SYYLÄNÄHJYN EERON SIKALA
Koleana kevätaamuna päätimme sihteerini kera suorittaa pikkuisen aamulenkin ennen varsinaisen sessioinnin alkua.
Etenimme pitkin kylätien pintaa suomalaisessa maalaismaisemassa samanaikaisesti villisti toistemme perseitä kaivellen ja silloin tällöin tienpenkereellä esileikkipenetroituen. Kaikki näytti niin kauniilta ja rauhalliselta.
Mutta mitä vittua! Aivan yllättäen kyläyhteisön rauhan rikkoi mielipuolinen sikojen kiljunta. Saatananko hätä saattoi sioilla olla? Asiasta täytyi ottaa selko! Rynnistimme sihteerini kera kiihtyvällä vauhdilla yli vainioitten; sianpaskan pistävä, voimistuva lemu oli oivallisena opasteenamme.
Melko pian saavuimmekin aaltopeltisen hallin äärelle. Halli oli päällystetty sianvitun kuvilla, jotka olivat vielä vahvasti karrikoituja. Useimpiin oli tunkeutumassa syyläinen ihmiskyrpä, joka kaiken lisäksi oli täydessä seisiössä. Mitä vittua! Sikojen ulvonta sisätiloissa kiihtyi. Olisiko jo aihetta ottaa yhteys eläinsuojeluviranomaisiin.
Toimeen! Sikamainen sihteerini otti vauttia, syöksyi päin ovea ja murskasi lukot klitoriksellaan iskien. Hänen klitoriksellaan on helppo murtautua salaisimpiinkin sopukoihin, sillä siihen on härän nenärenkaalla kiinnitetty 250 kilon rakennuksenpurkumoukari. Tällä moukarilla hän yleensä moukaroi kiveksiäni, ikään kuin esileikiksi, mutta nyt sitä käytettiin sikalan oven murtamiseen.
Ovi paiskautui selko selälleen, ja syöksyimme suoraan huuruiseen infernoon, jonka rinnalla Danten Helvetti on pelkkä Aku Ankka. Ilman tekodildoja. Hiukan olin jo tätä ounastellutkin.
Kaljupäinen ja kuppainen olio, 180 kiloinen syfilisnystyröiden peittämä ja ankarasta keliakiasta kärsivä Eero Syylänähjy oli päässyt vapaalle jalalle kärsittyään 80 vuoden tuomion jonka oli saanut sekaannuttuaan erilaisiin eläimiin mitä epäinhimillisimmin tavoin.
Syylänähjy oli ekstaasissa. Hän oli heittäytynyt suurimman emakon selkään ja iskenyt neulanteräviksi viilatut hampaansa viattoman luontokappaleen niskaan. Visvaa valuvan sukunuijansa hän oli häikäilemättömästi tunkenut emakon anaaliin, ja hirmuinen oli luonnollisestikin penetraation eläimelle aiheuttama tuskan ja epämoraalisuuden tunne. Eikä tämäkään Eerolle riittänyt. Lisäksi hän oli kytkenyt tarhan siitoskarjun varvasraudoilla palleistaan omiin, loka-auton jätesäiliötä muistuttaviin, mutta huomattavasti saastaisempiin kasseihinsa. Raivokkaasti yritti karju pakoon, ruunautumisen uhalla. Ja ruunautuminen oli nyt karjulle väistämätöntä. Iljettävästi rusahtaen irtautuivat siitoseläimen kivekset perseestä, ja karju syöksyi pakoon. Mutta vain todetakseen joutuneensa kiimaisen sihteerini armoille.
Sihteerini onkin aina rakastanut eunukkeja, siksi kaiketi hän on lahjansa minun palvelukseeni palkannutkin.
Sihteerini paiskautui välittömästi selälleen, tarrautui karjun korviin kiinni ja tunki kärsän vittuunsa päineen kaikkineen. Tätä seurasi hirvittävä mölinä ja paskassa pyöriminen; hetken kuluttua ei tarkkasilmäisinkään havainnoitsija olisi kyennyt päättelemään kumpi olioista oli sihteeri ja kumpi taasen ent. siitoskarju. Sessio oli kuitenkin yhteistyössä tapahtuvaa ja selvästikin nautinnollista, sillä hetikohta siasta ei näkynyt kuin joulukelpoiset kinkut. Kaikki muu oli syvällä sihteerin maiskahtelevassa imupillussa.
Mustasukkaisuus kiihdytti edelleenkin raivoani, ja rynnistin Eero Syylänähjyn saastaisen olemuksen kimppuun. Epeli havaitsi kyllä tuloni, mutta oli iskenyt hampaansa niin syvälle emakkoraukan niskaan ja juntannut kyrpänsä kaikkine pallukoineen niin tiiviisti sianvittuun ettei kyennyt mitenkään puolustautumaan. Selvyyden vuoksi on mainittava, että Eero Syylänähjyllä on kyrpänsä tyvessä samanlaiset pallukat kuin koirilla, joskin kymmenkertaisesti suuremmat. Siten mahdollistui ns. nalkki-ilmiö.
Eli Syylänähjy ei kyennyt parhaalla tahdollaankaan irtautumaan emakosta ennen kuin kliimaksi olisi ohi. Ja ennakkotiedon mukaan Syylänähjy kesti siannussintaa laukeamatta vuorokausimääriä. Uskomatonta!
Silmämunat pyörivät päässänsä kuin armoa anellen, mutta kävin tomeen eläimeensekaantujan kuriin saattamiseksi. Sieppasin lattialta siitoskarjun irtirepeytyneet kivekset ja tungin ne Syylänähjyn sieraimiin. Hapensaannin tärkeys unohtui. Seuraavaksi raahasin paikalle toiseksi suurimman siitoskarjun, joka ymmärsi heti yskän ja penetroitui himokkaasti röhkien Eero Syylänähjyn haisevaan, Nevaan laskevaa viemäriä muistuttavaan anaaliin.
Niin pitkä oli karjun kyrpä että sen pää siivilöityi esiin Eero Syylänähjyn saastaisten ja karieksesta kärsivien hampaiden välistä, vaikka hampaat olivat edelleen emakon niskaihroihin lukittuneina. Syylänähjyn jalat sätkivät avuttomina, joten otin rehusilppuri ja tein mokomasta ripakintusta torson. Jätin jäljelle ainoastaan 10 sentin pätkät, ja nautin suunnattomasti.
Sihteeri runkkasi eunukkikarjua lattialla ja yritti tartuttaa kapia itseensä ja sitä kautta minuun, jotta kassieni kutina lisääntyisi entisestään.
Kiimani oli hirmuinen. Nussitin itseäni perseeseen vuorotellen molemmilla Syylänähjyn jalantyngillä joista valui kiitettävästi verta ja kudosnesteitä, ikään kuin liukasteeksi. IHANAA ELÄMÄÄ! Sihteerikin oli mukana leikissä ja ruuttasi kurapaskaa Syylänähjyn uurteisille kasvoille samanaikaisesti valkovuotoa ruikkien. Valkovuoto syövytti syviä orkosia Eero Syylänähjyn muutoinkin kuppaiseen turparustinkiin.
Sain mittani täyteen tämä epäinhimillisen hirviön katselemisesta. Sieppasin nurkasta teurastuskirveen ja iskin Syylänähjyn kaulan poikki. Irtonaisen, kuppaisen pään tungin pyynnöstä sihteerini perseeseen, josta tämä pieraisi sen suoraan Supon:n johtajan pöydälle jatkokuulusteluja varten. Tuomio oli taaskin tiedossa, ei epäilyksen sijaa!
Tungin kyrpäni Eero Syylänähjyn avoimena retkottavaan kalavaltimoon ja nussin milteipä aamunkoittoon asti laukeillen tasaisin minuutin välein, jonka jälkeen Syylänähjystä oli tuskin jäljellä muuta kuin syylä, nähjyä ei näkynyt missään. Sihteerini oli nimittäin kaiken aikaa auttanut sessiossa syömällä Syylänähjyn ruumista perseestä alkaen.
Kun paha oli saanut palkkansa palasimme onnellisina toimistolle aloittamaan uutta, vaiherikasta työpäivää.
Kaikki tiesivät pian tapahtuneesta vaikk´emme kertoneet seikkailuistamme mitään, sillä koko Yrjönkatu haisi iltaan saakka kuin pelto johon on levitetty kuutioittain pahimman lajin Eero Syylänähjyn sianpaskaa. Mutta. Arvelut ovat vain arveluja, so know…
Pikkuisia sianporsaita kerallansa seksuaaliseen kanssakäymiseen jatkuvasti ympäripuhuen, isoimman emakon Ovaaliperseen ja Perse-Eevokin yhteiskäyttöön kovalla rahalla hetkeksi (kademielin) luovuttaen,
Kutkakassi