Fact File:
Syntynyt: Oinaksen merkeissä jäniksen vuonna
Äidin kulta vai isin poika: Isäni kuoleman jälkeen musta tuli äidin kulta
Huumeet: Äitini lukee tämän kuitenkin...
Paras suudelma: Pitkä, upottava
Tarot-kortti: Kuolema tai rakastavaiset
Toni Wirtanen on suomirockin supertähti, satojatuhansia levyjä myyneen Apulanta yhtyeen lauluntekijä, joka hämmensi valtakuntaa suorassa TV-lähetyksessä esiintymällä pelkkään partavaahtoon puettuna. Mutta millainen Toni todella on?
Toni Wirtanen, Apulanta-yhtyeen lauluntekijä, harhailee huppu päässä Tehtaankadulla. Eksyksissä olo kuuluu enmmän kuin tutulta, sillä Sepänkadulla on tapahtunut mullistuksia. Punjabilaisten, tylyn mukavien miesten Asia King on kadonnut ravintolakartalta ja tilalle on buukattu lohikäärmeillä ja muovisilla orient-kuvioilla standardisoitu kinkkilä. Mikäs siinä, sinne. Tonilla on uimarin hartioilla ukkostaivaansininen V-aukkoinen neule jonka hihoissa näkyy tuoreet viikkaamisen jäljet. Kevytsankaisilla silmälaseilla raamitettu pää on kalju, mutta huulirengas on paikoillaan
H: - Teistä julkaistaan ensi viikolla kirja, Maalin alta, Apulannan stoori. Miksi jo nyt?
T: - Kostiaisen Pasi soitti, että WSOY oli ehdottanut kirjaa. se on niinkuin pitkä haastattelu. Se lähti siltä kantilta, että ilmi tulee asioita, joista ei ole missään ennen puhuttu. Meillä oli vähä huonot fiilikset viime kesänä bändissä ja sitä on siinä kirjassakin ruodittu. Se ei ole sellainen Spice Girlsin "Midän tarinamme". Piipaapaa, ja vähän illuusiota, että lopussa kaikki olisivat parhaita kavereita keskenään. Se kirja on hirveen rehellinen.
H: - Useilla bändeillä on sama mediapolitiikka kuin aviopareilla, annetaan ulos kiiltokuvamainen illuusio.
T: - Me nyt ei olla mitään kiiltokuvapoikia, me vaan ollaan.
H: - Oliko sulla skidinä unelmia rocktähtenä olemisesta?
H: - Silloin ku mää ostin kitaran ajattelin, että mä olisin ajellu lentokoneella ja limusiinilla, että ois pikkasen säihkyny kaikki, ei niiku uskonukkaan kuinka paljon siinä on sitä arkee. Mut toisaalta, onhan siinä ne fiilispiikit, niitä glamourhetkiä. Mutta kyllä mää luulin, että tää ois jotain muuta, ja monesti on tuntunu että mua olis kusetettu.
H: - Onhan sua varmaan kusetettukin.
T: - Siellä Pohjanmaalla kylmässä takahuoneessa istuskelet ja järjestäjä tulee aukoon päätään et älkää kusko pojat pulloihin. Ei se oo mitään tähtien meininkiä.
H: - Suomessa ei roikutakkaan hirressä hopeerotsissa, mömmöt kielen alla niinkuin Kurt Cobain. Kaikki mihin me uskotaan otetaan teeveestä.
T: - Illuusiot auttaa jaksamaan. Se Valintatalon kassa jaksaa hakata sitä hintaa, kun se odottaa sitä prinssiä joka karauttaa siihen noutamaan. Se elää niissä Kauniissa ja Rohkeissa, on osa sitä teevee-perhettä. Se on karmeeta.
H: - Koko tää ympäröivä mediasysteemi tekee sitä, mä ainakin saan itseni kiinni jatkuvasti ulkonäköfasismista, salillakin mä tsiikaan että miksei tää jengi näytäkään siltä kuin mainoksissa.
T: - Kyllä määkin oon tavallaan median orja, vaikka mää en oo juurinkaan käynyt kuntosaleilla. No, viime keväänä mää kävin, ja se lisäsi itseluottamusta ihan hirveesti. Mä nimittäin olin lapsena älyttömän läski.Kun rasvasoluja on paljon siinä kunnon nostamisessa on kova homma. Kun kesäturnee alkoi, tuli otettua aika paljon kuningasalkoholia ja kolmessa viikossa romutettua kolmen kuukauden kuntosalityö.
H: - Se systeemi perustuu jatkuvaan harjoitukseen.
T: - Mutta ei mulla koskaan oo ollukkaan sellasta haavetta että mulla ois iso haba. Esimerkiksi Iggy Pop on just sopiva, silloin ku se oli todella trimmissä. Onhan se vieläkin OK, vähän kuivakka mutta hyvä kuitenkin. loiston päivinään se oli ihan saatanan hyvännäköinen. Eihän sillä mikkään isot lihakset ole. Joku Bruce Lee on todella pitkän, monen vuoden harjoittelun tulos, Iggy on miedompi versio.
H: - Nykyään voidaan meikata, venyttää kuvaa, panna tanssijat joraamaan, sekoittaa sitä palettia.
T: - Onks sitä aitoa olemassakaan enää? Nyt kun me tehtiin tätä uutta levyä mää kelasin paljon sitä etten mää halua tehä sellasta nastaa, vähäkalorista poppispläjäystä. Sen pitää olla aito. Eka Apulanta-levy oli aito, toka oli manipuloitu, pantu samalla muotilla kasaan, ei läheskään yhtä aito kuin ensimmäinen. tää uusi, mää diggaan ihan kädettömästi tätä. Mä voin piisintekijänä sanoa, että mää en kelannu mitään hittipiisejä, en tehnyt sillä kaavalla millä Piiskaa ja Mitä kuuluu-piisit on tehty.
H: - Oliko uuden, Aivan kuin kaikki muutkin-levyn äänittäminen pitkä operaatio?
T: - Kesän mittaan piti tehdä äänityksiä, mutta oli niin hirveä kesä ja fiilarit ihan perseestä, että ei lähenyt. Apulanta on sellainen yhtye joka tarvii yhteisen vihollisen. Silloin kun meillä on se, me seistään rintamassa niinkuin meidän pitääkin.
H: - Jokainen tarvitsee arvoisensa vihollisen. Mielummin vähän isomman kuin itse.
T: - Joo, silleen että on se Daavid siellä, eikä Goljat. On niin helvetin helppo talloa kirppuja, ei se vaadi mitään.
H: - Viha on hyvää polttoainetta.
T: - Mä en ole ketään vihannut niin paljon kuin niitä ihmisiä joita mä olen rakastanu.
H: - Biiseissäkin ne on usein ihan sama asia.
T: - Uuden levyn oon kirjoittanu pelkästään kauneudelle. Aikaisemmin mää oon tykänny vaan huutaa asioita, se on ollu mun mielestä vitun vahvaa ja rankkaa. Uudella levyllä ei ole mitään rankkaa. Mutta se on vahvempaa. Kauneus on sellainen aalto, jonka mukana ei voi surffata, sen alle jää, mutta on nautinto hukkua siihen. Se on se hetki ja se on luupissa. Mää oon monesti haaveillu ikuisesta kauneuden hetkestä, et ois se universaali pause-nappula, jolla vois kaiken pysäyttää. Mutta kun löytää joka hetkestä kauneuden se on pausella jatkuvasti.
H: - Aika hyvä cocktail: Apulanta ja kauneus.
T: - Telkkarissa kerrotaan että kaunein asia maailmassa on Baywatchin Pamela. No, onhan Pamelassakin kaunista, mutta valmiiksipureskellut kauneusihanteet riistävät meiltä kauneuden tajuamisen ilon.
H: - Harvoin lauluntekijä niinkuin sä, repii esiim uuden näkökulman, paljastaa esimerkiksi ihmisten välisestä vallankäytöstä jotain oleellista.
T: - Tietkö, mää olen keskustellu eilen illalla pitkät tovit erään ihmissuhteen valtapeleistä. Ihmissuhteet, vaikka ollaan puhtaalla rakkaudella mukana ja ymmärretään toisia ja ollaan mitä vaan, niin ihmissuhteessa on aina valtapeli mukana. Ja kummankin osapuolella, väitän, on siinä roolinsa toisen dominoijana. Jotkut haluavat että niitä talutetaan koiran tavoin. Valtapeliähän elämä kuitenkin on. No, en mää voi väittää että tiedän mitä elämä on, mä olen nähnyt sitä vasta 23 vuotta, mutta melkein joka asiassa valta tulee vastaan. Ja vallasta ollaan hirveän kateellisia. Alkeellisen vallan merkki on se, kun sä lyöt jotain nuijalla päähän.
H: - Onko sulla muusia? Mun mielestä ei ole parempaa hommaa kuin olla taiteilijan muusa.
T: - Mulla ei olisi mitään ongelmaa olla muusana jollekkin naiselle. Jos joku saisi musta niin paljon kicksejä että mä innoittaisin sen tekemään jotain, olisin heti valmis siihen.
H: - Kundeilla on nykyään tutkitusti aika paljon estorgeenia ja naisilla testosteronia systeemissä.
T: - Ihmisiähän siinä ollaan jos kaikki on ok. Samantekevää mitä muut sanoo. Jonkun naisen mielestä mies on huono mies, jos se ei ole feministi. Ne ovat ikivanhoja mielipiteitä toisinpäin käännettyinä, hallitsija on vaan vaihtunut. Ehkä tässä on sukupuolten välinen valtapeli. Tottakai pitää olla yhtäläiset oikeudet kaikilla. joten älköön kukaan feministi vetäkö tästä, että saatanan sovinistisika...
H: - Kerrataan vähän teidän historiaa.
T: - Kai siellä jossain oli se unelma, mutta se jäi taka-alalle, ja bändissä oleminen oli tapa pönkittää omaa egoa. Kummallinen bändi on se, joka ei alusta asti tiedä olevansa maailman kovin. Se kuuluu siihen juttuun.
H: - Bändi antoi tekosyyn kuvitella olevansa punk. Ja sitten tuli punk?
T: - Niillä keekoilla me tajuttiin kuinka siellä soitti paljon meitä huonompia bändejä. Unelman kiteytymä oli kelaus, että meidän pitää saada tehdä vinyyli EP. EP:n studiokulut oli kuussataa markkaa. Kesätyörahat pantiin siihen ja Levy-yhtiön Arska pani tonnin meihin. Ja me oltiin ihan että vau, tonnin!Ajateltiin, että se tonni maksetaan sitten takas Arskalle. Me myytiin kädestä käteen niitä levyjä hintaan kaksikymppiä. Nyt olen nähnyt jonkun maksavan seittemän ja puolsataa siitä EP:stä.
H: - Seuraava unelma?
T: - Piti saada toinen EP, kun niitä oli niin hauska tehdä, ja sen jälkeen kunnollinen levy. Levyn myötä tuli haaveet suuresta menestyksestä. No, tuli eka levy, mutta se ei lähtenyt. Se oli ysiviis tammikuussa. silloin tiputtiin aika korkeelta kun oltiin kelattu, että tehään cd, nyt lähtee.Me myytiin sitä tuhat kappaletta silloin alkuun, ja sehän on, ei suomalaiselle rockbändille mitenkään huonosti.
H: - Keikat oli vähä underground-meininkiä?
T: - Joo, kun se ei lähtenyt, vaan suksee rupesi hiipumaan levyn myötä. Meillä ei ollut yhtäkkiä enää yleisöä, se punkscene oli hajonnut ja muut eivät tienneet meistä mitään. Se oli aika vittumaista aikaa. Ysiviis kesällä hanskojen paneminen tiskiin oli lähellä, mietittiin et tehään yks EP vielä, et kokeillaan. Siellä oli sit tää Mitä kuuluu? ja se kipusi virallisen sinkkulistan kakkoseksi.
H: - Se rupes natsaamaan?
T: - Uusi pitkäsoitto nousi neljänneksi ja lähti käsistä. Koko ajan oltiin, että meillä on muka jalat maassa, mutta mä kyllä olin aika kusipää kesällä 96. Mä muistan kuinka ekaa kertaa saatiin 93 loppukesästä joka jätkälle keikasta jaettavaksi satanen. Vuonna 96 oli sama meininki, oli vaan nollia tullut ykkösen perään. Koviin juttuihin kuului myös viiden tonnin keekkaliksa. Ajettiin rummut sylissä kakskytyks tuntii Keminmaalle, yhdeksäntoista tuntia matkustettiin ja kaks oltiin keekal. Jäähän siitä satanen tuntiliksaa, hirveä summa. Mutta sakot tuli lujaa ajamisesta. Kun saatiin täppää käteen, ostettiin hyppykeppejä ja töristeltiin. Mä olin älyttömän iso jätkä silloin. 96 tuli paineita, et onko pojat yhden hitin ihme? Päätettiin tehä syysingle ja minähän ton piiskan rustasin. Kivi vierähti sydämeltä ja uutta levyä oli helppo lähteä duunaamaan.
