Mummoni, tätini ja serkkuni, joka oli silloin vielä lapsi, lähtivät talvella hautausmaalle mummon aivan pienenä kuolleen lapsen haudalle. Hautausmaa oli iso, eivätkä he meinanneet löytää hautaa ollenkaan. Serkkuni alkoikin jo keskittyä muihin asioihin, ja huomasi pienen linnun. Sanoessaan siitä mummolle ja tädilleni, hekin katsoivat kesyä lintua. Lintu lähti lentoon aidan seipäältä jolla se oli kököttänyt, ja laskeutui sitten seuraavan päälle. Kun mummo ja muut olivat päässeet sen kohdalle, se pyrähti taas lentoon ja istahti seuraavalle pylväälle odottamaan. Näin se teki koko matkan, kunnes istahti pienen hautakiven päälle. Kun he katsahtivat haudan nimeä he huomasivat että olivat oikeassa paikassa. Nimi oli kuolleen lapsen.
Mikä tai kuka lintu oli, se jäi arvoitukseksi, mutta se on säilynyt mummoni ajatuksissa viimeiset kaksikymmentä vuotta, ja tulee varmasti sinne jäämäänkin.
