Tein töitä viikonloput enkä pitänyt kesälomaa. Olin menestykseni vanki, piti aina vain enemmän ja enemmän, minunhan piti olla nero. Sainkin burn-outin täytettyäni 18 vuotta, olin rehkinyt viisi vuotta. 17-vuotiaana siirryin yliopistoon opiskelemaan teoreettista fysiikkaa koska matematiikan laitoksella ei ollut mitään mielenkiintoisia kursseja tai professoreja. Yliopiston ilmapiiri oli aivan toisenlainen kuin lukion. Ihmiset eivät olleet enää kauhean sosiaalisia vaan kenties aina parinvalinta mielessä pyörien. Luultavasti tämä ystävien puute (olin tosin yliopistoon mennessä 17 joten ongelma ei ehkä ollut ihmisissä vaan siinä että minä olin liian nuori) aiheutti sen että burn-out puhkesi, lukioaikana harrastin urheilua ym. yhdessä ystävien kanssa mikä pitkitti jaksamista. Luulen että varsinainen burn-out kehittyi varsin nopeasti puolessa vuodessa siirryttyäni teoreettista fysiikkaa lukemaan. Minun varsinainen lahjakkuuteni oli matematiikka eikä teoreettinen fysiikka, väitöskirjani olikin (25 vuotiaana) hyvin matemaattista teoreettista fysiikkaa, matemaattista fysiikkaa.
Burn-out tuli silti vähän kuin varkain, työni ei tuntunut työltä vaan harrastukselta, olihan kyseessä kutsumusammattini. Loppuvaiheessa huomasin kyllä että olin väsynyt mutta sitä vain pakotti itsensä jaksamaan. Moni ihminen varoitti minua mutta en uskonut että burn-out tulee koska työ ei tuntunut työltä kuten sanoin. Tämä on yleinen ongelma, ihmiset eivät usko että se saattaa sattua juuri heille. Isälläni oli hyvä neuvo: pidä yksi päivä viikossa lepoa, mutta olin siinä vaiheessa jo hyvin väsynyt ja töitä jäi rästiin uupumuksen takia, jolloin lepopäivän pitäminen olisi sotkenut opiskeluni niin luulin. Burn-out sotkee suunnitelmat vielä pahemmin, kuten jouduin toteamaan. Burn-out vaanii eritoten ihmisiä jotka ovat kutsumusammatissa kuten tietokonenerot, kokit, laulajat, yrittäjät, tiedemiehet, tutkijat. Myös kouluissa on jaksamisongelmia sekä opettajilla että oppilailla. Myös monella alalla säästöjen vuoksi yhden ihmisen työtaakka on kohtuuton, esim. sairaanhoitajat (?).
Lopulta 18-vuotiaana sain sekä fyysisen että psyykkisen burn-outin. Selkäni kramppasi ja minulla oli puoli vuotta tuskia kunnes minulle suositeltiin urheiluhierojaa. Hän sai selkäni laukeamaan, katso selka.html. Selkä aikaansai puolen vuoden pakkoloman. (Toinen pakkoloma oli 20-vuotiaana kun sain psykoosin, pidin silloin myös puoli vuotta lomaa, siis yhteensä vuoden. Fiksumpaa olisi ollut pitää ajoissa välivuosi.) Palasin sitten teoreettisen fysiikan opintoihini, mutta en pystynyt tekemään töitä kuin 6h MA-PE ja viikonloput vapaata ja kuukauden kesäloma. Sekin teetti tuskaa, itsemurha vaani minua vaikka olin kristitty. Elämäni oli melkein helvetti kun en jaksanut. Olen kuullut sanottavan että jos kerran saa burn-outin ei koskaan pysty tekemään kunnolla töitä enää. Siltä minustakin tuntui. Oli taistelun tulos että jaksoin 6h arkipäiväisin (se ei vielä tarkota sitä että on burn-out, on mahdollista että työ on vain liian stressaavaa). Olin tutkija jolloin niin lyhyt päivä oli mahdollinen. Opiskelin maisteriksi 4 vuotta ja tohtoriksi toiset 4.
Sain burn-outin siis 18-vuotiaana ja palasin töihin. Meni kaksi vuotta enkä vieläkään oikein oppinut, en pitänyt kesälomaa ahdistavassa tilanteessa jatko-opiskelujen alussa (aloitin 19-vuotiaana jatko-opiskelut teoreettisessa fysiikassa) jolloin koko tiedon valtameri avautuu silmien eteen. Sain psykoosin 20-vuotiaana, siihen vaikutti etten pitänyt lomaa ja parin homon lähentelyt. Tulin uskoon ja löysin raamatusta käskyn pyhitä lepopäivä. Rupesin pitämään viikonloput vapaata ja kuukauden kesäloman (itse asiassa en tarkkaan muista ajanjaksosta 18-20v miten töitä tuli tarkalleen tehtyä, joka tapauksessa en meinannut pitää kesälomaa ja viikonloppuisin tuli tehtyä työtä). Sitten menikin 7 vuotta hyvin, kunnes sain uuden psykoosin 27 vuotiaana uudessa stressaavassa tilanteessa.
Jälkikäteen ajatellen strategia että pakolla takaisin työhön ei ehkä ole hyvä tapa toipua burn-outista. Ajoissa pidetty välivuosi tai välipuolivuosi saattaisi olla parempi, sen aikana voi vaikka kokkailla ja harrastaa ja saada virikkeitä työn lomassa virkistäytymiseen, vaikkapa lempi-harrastus. Ks. luku lomailu jne.. Siellä on myös neuvoja burn-outista toipumiseen ja mielenterveyskuntoutumiseen.
Se etten pystynyt enempää kuin 6h MA-PE ei välttämättä osoita että sairastin burn-outia, voi olla että teoreettisen fysiikan tutkiminen on vain liian stressaavaa minulle, mutta koin että se on kutsumusammattini eikä siirtyminen opettajaksi houkuttanut, koin sen häpeälliseksi vaihtoehdoksi, olisihan osoitettu että olen vähän "tyhmä". Lisäksi opettajan työ on 8-16 (tuntien valmistelun kanssa), enkä tiedä olisinko edes jaksanut sitä koska olin tottunut 6h päiviin.
Aloitin työt vähän kerrallaan ja pääsin kuuteen tuntiin viitenä päivänä viikossa. Sekin tuntui olevan liikaa. Suomessa on kohtalainen sosiaaliturva, joten kenenkään ei pitäisi sinnitellä burn-outin ja itsemurhan porteilla (elämä on helvetti kun ei jaksa). Burn-outia ei vain voi mitata ja lääkärit eivät välttämättä usko että kärsit siitä.
Jos burn-out iskee kaikki menee uusiksi, asuntovelkaa ei pysty maksamaan, 8-16 työ on liikaa. Lisäksi sosiaaliturva on sellainen että säästöt täytyy kuluttaa ensin ennen kuin saa toimeentulotukea: ks. sosiaaliturva.html, säästöistä luopuminen kirvelee.
Burn-out sotketaan usein masennukseen, olen vakuuttunut että ne ovat kaksi eri juttua.
Burn-out saattaa olla hengellinen ongelma: onhan se kymmenessä käskyssä älä tapa käskyn seurassa (3. pyhitä lepopäivä). Väsyneenä aikuisen vastuun kantaminen ei aina onnistu. Siten ratkaisuna ei ehkä olekaan saarnata lepää, lepää, vaan usko Jeesukseen, syntiemme sovittajaan ja auttajaan, hän antaa eläväksi tekevän Pyhän Hengen, hän on luvannut antaa levon "Tulkaa minun tyköni te työtätekevät ja raskautetut, minä annan teille levon." (Raamattu)
Kutsumusammatista luopuminen, säästöistä ja omasta asunnosta luopuminen vaatii kenties uskoa, parempi niin kuitenkin kuin mielenterveysongelmat. Elämä tuntuu helvetiltä jos ei jaksa, ja itsemurha vaanii.
Psykoosi on uusinut sen jälkeen 2004-6 ja 2005-11, hoitoaika sairaalassa 9kk ja 2kk.1974 Synnyn.
~1988 Luen kesällä yo matematiikan ja osallistun seuraavana keväänä yo-kokeiden matematiikan osuuteen, josta saan arvosanan laudatur. Aloitan kesäyliopistossa Helsingissä matematiikan cum laude opinnot.
~1989 Tentin 9. luokan ja opiskelen itsekseni Saksan opettajan avustuksella Saksaa peruskoulun C-kielen verran.
1989-1991 Käyn lukion 2:ssa vuodessa luokattomassa lukiossa. Saan valmiiksi cum laude opinnot Helsingin yliopistossa.
1991 Aloitan teoreettisen fysiikan opinnot Helsingin yliopistossa.
1992 Saan burn-outin, selkä kramppaa, puolen vuoden pakkoloma.
1994 Aloitan jatko-opinnot teoreettisessa fysiikassa ennen valmistumistani maisteriksi. Saan psykoosin, tulen uskoon. En ole mielisairaalahoidossa psykoosista huolimatta. Puolen vuoden melkein pakkoloma.
1995 Valmistun maisteriksi Helsingin yliopistosta.
1999 Valmistun tohtoriksi Uppsalan yliopistosta.
1999 Puoli vuotta armeijassa.
2000-2001 Postdoc tutkijana Hollannissa ja Tanskassa (postdoc=tohtoroinnin jälkeinen).
2001-6 Psykoosi uusi, olen 3kk mielisairaalassa.
Vapaa-aikaa saattaa olla myös liikaa, tulee vain löhöttyä eikä oikein virkisty, ajatus kiertää. Varsinkin jos pitää sapattivuotta tai puoli vuotta toipuakseen burn-outista. Tai jos on mielenterveyskuntoutuja.
Mielisairaalassa on hyvin paljon mahdollisuuksia harrastaa: kokkailu, kuvaamataito, työpaja (askartelu), liikuntaryhmät, puutarha, voimistelu (fysioterapia), pelit (shakki ym.). Myös retkiä järjestetään. Retkeily on tärkeä virkistäytymisen keino harrastusten ohella. Kutsun sitä myös seikkailuksi. Yleensäkin lomautuminen vaatii usein paikan vaihtoa, esim. mökille tai esim. Kanariansaarten lomalle. Aina se tosin ei ole mahdollista.
Viikko-ohjelma (ks. LIITE: Viikko-ohjelma alla) on hyvä apukeino sapattivuoden pitoon burn-outista toipumiseen tai muuten vaan sapattivuoden pitoon. Tai mielenterveys kuntoutumiseen. Siinä harrastukset kirjataan lukujärjestykseen. Se auttaa kurinpidossa ettei tule vain löhöiltyä ja pohdittua.
On kiva huomata edistyneensä harrastuksissaan esim. 3kk:ssa. En kiellä etteikö pelkkä löhöily olisi hyvä tapa pitää lomaa tai sapattivapaata. Itseään kuuntelemalla saa säädettyä toiminnan oikealle tasolle, ylipäänsä viikossa saa hyvin vähän aikaan jos aikoo noudattaa viikko-ohjelmaa esim. 3kk. Minulla onkin 20min periaate, harrastan 20min kerrallaan kutakin harrastusta mikä kuulostaa vähältä muttei ole sitä.
Kurin pidossa auttaa myös päiväkirja., erityinen päiväkirja johon kirjataan mitä tuli tehtyä ja mihin aikaan. Sitä ei ole kiva lukea jälkeenpäin sillä se sisältää aika tylsää informaatiota, sen tarkoitus onkin vain kurinpidollinen (tai melkein vain). Itse tekisin sapattivuoden varmaankin niin että noudattaisin viikko-ohjelmaa paitsi kesä- ja joululoma, jolloin vain löhöisin tai tekisin tietokonehommia jos se olisi kivaa, ja vain silloin.
Kun kävin töissä vietin lomaa seuraavasti: kävin kirjastossa ja lainasin hurjan määrän kirjoja, Stephen Kingin romaaneja ja erilaisia tietokirjoja ja menin vanhempieni mökille. Lukeminen auttoi siihen että pystyin unohtamaan tiedemiehen työni, aivot saivat muuta purtavaa. Ilman kirjoja olisin vain löhöillyt ja miettinyt työasioita ja kävellyt ja miettinyt työasioita.
Myöhemmin opin myös päiväohjelman. Niinkin köyhässä paikassa (ei tv:tä eikä tietokonetta eikä muita mukavuuksia) kuin mökki oli yllättävän paljon tehtävää. Tein itselleni aamusta iltaan ohjelman, siten että löhöilyä (ja kävelyä) sai olla putkeen vain 1/2 tuntia kerrallaan. Taas kurinpidossa auttoi päväkirja johon minuutilleen kirjattiin mitä tehtiin ja milloin. Soudin, saunoin, kuuntelin radiota, piirsin, luin tietosanakirjaa, harrastin tiedettä (fysiikkaa), kävelin, kokkailin, luin shakkikirjaa laudan kanssa, englannin kielisen kirjan luku, Kingin kirjojen luku (suomenkielisten) ym. Sapattivuonna voi myös tehdä jotain aivan uutta: lukea raamatun tai opetella kokkaamaan tai telttailemaan.
Tällainen päiväohjelma (sanon sitä myös seikkailulomaksi) on hyvä jos pää tuppaa pohtimaan liikaa työasioita: kävellä ja miettiä, löhöillä ja miettiä jne. Siksi vain 1/2 tuntia löhöilyä ja kävelyä kerrallaan. Tämä on varsinkin tiedemiesten ongelma.
Erittäin suloinen muisto on myös eräs mökkiloma jolloin luin vajaan viikon verran Stephen Kingin kirjoja 8 tuntia päivässä. Kuten myös eräs kotiloma jolloin muutaman päivän ajan katsoin Buffy vampyyrintappaja tv-sarjaa n. 6h videolta (äänittävä dvd-soitin) muutamana peräkkäisenä päivänä.
Hyvin vietetty sapattivuosi antaa ideoita työn lomassa virkistäytymiseen.
Burn-outista voi parantua, nyt 9.9.2010 tuntuu että olen parantunut siitä.
Tässä on viikko-ohjelmani: viikkoohjelma10-09.doc (käynnistä MS Windows Word tekstinkäsittelyohjelmalla tai OpenOffice.org:lla). Voit käyttää sitä pohjana omalle viikko-ohjelmallesi. Huomaa 20 min periaate, jokaista harrastusta 20min kerrallaan, huonona päivänä jopa 10+10min.