mukana. Tässä, Test your tweeters-levyssä oli subbareiden testausraitoja. Olimme kuulleet kyllä hieman enemmänkin bassoa sisältäviä levyjä, mutta tämä oli virallinen testilevy ja siihen piti luottaa. Timpaltahan me tämän ostimme. Myyjä lähti päätään puristellen takahuoneeseen. Sitä varmaan hävetti, kun asiakkaat tiesivät hänen tavaroistaan enemmän kuin hän itse. Tai sitten se meni sanakirjasta katsomaan näitä Mikan luettelemia termejä, koska hän tuntui olevan hieman ulkona näistä hommista. Se mikä haittasi kuuntelutuokiota hieman, oli se kun liikkeessä soi koko ajan taustalla jokin perkeleen Heavy Metal. Onneksi se soi sentään suhteellisen hiljaisella volumella. Myyjän oli pakko olla jälkeenjäänyt kehityksessä, koska eihän tällaista sukkahousuheviä kukaan kuuntele. Sen jälkeen kun I`m Dance Wanker-bändi julkaisi ensimmäisen sinkkunsa, niin Mikan sanojen mukaan moni Heavy Metal-orkesteri lopetti kokonaan soittamisen, koska se oli niin turhauttavaa. Varsinkin Best Of Wankers-kokoelman julkaisun aikoihin lähes kaikki levyliikkeet pidensivät aukioloaikojaan käsittämättömän myynnin takia. Ainakin Timo joutui polttamaan näitä levyjä joskus jopa kaksinkertaisella nopeudella. Se Best Of Wankers-kokoelma sisälsi heidän koko tuotannon eli kolme ikivihreää bassohittiä. Mukana oli tietenkin myös seitsemän remix-versioita, jotka olivat todellisia hittejä. Joka tapauksessa liikkeessä soi 80-luvun sukkahousuhevi ja Mika rupesi voimaan jo pahoin.
Kyselimme tarjouksia uusista subbareista ja tietenkin sen, että hyvitetäänkö meidän vanhasta subbarista tarpeeksi. Myyjä tuli ulos katsomaan automme luo meidän nykyistä, kehuja saanutta, laitteistokokoonpanoa. Kun hän näki automme, niin hän kysyi, että onkos tuo Seat teidän. Vastasimme myöntävästi ja myyjä kertoi nähneensä meidät hifikisoissa, joista saimme jopa sen kuuluisan erikoispalkinnon. Hän ei oikein osannut sanoa, minkä verran hän hyvittää laitteistostamme, koska hänen esimiehensä ei ollut paikalla. Hänen pomonsa oli verotoimistossa käymässä. Hän kaivoi puhelimen taskustaan ja soitti pomolleen. Myyjä jutteli pomonsa kanssa hetken ja kertoi meille, että Tomppa tulee huomenna aamulla töihin. Anteeksi kuka tulee, Mika kysyi. Tomppa, myyjä vastasi. Esko kaivoi vyölaukustaan valokuvan ja näytti sitä myyjälle kysyen, että onko kyseessä juuri tämä Tomppa. Myyjä vastasi, että sama mies. Emme meinanneet uskoa korviamme. Turkuun avataan uusi hifikauppa ja Tomppa olisi myymälän johtajana. Kyllä se oli sittenkin Tomppa, jonka näimme juhannusfestareilla ohimennen. Iltarukouksiini oli vastattu tai olin minä tätä muulloinkin toivonut kuin vain iltaisin. Nyt meille tulikin ongelma. Menisimmekö yöhuoltamolle vai olisimmeko yön tässä uuden liikkeen pihalla odottamassa Tomppaa, kun se saapuu aamulla? Pitäisiköhän hakea kävellen se grilli sieltä Eskon pihalta? Seatilla emme viitsineet lähteä, koska Tompan hifiliikkeen pihalla Seat oli tavallaan kuin kotonaan. Tompan sanoja lainatakseni:"Täällä ihmisen ja tuning-auton on hyvä olla."
