Olin nyt istunut Seatissa keskellä Eskon vanhempien pihalla olevaa orapihlaja-aitaa noin seitsemän tuntia. Täytyy myöntää, että tuossa ajassa päässä kerkiää käymään monta Tuning-asiaa. Lukiessani uutta Tuning-magazinea, jota pidin aina mukanani, huomasin lehdessä todella mielenkiintoisen uutisen. Naapurikaupungissa, Turussa, pidettäisiin viikon kuluttua autohifikilpailut. Sain idean, että jos vaikka yhdistettäisiin minun ja Mikan laitteet ja tehtäisiin esim. Cherrystä kisojen todellinen yllättäjä. Ilmoituksessa oli kilpailuluokkia viisi: Amatöörit eli aloittelijat, Pro eli ammattilaiset, Pro+ eli sponsoreiden avulla kilpailevat, Sound Quality eli äänenlaatu ja SPL eli äänenpaine. En tosin ymmärrä, että mitä eroa näillä kahdella viimeisellä on. Mahtaakohan ne tuomaritkaan tietää sitä. Onkohan se niin, että mitä enemmän on bassoa, niin sitä enemmän on äänenlaatua?

Kun Mika vihdoin ja viimein tuli Eskon luo Seatin vara-avaimien kanssa, niin pääsin pois Seatista. Samassa saimme vapautettua Eskonkin kotoaan pois. Hänhän oli jättänyt avaimet kotioven ulkopuolelle ja mennyt itse sisälle. Esko oli aivan rikki. Hän oli taas pitkästyneenä soittanut yöhuoltamolle ja kysynyt, että onko siellä paljon porukkaa ja hyvä meno? Taaskaan huoltamon työntekijät eivät olleet sanoneet mitään vaan lyöneet luurin korvaan. Vittu, mitä asiakaspalvelua. Esko oli soittanut heti perään yöhuoltamon omistajalle kotiin n. klo 04.15 ja kysynyt, että onko se huoltamo joku suojatyöpaikka, kun henkilökunta on niin töykeää. Huoltamon omistaja lupasi ottaa tämän asian puheeksi heti aamulla töihin mennessään. Olisi aivan oikein, jos ne kaikki saisivat potkut, koska eivät sovi asiakaspalveluun.

Mika oli aivan innoissaan, kun kerroin tulevista kilpailuista. Mika kertoi, että hän oli ostanut Cherryn subbaria varten uuden vahvistimen. Vahvistimessa oli bassonsäädin, jonka voi laittaa kojelautaan. Siitä voi ajon aikana laittaa bassoa kovemmalle. Ainoa, mitä emme tajunneet, oli se, että miksi bassoa piti joskus muka laittaa pienemmälle. Mika ihmettelikin, että miksei säätimestä oltu tehty sellaista, että basso on aina täysillä ja sitten sitä voisi tarpeen mukaan vielä korostaa esim 38dB:ä.

Mika pyysi meitä koe-istumaan Cherryyn ja tuntui kuin maanjäristys olisi alkanut. Basso oli aivan mieletön. Kaiuttimien kartiot liikkuivat noin 9 senttiä siinä vaiheessa, kun I-am-gay-and-I-can-dance biisi jyrähti käyntiin. Jos menemme kilpailuun tällä laitteistokokoonpanolla, niin mielestäni muut osanottajat voivat jäädä kotiin. Mika kertoi, että hän oli saanut idean uudelle rakentelulle kotiteatterilehdestä. Siinä oli ollut juttu 5.1 järjestelmästä. Mika päätti soveltaa tätä järjestelmää käänteisenä autoon eli järjestelmä onkin 1.5. Hän vannoi rakentavansa tulevaisuudessa laitteiston, jossa on viisi subbaria ja yksi kaiutin, joka toistaa muut taajuudet. Siihen ei kuulemma ihan joka kaveri pystykään. Voi luoja. Mikalta ei ideat lopu.

Nyt olimme aivan valmiita lähtemään yöhuoltamolle. Siellä olikin aika kivasti porukkaa. Myös Mikko oli siellä Ventonsa kanssa. Vento oli muuttanut muotoaan todella radikaalisti. Jukan Vehkeessä tehdyt korjaukset oli todennäköisesti suoritettu ei-alkuperäisillä osilla. Jostain kulmasta katsottuna auto oli oikeastaan aika hieno. Mikolla oli takalaatikko auki tai sitten se ei pysynyt kiinni ja siellä oli kaksi 10-tuumaista subbaria. Miten se voi kuvitella, että kahdella noin pienellä subbarilla pärjää? Mikko ei ollutkaan yksin liikenteessä vaan sillä oli kaveri mukana. Kaveri totteli nimeä Patu. Patu tuntui olevan aika asiallinen kaveri. Patu kertoi, että hänellä on kotonaan projektina Lancia Y10 Fire. Sen kuultuamme arvostus Patua kohtaan nousi entisestään. Patu sanoi, että hänellä on todella asialliset subbarit autossaan. Kaikki bassot hän oli ostanut sedältään, joka piti joskus hifimyymälää. Jumalauta. Patu oli Tompan sukulainen. Päätin heti, että jos minut joskus pidätetään ja saan soittaa vain yhden puhelun, niin aivan takuulla soitan Patulle. Samassa hän kertoi, että ylihuomenna on Ahvenistolla ratapäivät. Siellä saisi testata omat ajotaitonsa ja auton suorituskyvyn. Nyt silmissämme alkoi kirkastua. Jos me menisimme sinne näyttämään miten Seat ja Cherry menevät mutkaan. Katsoin ympärilleni ja huomasin, että Mika oli hävinnyt. Voi vittu, se oli jo lähtenyt Ahvenistolle.

Seuraavaan tarinaan