Ruskan tutkimusretket ulkomaailmaan, osa 1
Niin siinä sitten kävi. Meidän pieni Ruska päätti tehdä ensimmäisen tutkimusretkensä ulos, sisäkissa kun on. Sunnuntain ja maanantain 20-21.10.2002 välisenä yönä olimme nukahtaneet ihmeellisen nopeasti, makuuhuoneen ikkuna auki (täällä on aina ihan sairaan kuuma..), ja siitä oli pikku tyttö sitten ulos luikahtanut. Aamulla ihmettelin, kun kattia ei näy missään, eikä ole maukumassa ruokaa niinkuin normaalisti. Tutkin kaikki huoneet, kaapit, jopa uunin ja wc-pöntön, mutta ei. Ruskaa ei näy missään. Huolestuin kovasti, oli paniikissa ihan pakko tutkia Siirin hampaatkin, ettei sieltä vaan löytyisi kisu paran jäänteitä. :) Oletin, että Ruska olisi karannut ovesta ulos samalla kun Teemu lähti aamulla, ja menin ulos katselemaan, josko se löytyisi sieltä. Ei näkynyt ei. Tutkin pihan, lähi metsän, kaikki pusikot... Ei mitään. Olin jo tosi huolissani, enkä oikein tiennyt mitä tehdä.
Teemu sitten iltapäivällä tuli, ja selostin tilanteen. Lähdettiin taas etsimään lähialueilta, ja tultiin sitten siihen lopputulokseen, että Ruska oli häipynyt jo yöllä ikkunasta. Teemu kuitenkin sen verran huolellisesti lähtee, ettei kissa pääse karkaamaan. Tulostettiin sitten muutama katoamisilmoitus, ja toimitettiin niitä kauppojen seinille, ja muualle mistä ihmiset sen mahdollisesti huomaisivat. Jopa paikalliselle eläinsuojalle pistin maililla kuvallisen katoamisilmoituksen. Huoli oli kova, yöllä on todella kylmä, ja eniten huolestutti kissan paleltuminen. Puolen yön jälkeen käytiin vielä kerran etsimässä lähi alueilta, tuloksetta. Tippa linssissä toivottiin, että saisimme Ruskan takaisin...
Aamulla puoli yhdeksän aikoihin heräsin kännykän soimiseen (Ääh, ärsyttävä se Pokka Pitää-sarjan tunnari, vaikka huippu hyvä sarja onkin. ). Unenpöpperössä raahauduin keittiöön (jostain syystä se oli siellä latauksessa, vaikka normaalisti yöpöydällä onkin.) vastaamaan. Sain tietää, että Ruska on löydetty, ja se on yön ollut tässä samassa pihassa erään ystävällisen ihmisen hoidossa. Ruska oli ilmeisesti värjötellyt ja maukunut varastokopin luona, ja siitä korjattu talteen. :) Voi että tulin iloiseksi!!! Uni hävisi sillä sekunnilla, ja olisin rynnännyt heti hakemaan kisun takaisin kotiin, mutta ajattelin kohteliaisuus syistä odottaa vähintään tunnin, etten törkeästi herättäisi muita. :) Ilosta kihisten koitin tappaa aikaa ja rauhoittua. Vaikeaa se oli, mutta heti kun kuvittelin normaalien ihmisten heränneen, vedin kengät jalkaan ja melkein juoksin pihan poikki siihen paikkaan missä Ruska nyt oli.
Voi että oli ihana nähdä Ruska taas! Pieni rääpäle on meillä ollut vasta muutaman kuukauden, mutta kummasti sitä kiintyy tuommoisiin, vaikka aika pirulainen onkin. :)
Suuri kiitos siis Kirstille, joka pidit Ruskasta huolta. Onneksi sinunlaisiasi ihmisiä on olemassa, moni ei välttämättä olisi piitannut tuon taivaallista ulkona olevasta (irto) kissasta. Ja sai tämänkertainen tutkimusmatka jäädä viimeiseksi, Ruska on nyt kotiarestissa. :)
(Kuvissa Ruska on "yöhoitopaikassaan", ja kuvat otti pihan-toinen-puoli-naapuri-Kirsti :)
