07.07.2002

Menimme nukkumaan aamuyöllä kolmen aikoihin. Kello oli nyt noin yksi iltapäivällä, kun heräsimme. Päinvastoin kuin muut emme heränneet mihinkään meteliin tai herätyskellon ääneen vaan sen puuttumiseen. Muistan, kun menimme Seattiin nukkumaan, niin bassot ja volumet olivat lähes täysillä. Mutta heräsimme aamulla siihen kun autossa oli aivan hiljaista. Kyllä voi ihmiselle tulla tyhjä olo. Seatista oli luultavasti mennyt akku tyhjäksi. Yritimme vielä ravistella akkua, jos sinne pohjalle olisi jäänyt hieman sähköä, mutta turhaan. Mietimme, että mahtaisikohan akun varauksen saada testattua samalla tavalla kuin paristotkin testataan. Esko yritti venyttää kieltään akun napojen väliin, mutta se ei venynyt tarpeeksi. Testasimme myös niin, että minä laitan kielen toiseen napaan ja Esko laittaa kielensä toiseen napaan. Kun olimme kielet akussa, niin otin Eskoa kädestä kiinni, mutta en tuntenut mitään sähköisyyttä välillämme. Yhtäkkiä Mika huomasi, että toinen akun kaapeleista oli poikki. Se oli aivan selvästi leikattu pihdeillä poikki. Kuka voi olla näin törkeä ihminen, että pilaa toisten juhlan. Tämä oli taas sitä kateutta, kun omassa autossa ei ole kunnon bassoja, niin sitten tuhotaan muidenkin laitteet.

Menimme valittamaan järjestysmiehelle tästä ilkivallasta. Kerroimme, että mitä oli tapahtunut ja aina kun saimme vastauksen, niin se oli joka kerta sama vastaus: Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jätimme järkkärin omaan koppiinsa istumaan ja ihmettelimme, että miten ihminen voi käyttäytyä tuolla tavalla. Hän oli sitä paitsi asiakaspalvelussa ja asiakas on aina oikeassa.

Pääsimme takaisin Seatin luo ja nyt olisi aika korjata akun maajohto. Mikalla oli taskussaan aina muutama metri johtoa. Tällä kertaa mukaan oli tullut kaiutinjohtoa, mutta se sai luvan kelvata. Mika tunki kaiutinjohdon akun napaan ja toisen pään runkoon. Heti alkoi basson jytinä takalaatikossa. Vika ei sittenkään ollut akussa, vaan siinä katkenneessa kaapelissa. Kyllä se pienestä on kiinni, se ihmisen hyvän olon tunne.

Nyt oli taas kunnon fiilis Seatin ympärillä. Päätimme taas grillata makkarat. Nostimme grillin pois subbarin edestä maahan ja Mika meni hakemaan grillihiiliä. Grillihiilet olivat kadonneet mystisesti. Tyhjä hiilipussi löytyi Seatin edestä, mutta hiiliä ei ollut missään. Se sama kusipää, joka katkoi akun kaapelin, oli varmaan varastanut kaikki hiilet. Esko päätti taas keventää tunnelmaa ja kysyi, että jos otetaan laturista hiilet ja grillataan ne. En saanut seuraavaan kolmeen minuuttiin sanaa suustani, kun nauroin vedet silmissä. Ei tuollaista huumorintajua ole kenelläkään. Menimme taas järjestysmiehen luo ja kerroimme, että tarvitsisimme grillihiiliä. Nyt saimme palvelua. Hän haki takahuoneesta hiilipussin ja rupesi esittelemään hiiliä. Näissä hiilissä oli juuri oikea koostumus ja palamisprosessi olisi kuulemma ennen kokematon. Hän kuulemma käyttää itsekin näitä hiiliä ja on ollut näihin todella tyytyväinen. Ostimme pussin näitä hiiliä, koska se oli kuulemma viimeinen pussi ja ostopäätös kannatti tehdä heti.

Juuri kun saimme hiilet grilliin ja bensaa niiden päälle, niin Eskon puhelin soi. Esko vastasi puhelimeen:" Chuck Norris." Langan toisesta päästä kuului pelkkää kiroilua. Esko katkaisi puhelun. Saman tien se soi uudestaan. Nyt Esko vastasi ystävällisemmin:" Chuck Norris, kuinka voin auttaa." Langan toisessa päässä oli Eskon isä. Esko kertoi isälleen, että joku hullu soitti hänelle äsken ja kiroili koko ajan. Eskon isä kysyi, että mahtaakohan siihen olla mitään syytä. Mietimme yhdessä, mutta emme keksineet yhtään syytä miksi joku olisi vihainen meille. Eskon isä kertoi, että hän on tällä hetkellä Turun saaristossa ja hänen Audi ei käy enää ollenkaan, osaisikos Esko arvata, että missä on vika. Isän äänensävyssä oli sellainen outo painotus. Hetken aikaa ajattelimme, että missä vika voisi olla ja totesimme, että jos öljyt ja vedet ovat menneet sekaisin eli kannattaa tarkastaa akku, onko siellä pelkkää vettä vai onko öljyä joukossa. Nyt luurista alkoi se sama kiroilu kuin aikaisemman puhelun aikana. Eskon isä huusi luuriin, että onkos sinulla, vitun äpärä, mitään tietoa mihin Audin bensat ovat kadonneet. Nyt meillä kaikilla meni naamat valkoisiksi, kun muistimme että otimme bensat sytytysnesteeksi. Esko sanoi luuriin vain, että nyt tuli huono kenttä, täytyy lop- tel- la. Sitten laitoimme puhelimen kiinni ja jatkoimme juhannuksen juhlimista.

Grilli saatiin syttymään taas kunnon liekkien saattelemana. Söimme makkaroita ja joimme kaljaa. Nyt meillä oli oikein kolmos-kaljaa, jota saimme ostettua järjestysmieheltä. Hän kuulemma juo itsekin ainoastaan tätä olutta ja on ollut siihen oikein tyytyväinen. Makkara meni väärään kurkkuun, kun katsoin sivulleni. Aivan selvästi näin Tompan, tuon supermyyjän, joka on vastuussa meidänkin bassoista. Makkara otti vielä lisää korkeutta ilmassa, kun lähdin juoksemaan Tompan perään. Yhtäkkiä tämä Tompaksi luulemani mies katosi johonkin. Olikohan tämä sellainen kangastus, jonka ihminen näkee, kun se on kauan ilman jotain asiaa? Palasin pettyneenä Seatin luo, jossa Mika ja Esko olivat aivan pihalla äskeisestä tapahtumasta. Kun kerroin, että näin luultavasti Tompan, niin saman tien kaksi makkaraa otti ilmassa lisää korkeutta, kun Esko ja Mika lähtivät Tompan perään. Hetken kuluttua he tulivat takaisin myöskin pettyneinä. Toivoimme kaikki, että se oli Tomppa, jonka näin. Mikä asia voisi kruunata tätä juhannusta enemmän? Ei yhtään mikään.

Seuraavaan tarinaan