Auton korjaus

10.04.2002

Saimme kuin ihmeen kaupalla varattua ajan Jukan Vehje -korjaamoon. Jukka siellä juuri vaihtoi johonkin keltaiseen Opel Rekordiin parkkipolttimoita. Omistaja, joka oli hieman tukeva, mutta todella mukavan tuntuinen mies, sanoi että hänen Opel on aina todella hyvässä kunnossa. Asiakkaina tällä pimeällä taksilla oli kuulemma enimmäkseen isojen firmojen työntekijöitä, joilla oli kiire lentokentälle tai kokoukseen. Silloin ei millään normaalilla Mersulla tai Volvolla mennä, kun halutaan edustusauto, joka on myös nopea ja antaa miellyttävää, pehmeää kyytä. Saimme tältä mieheltä myös käyntikortit, jotta osaisimme soittaa hänelle suoraan, kun tarvitsisimme asiallista kyytiä sopivaan hintaan. Jukka otti Rekordin jälkeen meidän Toyotan  työn alle. Jukka oli todella näppärä käsistään. Hän sanoi, että jarruputkia ei kannata vaihtaa, jos ne vuotavat. Siihen riittää, että kaataa jarrunestesäiliöön sellaista jäähdyttimen paikkausainetta. Se kuulemma tukkii tarvittavat reiät aivan hyvin, kuitenkaan heikentämättä jarrutusvoimaa juuri nimeksikään. Pohjan ruostevauriot Jukka korjasi alle vartissa. Hän haki tallinsa perältä noin neliön kokoisen pellin, jonka hän leikkasi hieman kulmista pyöreiksi. Sitten vain pelti kiinni ruuveilla Toyotan pohjaan, niin eipähän katsastusmies enää valita ruosteista. Päätimme Eskon kanssa maalata tuon pellin korinväriseksi. Renkaiden vaihtoa Jukka suositteli, kuten katsastusmieskin. Jukka lupasi myydä meille kolme kierrosta vähänkäytettyjä renkaita sadalla markalla. Teimme kaupat, on se Jukka sen verran luotettava kaveri. Seuraava korjauskohde oli pakoputki. Jukalle oli jäänyt jostain kebab-myyjän autosta sopiva putki, jonka hän myisi meille alle sisäänostohinnan. Esko ihmetteli, että mikä helvetin sisäänostohinta? Pakoputkihan toimi Jukan tallin porttina. Eihän se putki ollut edes sisällä ikinä käynytkään. No, samapa tuo. Jukkaan voi aina luottaa kuin italialaiseen autoon. Pakoputki alle ja hieman Biltemasta hankittua pakoputken paikkausainetta, niin johan homma toimii. Katsastuslapussa oli vielä merkintä ajovaloista ja pyyhkijöistä. Ajovaloille ei tehty mitään, koska Jukan mielestä riittää aivan hyvin, että toisessa päässä autoa on toimivat valot. Pyyhkijöiden sulkiin päätimme hakea pelkät uudet kumit, koska sillä tavalla säästäisimme rahaa Tuning-harrastukseemme. Ainoa vaikeus oli löytää näihin Mega-Vipe -sulkiin sopivia kumeja. Onneksi asiointi Tompan hifiliikkeessä toi tulosta.

Tompalle oli juuri tullut vaihdossa aidot Mega-Vipe III:set. Ne oli kuulemma olleet käytössä vain kaksi kesää. Päätimme heti ostaa ne pois, koska Tomppa vakuutti, että ne olivat olleet hyvässä kodissa. Tämä vanhempi herrasmies, jolla ne olivat olleet oli vaihtanut ne johonkin subbarin ritilään. On hienoa huomata, että myös vanhemmat ihmiset ovat innostuneet hifiharrastuksesta. Nämä sulat olivat varustettu todella asiallisilla vaaleankeltaisilla tuuliohjaimilla. Tomppa kertoi, että hän pistäisi ne omaan Saabiinsa, mutta Saabin pyyhkijänmoottori ei ole kalibroitu näihin sulkiin. Hykertelimme Eskon kanssa taas kerran Tompan auton valintaa. Tyhmästä päästä kärsii koko Tuning-harrastus. Onneksi Jukka lupasi lähettää laskun meille, niin saimme ostettua nämä sulat käteisellä. Ruuvasimme sulat paikalleen. Homma oli todella helppo tehdä. Siihen ei mennyt kuin pari tuntia. Päätimme lähteä testaamaan heti, että miten uudet sulat ja muut korjaukset vaikuttivat auton käyttäytymiseen mutkissa. Mika tuli taas kuin tilauksesta Tompan liikkeen pihalle, juuri kun olimme lähdössä ensimmäiselle erikoiskokeelle. Mika lupasi tulla säätämään meidän stereot balanssiin, koska hän oli lukenut jostain hifi-julkaisusta, että miten tehdään oikeaoppinen tasapainotus kaiuttimiin pelkän silikonin ja hakaneulan kanssa. Hetken etsimisen jälkeen huomasimme, että eihän meillä ole autossa enää cd-soitinta. Mitä vittua! Missä on meidän Super-Puma cd-soitin, jossa oli karvainen volume-säädin? Katsoimme jopa takapenkille, mutta ei se ollut sinnekään lentänyt, kun tulimme hieman vauhdilla Tompan liikkeeseen. No, vielä oli kulutusluotosta jäljellä rahaa. Ennen kuin ostaisimme Tompalta uuden soittimen, niin päätimme mennä tekemään sen paljon odotetun koeajon.

Tällä kertaa Mika hyppäsi puikkoihin. Nyt emme tarvitsisi edes turvavöitä. Oli meinaan sellainen  kuski puikoissa. Mika tiesi, että kaasu pohjassa tehty auton käynnistys rasittaa auton konetta vähemmän kuin pikku hiljaa lisätty kaasun painallus. Talvisin, kun kone on kylmä, tämä kuulemma on todella iso säästö. Mika starttasi Toyotan ja kone kiersi kuin vanha dildo. Nyt mentäisiin ja lujaa. Mika nosti kytkintä pakittaakseen pois Tompan liikkeen pihalta. Kuului aivan vitullinen ryminä. Toyotan keula osui Mikan Cherryn keulaan ja siitä kimmokkeena syöksyi suoraan Tompan liikkeen edessä virtaavaan ojaan, joka oli kohtalaisen syvä. Toyotassa on todennäköisesti pakki eri paikassa kuin Mikan omassa Cherryssä, johon hän on tottunut. Mika nousi pois autosta meidän jälkeen, juuri ennen kuin Toyota vajosi kattoa myöden veden alle. No nyt saisimme laskettua Toyotan tilavuuden uutta subbaria varten. Tällä tavallahan meidän Pandankin tilavuus laskettiin ja kyllä tuli bassoa siitä autosta. Oikein meinasi taas tulla kyynel silmään, kun ajatteli sitä vanhaa, hyvää Pandaa. Mika arvioi, että Toyotan tilavuus on noin 504 litraa. Mikaan voi aina luottaa, olihan se aivan haka näissä Tuning- ja hifiasioissa. Mika kertoi, myös, että Toyota meni kuulemma todella pehmeästi ojaan. Hän kehui Toyotan alustaa käsittämättömän hyväksi. Cherryn alusta on kuulemma valovuoden jäljessä Toyotan alustaa. Esko kysyi, että millainenhan on Tompan Saabin alusta. Nauroimme aivan vääränä. Vittu, että Esko osaa tuon tilannekomiikan. No ei  muuta kuin puhelin käteen ja soittamaan sille Rekord-kuskille, että päästään kotiin. Mikan Cherrystä meni tässä pienessä kolarissa etupuskuri vinoksi. Hän ei voinut viedä meitä kotiin, koska hän ei kehtaa ajaa yhtään ylimääräistä, jos Cherry ei ole todella virheettömässä kunnossa. Ymmärsimme Mikaa todella hyvin. Hetken kuluttua Rekord jo kaartoikin Tompan liikkeen pihalle ja menimme kyytiin. Vittu, Rekordissa oli samanlainen Super-Puma cd-soitin, joka meilläkin oli ollut. Rekord-kuski kertoi ostaneensa soittimen Jukalta ihan äskettäin. Soittimessa oli jopa sama I Am Dance Man - cd, joka oli meilläkin soittimessa viimeiksi soimassa. Emme menneetkään kotiin vaan pyysimme, että ajetaan Jukan Vehje - korjaamon kautta. Toivoimme Eskon kanssa koko matkan, että Jukalla olisi vielä toinen tällainen cd-soitin myynnissä. Vittu, sellainen on pakko saada.

Seuraava tarina