11,07,2002

Eilen koettu mahdollinen Tompan näkeminen teki tästä päivästä haasteellisen. Koko yön olin nukkunut ns. koiran unta, kun ajattelin mahdollista tapaamista Tompan kanssa. Mitähän sille pitäisi sanoa? Missähän se on ollut koko tämän ajan? Mitä minun pitäisi pistää päälle? No, Eskolla ei ollut vaatteiden kanssa ongelmaa. Sillähän oli nyt kolmatta päivää päällä se Chuck Norris -paita. Täytyy myöntää, että päivä päivältä se paita näytti paremmalta sen päällä.

Nyt olisi juhannuksen viimeinen päivä, joten tästä päivästä piti ottaa kaikki irti. Mika lupasi olla kuskina kotimatkan, joten hän ei joisi enää yhtään kaljaa. Menimme paikalliseen kaljatelttaan istumaan ja saimme heti seuraa. Pöytäseuraksi tuli kaksi miestä kyselemään, että mistä olimme. Kerroimme olevamme Turun suunnalta ja heti ne alkoivat vittuilemaan. Kyselivät että kummalt puolen jokkee me ollaan ja nauroivat sitten ihan vääränä. Vastasin, että juuri siltä puolen kun tykkäät, senkin isoperse. Nyt se kaveri taisi hermostua. Se otti pöydästä kaljapullon ja löi sen päähänsä paskaksi. Sitten se hullu rupesi uhkailemaan sillä rikotulla pullolla. Esko pomppasi pystyyn, kääri paidan hihat ja meni kuuluisaan Ninja-asentoon. Riidanhaastaja laski pullonsa ja sanoi, että ei tuollaisia paskoja viitsi edes hakata. Nyt Eskolla meni hermot lopullisesti. Se hyppäsi pöydälle ja teki kunnon kurkipotkun. Ainoastaan potkun alussa sattui pieni moka. Esko astui pöydällä olleen kaljapullon päälle ja tasapainon kanssa kävi hieman huonosti. Esko lensi komeassa kaaressa selälleen ja ympäriltämme kuului kamala naurun remakka. Esko oli muutaman sekunnin täysin hiljaa, kunnes nousi pystyyn. Ainoat sanat, jotka Esko sanoi, olivat, että ei se sattunut oikein yhtään.

Lähdimme kasaamaan telttaa ja muita tavaroita Seattiin, että pääsisimme pois näiltä typeriltä festareilta. Päätimme vielä grillata yhdet makkarat ennen kotiin lähtöä. Esko ei syönyt yhtään makkaraa, mutta ainakin kahden makkaran painon verran Buranaa näytti menevän. Saimme makkarat syötyä ja pääsimme lähtemään kotiin päin. Grilli oli nostettu autoon ja Esko meni takapenkille makaamaan. Mika rupesi starttaamaan Seattia, mutta Seatista kuului todella outoa, tukkoista ääntä. Menimme ulos katsomaan ja naapurin teltta oli muuttunut aivan mustaksi. Tutkimme autoamme ja Mika löysi meidän eilen kadonnet grillihiilet. Joku perkeleen kusipää oli tunkenut ne Seatin pakoputkeen. Tähän pakoputken tyhjentämiseen ei varmaan ollut mitään työkalua, paitsi tietenkin Jukan Vehkeessä, mutta sinne olisi matkaa täältä noin 169km. Päätimme irroittaa pakoputken kokonaan. Siihen varmaan löytyisi työkaluja helpommin. Menimme tutuksi tulleen järjestysmiehen luo ja pyysimme työkaluja. Hän toi heti takahuoneesta jakoavaimen ja lupasi lainata sitä meille. Maksoimme 23 euron pantin ja saimme lainata jakaria. Mika sai nyt suorittaa tämän pakoputken irroittamisen. Auton alta kuului seuraavan tunnin ajan sekalaisia ääniä. Kävin jossain vaiheessa lisäämässä bassoa Mikan toivomuksesta, koska se auttaa häntä keskittymään. Yhtäkkiä pakoputki lensi auton alta pois ja Mika tuli naama mustana perässä. Lähdimme palauttamaan jakoavainta takaisin ja järjestysmies ehdotti meille jakoavaimen lunastamista omaksi. Se maksaisi kuulemma vain 14 euroa. Pantti kuulemma jää hänelle tämän hinnan lisäksi. Laskimme, että 14 euroa jaettuna kolmella on kuitenkin aika paljon. Järjestysmies kertoi, että hänellä on itsellään tällainen jakoavain kotona ja että hän on ollut kyllä siihen todella tyytyväinen. No ei kai se konkurssi tästä tule, tuumasimme ja heitimme rahat tiskiin. Jakoavain oli kuitenkin täydellinen merkkituote. Merkki oli kirjoitettu tosin kiinalaisilla kirjaimilla, joita meistä kukaan ei osannut. Järjestysmies kertoi, että siinä lukee englanniksi, että tuotteella on ikuinen takuu, kunhan vika ilmenee ennen paketin avaamista. Pitäisiköhän meidänkin perustaa autokorjaamo, koska nyt oli jo yksi työkalukin.

Saimme Seatin käyntiin, eikä kukaan uskonut millaiset soundit tulee autosta nyt. Meteli oli todella asiallinen. Koneen kierrokset nousivat kevyesti 12100:een, ainakin Mikan arvion mukaan. Kun olimme lämmittäneet konetta puoli minuuttia kaasu pohjassa, niin lähdimme liikenteeseen. Nyt tiesimme, että miksi Seatissa on selkänojat. Kiihtyvyys oli mieletön. Tänään voisi mikä vaan auto tulla kisaamaan, niin saisi kunnon nöyryytyksen. Seuraavissa liikennevaloissa saimmekin jo haasteen. Vierellämme kaasutteli jokin Volvo. Emme tunnistaneet, että oliko kyseessä Amazon vai jokin uusi Volvo, mutta me otimme haasteen vastaan. Hetkeä ennen kuin vihreät syttyivät, niin huomasin, että Porissakin on yöhuoltamo. Nyt jouduimme jättämään tämän Volvon kanssa kisaamisen, koska yöhuoltamolle oli pakko päästä.

Kaarsimme pihalle todella näyttävästi. Ennen kuin sammutimme auton, niin annoimme sen käydä tyhjäkäynnillä minuutin. Mika oli lukenut jostain ulkomaisesta Tuning-lehdestä, että näin kuuluu tehdä turboautoilla. Eihän Seatissa ollut turboa vielä, mutta ei nämä porilaiset sitä tienneet. Turbo-teksti tosin meillä oli takalaatikon reunassa 16valve-merkin vieressä. Menimme sisälle ja tilasimme yhdet kahvit. Huomasi hyvin, että herätimme kunnioitusta. Kun poistuimme tiskiltä pöytää kohti, niin kuulin aivan selvästi, kun myyjä  kysyi työkaveriltaan, että:"Ei saatana. Näitkö mikä paita tuolla yhdellä oli." Chuck Norris tunnetaan siis täälläkin.

Saimme kahvit juotua ja menimme ulos. Seatin vieressä oli paikallisia tuning-amatöörejä. He tulivat kyselemään, että paljonko Seat kulkee. Mika vastasi, että sen verran että kuka vaan voi tulla kisaamaan. Sieltä joku sitten ottikin jo haasteen vastaan. Siirsimme Seatin sopivampaan paikkaan ja aloitimme renkaiden lämmityksen. Käsijarru päällä saimme renkaat lyömään tyhjää vanhaan malliin. Nyt kun pakoputki oli poissa, niin tuntui kuin renkaat olisivat pyörineet muutaman kierroksen enemmän kuin ennen. Haastajana oli jokin Ford. Rupesimme nauramaan, että pitäisikö antaa käsijarrun olla päällä koko kisan ajan, niin olisi Fordillakin joitain mahdollisuuksia. Esko toimi lähettäjänä tässä kisassa. Mika oli kuskina ja piti kaasua pohjassa. Kun lähtömerkki annettiin, niin Ford ampaisi liikenteeseen aika kovaa. Mika pysyi kyllä todella hyvin perässä. Autot katosivat näkymättömiin ja hetken kuluttua Ford saapui yöhuoltamon pihaan. Mikaa ei näkynyt missään. Tämä Ford-kuski oli takuulla oikaissut jossain vaiheessa. Mika ei tuntenut kaupunkia yhtään, niin hyvähän silloin toisen oli kiusata Mikaa. Onneksi Mika saapui vartin kuluttua huoltamolle, tosin ilman Seattia. Poliisit olivat kiinnittäneet siihen huomiota, kun Mika vahingossa oli ajanut liikenneympyrässä kuusi kierrosta ja niistä kaksi väärään suuntaan, kun ei tiennyt mistä siitä pääsee pois ja ympyrä oli tietenkin vielä poliisiaseman vieressä. Poliisit eivät olleet sentään ottaneet Seatista kilpiä pois, mutta ajokielto tuli niin pitkäksi aikaa, että pakoputki olisi korjattu. Nyt oli pakko soittaa Jukalle, että tuo meille uuden putken vaikka taksilla, maksoi mitä maksoi. Työkaluja ei tarvita, koska ne meiltä löytyy.

Seuraavaan tarinaan