Torstai on Toivoa täynnä
Vaikkei tänään olekkaan Torstai. Ja vaikken tunnekkaan ketään Toivoa. Ja vaikken kai aiokkaan mitään toivoa.
Joulu siis. Se Tuli käymään. Ihan mukava vieras. Vaikkei tänävuonna saanutkaan lietsottua minua niin sellaisiin joulufiilareihin, kuin aiemmin. Aina, kun Joulu on tulossa, äiti ja isä stressaa ihan hirveästi. Ei se nyt niin ihmeellinen ole.
Äiti siivoaa kauheasti (vaikka se siivoaa kyllä aina muulloinkin.) Ja isä kokkaa ruokaa kauheasti. Ihan niinkuin sillä joululla olisi jonkun curling-joukkueen ruokahalu. (Vaikka isäkin kyllä on varmaan oikeasti todelliselta luonnoltaan joku
suurperheen emäntä...) Ja nyt se Joulu siis on lätenyt pikkuhiljaa. Se kylläjätti jälkeensä leijumaan ihanan tuoksupilven.
Nyt siis. On Tapaninpäivä. Mietityttää, miksi se on Tapaninpäivä. Vaikka on myös Tepon ja Tahvon nimipäivä. Voisi nimittäin myös olla Tapanin Tepon ja Tahvonpäivä. Taas toisaalta, jos olisi niin, niin kai ptöisi olla jokaisen muunkin nimipäivän kohdalla noin. Että olisi esimerkiksi Ilonanpäivä ja Heimonpäivä ja niin edelleen. Ja sitten ne olisi kaikki pyhäpäiviä. Mutta sitten siitä kyllä menisi vähän maku. Ja pyhäpäivinä ei edes oo mikään auki. Mutta mietityttaa, että mitä niin hienoa se Tapani on tehnyt että se saa oman pyhäpäivän? Varmaan jotain jumalallista ja kirkollista hienoa. Niinhän ne miltei aina. Mutta minä vaan en ole tietoinen niistä miltei ikinä, koska en tuollaisiin organisaatioihin usko/kuulu.
No, nyt siis on aika tylsä päivä. Kaikki tekee varmaa nsukuvierailuja. Paitsi minä, koska mun suku asuu niin kaukana.
Televisiosta subbarilta tulee 24-maraton.
Taustameluna soi Lumiukko-tunnari, Walking in the air. Se on ihana. Sain joululahjaksi erään cd-levyn, jolla myös kyseinen biisi. Tosin nightwishin esittämänä. Nyt kuntelen ihan oikeaa versiota joltain äidin kasetilta.
Eilen siis. Musta tuli siis vihdoin virallisestikin Iso Ihminen. Enää mun ystävätkään ei saa sanoa mua pikku-Thelmaksi :D. Oon lainopillisesti vasttuussa teoistani, koska oon jo niin fiksu, että ymmärrän mitä teen.
Ois pitänyt jouluaattona käysä potkimassa kaikkien ilkeiden ihmisten autot rikki.
Ei kyllä tunnu siltä, että ymmärrykseni olisi mihinkään suuntaan laajentunut. Miksi muuten syntymäpäivänä aina kysytään, että miltäs nyt tuntuu? Kun eihän se yhdessä minuutissa muutu, että miten anhaksi ihminen itsensä tuntee tai muuta.
Niin, täytin siis 15 vuotta. Pitäisi kai olla joku puolenkolmenkympinkriisi. Ja ehkä mulla vähän onkin. On Sekava ja Outo olo. Vaikkei se (tiedän sen) mistään syntymäpäivästä johdukkaan. Sanotaan sitä silti puolenkolmenkympinkriisiksi. Se on hauska sana.
Eilen siis. Olin illalla kävelyllä varmaan kaksi ja puolituntia. Ellen enemmänkin. Oli sumuista ja nättiä ja kivaa. Oli aika lämmin ilmakin. Ja niin vähän ihmisiä. Ja mie vaan kävelin. Kävin monissa paikoissa jossa tän vuoden ihania päiviä oli ollut. Vaikka en tietenkään niissä, jotka ei ollut kävelyetäisyydellä.
Rautatieasemalla näin Hildan, Raisan ja Jukkiksen. Ne on ihanan onnellisen oloisia :).
Hassua, kuinka aina, kun Joulu tulee, niin ihmiset sulkeutuu sisätiloihin. Vaikka olisi näin kaunis ilta. Juur loistava pitkille kävelyille. Vaikka se täytyy kyl myöntää, että varpaat kastui.
Sekin on hassua että niin monet mun ystävät täyttää 18 ensivuonna. Paitsi Tuomas, kun se täytti jo. Ja mä kuolen kohta (Emma prkl. Kun istutti ällaisen ajatuksen mun mieleen.
Toissapäivänä siis. No, sillojn tuli se Joulu. silloin vasta, vaikka sen tuloa oli jo aikakausia valmisteltu. Koristeltu kaikkialla ja niin edelleen. Mun vanhemmat yritti kovasti pimittää multa sen hankkeen, ettei ne ostaisi kuusta. Mutta sain ne kiinni, onhan se sentään itse Joulu.
Sen mukana tuli kaikkia kivoja lahjoja. Ja suklaata. En nyt jaksa mainita erikseen kuin Henkien Kätkemä DVD:n. Ja yhdet älyttömän pitkävartiset villastukat. No, Joulun vierailu on aina Joulun vierailu. Ei siitä muuta.
Paitsi se, että kello 23 menin äidin kanssa Sympaattikuoron konserttiin Aleksanterin kirkkoon. Sekin oli Joulun kunniaksi : ). Siellä Muunmuassa Aasa ja Hannan pieni sisko Kaisa ja Jonna ja muutamia muitakin minun koululaisiani ja sitten eräs Mira, josta en ollut tietoinen, että hän siellä laulaisi, (saatan olla vääräsäkin, kun en häntä kunnolla nähnyt) lauloivat. Muutenkin siellä näkyi paljon tuttuja. Hannan kanssa laulua kuuntelin : ).
Tiistaistakin siis sitten. Kun noista muistakin päivistä. Se oli varsin talvisen ihana päivä. Riemukas. Ensin kun heräsin. Ei tällaista kronologiakertomusta. Joo. Olin siis Toissapäivän eilispäivänä todellinen voimanainen. Kannoin kaupasta 6.5 litraa maitoa ja yhden leivän. Se leipä ei ollut kovin painava. Käytiin Oton kanssa ostamassa liput Kuninkaan Paluuseen sunnuntaiksi. Se Otto vaan maksoi mun lipun. Tosta noin vaan. Siis sillä kyllä oli jotain ilmaislippuja. Mutta ei se ottanut multa rahaa. Ei. Olin joo siis löytänys sen kirjan. Palautin sen ja lainasin kolmannen. Ja sit sain Otolta joululahjan. Kamalaa, kun ei mulla ollut sille lahjaa. Huonoomatunto...
Sit kävin tosiaan tekemässä viimeheken jouluostoksia. Vilmalle ja Heikille. Sarjakuvia :).
Joskus kun olin hetken ehtinyt olla kotona Hanna ja Jimi tuli meille. Istuttiin meidän tukikohdssa juomassa Kaakaota. Maisema oli niin nätti ja Taivas violetti :). Sit tuli Emmakin. Mentiin laskemaan mäkeä mun pienen veljen stigalla. Hanna ja Emma oli niin nössöjä ettei ne uskaltanut, niin mentin sit Jimin kans hyppyristä. Vaikka mie tosin en ikinä päässyt hyppyriin asti. Putosin kyydistä.
Se oli varsin kiva päivä.
Nyt meen nauttimaan Joulun jättämistä suklaista. Harmi vaan, että musta tulee joku rasvapallo. Ja sit katson synttärilahjaksi saamaani Kaksi Tornia Extendediä : ). Kova juttu!