MEIDÄN JUHANNUKSEMME
Jälkijunassa tulee tämäkin tarina, mutta olihan juhannus niin perkeleen kylmä, ja sitä paitsi en tätä ennen ole ollut kyllin kykeneväinen kirjallisiin töihin. Juhannusajan lepopäiväin rasitus koitui siinä mielessä turmiolliseksi, että imeskeltyäni ensin Teholla pillivelliä muutamia vuorokausia jouduin vielä suorittamaan lepotilaa kotioloissa kunnes nyt taasen viimein olen ns. jaloillani, etten sanoisi peräti munillani. Joita sihteeri hakkaa solmuruoskalla suureksi, yhteiseksi sikamaisen sionistiseksi nautinnoksemme. Sihteerini onkin sika.
Kaikiten kokoonnuimme isiltä perimällemme kesämökille juhannuksen viettoon. Minä, vaimoni, Sika Sihteerini sekä Special Guest Starina Huoramummo Annikki, joka ilmoitti haluavansa ikään kuin rentoutua nuoremman polven parissa.
Aattoaamu sujui rattoisasti pienessä pakkasessa ja kauheassa kankkusessa, sillä olimme aloittaneet jussinjuhlinnan jo edellisiltana. Paikat olivat kipeinä, sillä sessiointi oli ollut aika ankaraa. Aamutuimaa painelimme hakemaan paleltuneita juhannuskoivuja ränsistyneen mökin nurkkiin ikään kuin koristukseksi. Minä Annikki ja sihteeri. Vaimoni jäi mökille valmistamaan aamiaista. Veristä ripulipaskaa sekoitettuna valkovuotokiisseliin, jonka suurustamiseen oli käytetty hikisiä kissanraatoja. Lisäksi kuupallinen vadelmalillingillä höystettyä kusta samovaarissa höyryten. Vaimollani onkin nostalgiaa entisen Neuvostoliiton suuntaan.
Lähimetsästä löysimmekin hyvän vanerikoivikon. Koivut olivat sopivan paksuisia; tyven halkaisija keskimäärin 65 senttiä, ja parikymmentä metriä korkeita. Kiskaisin kiveksenkidutusleikkurin esiin ja kaadoin neljä ensimmäistä vastaantulevaa koivua niille sijoilleen. Tämä siksi, että mökissäni on neljä nurkkaa. Perustuu siihen, että mökki on ikään kuin suorakaiteen muotoinen.
Sihteeri kusi vierellä toimituksen aikana kuin hevonen. Pierua pursui perseestänsä niin, että sammalet sinkoutuivat laajalle alueelle ja maahan syntyi pommikuoppaa muistuttava onkalo. Sain raivarin laiskottelua nähdessäni. Potkaisin sihteeriä karaten kiertopotkulla naamaan, riuhtaisin lähimmän kaatamani koivun käsiini ja aloitin kurituksen. Sihteeri huusi onnesta kun hakkasin parikymmenmetrisellä koivulla paskat pihalle. Iskuni satelivat tisseille ja jotkut jopa arkana ammottavaan vaginaan. Tissit turposivat sinipunaisiksi iljetysmöykyiksi, veristä maitoa ja hätäpaskaa ruiskahteli. Paskaa nähdessään Annikki iski turpansa sihteerin avuttomaan perseeseen ja sai aivan ilmaiseksi 50% päivän proteiinintarpeesta, vitamiineista puhumattakaan. Sihteeri laukesi toistuvasti ja kertoi vienosti kuiskaillen kokevansa nautinnon tunteita. Niin minäkin. Purkauduin palosireenimäisesti kiljuen. Viime hetkellä turssaisin syyläisen sukunuijani sihteerin korvakäytävään ja purskautin kolme litraa nuijapäitä naisen Einstein- tasoisiin aivoihin. Vain siksi, että hän viisastuisi entisestään. Mikä on kylläkin mitämelkoisen mahdoton optio.
Karjunnan kutsumana paikalle syöksyi po. koivikon omistaja. Hän oli KTP:n paras koripallisti, joka oli saanut koivikon lahjaksi suomalaiselta naisystävältään. Kuulemma kuin kiitokseksi siitä, että tämä jalorotuinen Amerikan kansalainen suostui kostuttamaan siittimensä suomalaisessa maatiaisvitussa. Viidentoista sentin alahuultaan apuna käyttäen.
Sionisti sihteerini ei pidä afroamerikkalaisista. Hän sieppasi vieläkin verta tippuvan pieksämiskoivuni ja toimi. Hirveä potku kiveksiin tainnutti koripallistin. Tuosta potkusta olisi jopa kansakuntamme varajeesus Sami Hyypiä ollut ylpeä. Koripallisti oksensi kahdeksan Ku Klux Klaanilaisilta takavarikoimaansa täysin käyttökuntoista käsiasetta pitkin suomalaista luonnonhelmaa ja pyörtyi. Sihteeri käytti koivua kuin junttaa ja seivästi avutonna retkottavan pallistin routaiseen maahan. Kaiketi siinä toivossa, että routa ajaisi porsaan jossakin vaiheessa kotiin, eli Amerikan maahan. Kunta Kinte tuli mieleeni. Neekerille tuli puolestaan kuolinerektio. Sihteeri istuutui puolimetrisenä toijivaan kyrpään ja koki kovan nautinnon. Itse paljastin osan biseksuaalisista piirteistäni ja ryhdyin nussimaan neekerin sierainta. Ihanaa! Sierain tosin oli hiukan väljä, mutta lierinpäätä kutiavat nenänkarvat kontrasivat tilanteen. Hakkasin paskaisilla kasseillani pitkin neekerin poskia. Olenhan Kutkakassi. Ja panijasuuruus.
Tunsin suuren onnen, kun mälli toisensa jälkeen irtosi kasseistani ja painui kusiputken kautta pelaajasuuruuden poskionteloihin. Sessio oli niin suurenmoinen, että se neekeri perkele heräsi henkiin. Pyysi lisää. Ilostuin ikuisen vapahtajan osastani niin, että minulta päästyi 6 kiloa syanidipaskaa kuin skeethaulikosta hauleja. Paska peitti meidät osallistujat tuoksuvaan, Jumalaiseen vaippaansa hellästi kuin marraskuinen ensilumi. Neekeri parkui onnesta. Huoramummo Annikki sulki suunsa tunkemalla jalkansa pershaaruja myöten neekerin äänihuulten kautta aina vatsaonteloon ja viiltelemällä irstaan sinipunaisia kasseja Lapin Kulta- pullon rosoisella kaulaosalla, lyötyään ensin pullon poikki teräksenkovaan kyrpääni. Tämä sessio oli niin täydellistä, että kuului vain pervoilun ja nussinnan lotiseva ääni, nouseva ja laskeva, nouseva ja laskeva…
Vapisimme viimein kaikki hervottomina ja onnellisina. Ihanaa! Pitkitimme nautintoa potkimalla toisiamme perseeseen naulakärkisillä sessiokengillämme. Neekeri yritti esittäytyä ja pyrkiä seuraamme juhannuksenviettoon, mutta tekeydyimme kaikki kieltä osaamattomiksi ja jätimme suomalaisnaikkosten suuren idolin maahan seivästettynä odottamaan seuraavaa joulua. Ellei peräti juhannusta. Vittusaatana miten hyvä oli yhteisymmärryksemme ja olotilamme.
Paluumatkalla ohitimme paikallisen tilallisen laitumen. Tämä sosiaalipummi oli EU- avustuksillaan ostanut perintötilalleen satapäisen lypsykarjan joita kuulemani mukaan lypseskeli kaiket ajat. Pervo kun oli. Lisäksi joukossa oli lihasonneja. Heitimme hetkeksi koivut olaltamme ja ryntäsimme kisailemaan laitumelle. Laidunnus keskeytyi hetkeksi, kun raiskasin kolme lehmää utareita irstaasti puristelen, samalla kun naiset käyttivät sonneja brutaalisti hyväkseen nenärenkaista kiinni pidellen. Oli siinä cumshotia kerrakseen! Nuolin nautinnosta ähkien sonnien mäihät suoraan nais- eläjien visvaisista vituista ja revin molempia tisseistä kunnes maidontuotanto vastasi hyvää EU- normia. Direktiivietuisuudet rapisivat. Kunnan varoilla palkattu lukutaidoton maatalouslomittajakin lähti laitumelta nostelemaan ja ilmoitti mennessään muuttavansa riisinviljelijäksi Kambodshaan, tahi vaihtoehtoisesti Tsomben taannoin hallitsemaan Katangaan.
Mökille saavuttuamme ihmettelimme joukolla, mikä helvetin rollaattori oli pihakarkialla. Sisältä kuului kovaa jytinää. Seinät pullistelivat. Rynnistimme paikan päälle. Jumalauta! Tupaan oli tullut Rääkkylän hirmuisin vanhus, 96- vuotias Sojokyrpä- Topi! Topi on kuuluisa sojottavasta kyrvästään; siitä lienee liikanimensä saanutkin. Isänsä kumminkin oli perimätiedon mukaan ollut taasen aivan impotentti, ja aikaansaanut Topinkin kasvien ekologiaan kuuluvalla tuulipölytysmenetelmällä. Oli vain seisonut Saimaanharjulla ja vetänyt taannehtivasti myötätuulessa käteen, kunnes eräs ohikulkeva piikatyttö oli hedelmöitynyt.
Hedelmällinen oli Topikin, ja polvi oli pojasta parantunut, sillä Topin puolimetrinen kyrpä oli ainaisessa erektiossa ilostuttaen kaikkia pehmopornahtelevia kylän emäntiä äärettömän paljon, joskohta välillä vieläkin enemmän. Sillä Topi oli myös keliakian ja laktoosi-intoleranssin myötä kylän paras paskanruuttaaja. Paskasuihkunsa lensi jopa 50 metriä toimien samalla vesakkohormonaalisena ruiskutteena. Even at extreme ranges, kuten jenkkituristit usein ihailevin äänensävyin mainita tapasivat. Topi painoi 32 kiloa ja oli 125 senttiä pitkä, joten häntä oli tiukemmankin imupillun vaivatonta käyttää vaikkapa Strapon- dildona. Kuten kaikki arvon rouvat käyttivätkin.
Mutta hirmuinen nussija oli tämä rupinen roisto korkeasta iästään huolimatta. Nytkin meni hän haarakäyntiä kurapaskalillingissä pitkin tuvan lattiaa kahlaten vaimoni perässä, joka parhaansa mukaan yritti etsiä pakotietä aviollisesti ah niin uskollisena nais- eläjänä.
-Kutkakassi apuun! Vilpitön oli vaimon hätä, mutta halusin jotakin pervompaa. Potkaisin ohijuoksevaa vaimoa vitulle ja vangitsin hänet niskalukkoon, niin että Topille avautui suora näköyhteys intiimeihin ruumiinosiin. Ihanasti maiskahti rääkätty vittu vanhuksen upottaessa sinne syyläisen, puolimetrisen kyrpänsä. Mikä sessio! Annikki ja sihteeri toimivat apumiehinä kusten panijain päälle, minä taasen otatin vihityllä vaimollani romanttisesti suihin. Minun ja Topin kyrvät pamahtelivat mielipuolisesti läjähdellen yhteen jossakin syvällä puolisoni sisikunnassa lisäten kiihkoani. AAAAAAHHH!!!
Kaivoin tekarit Topin kuolaisesta kidasta ja iskin niiden jaloteräksiset sangat kasseihini. Topia paukutin taannehtivasti nyrkillä turpaan, ikään kuin innostuksen lisäämiseksi. Romanttisesti hiipien soluttautui vierellämme sihteeri Annikin madonsyömään vittuun, mikä tietysti oli omiaan lisäämään yhteistä kiihkoamme entisestään.
Topi mälisi käsittämättömiä kirjainyhdistelmiä ja ulvoi kuutamoon, kun nautinnon aallot lävistivät irstaimman näkemäni inkarnaatiovanhuksen kuppaisen olemuksen. Äänen vaimentamiseksi työnsin nyrkkini Topin kurkkuun kyynärpäätä myöten. Sitä iloittelun määrää! Sihteeristä näkyivät ainoastaan syfilisnystyräiset kantapäät, ja kaikki laukeilimme alekkain ja päällekkäin, sulkijalihakset täysin hervottomina. Kaikki tietänevät, mitä hervottomat sulkijalihakset aiheuttavat! Matoripulia, ja se taasen on kaikkien aitojen Ripuliclubilaisten eittämätön ykkösherkku.
Hyvin siis meni juhannuksen alku. Mutta. Pakko on katkera loppukin kertoa. Topin hermosto oli ilmeisesti iän myötä hieman kärsinyt, sillä hän raivostui minuun, syystä tai ehkäpä toisesta. En voinut mitään, kun tämä Korean sodan sankari ja Mannerheim- ristin entinen luihu ritari pieksi minut raajarikoksi ja unten satumaahan Unto Monosen tangon riimejä mukaellen. Liekö halusi näyttää oinasmaisuutensa paikallaoleville naisille. Kuka senkään tietää.
Kaikiten, olin lopulta niin huonossa kunnossa, että minut täytyi kuljettaa Joensuun keskussairaalaan entisestä Itä- Saksasta ostetulle Tiikeri- panssarivaunulla. Topi juoksi kuulema vaunun rinnalla koko matkan kesämökiltämme Rääkkylästä aina Joensuun keskustaan saakka. Kaiken matkaa oli tämä villi vanhus hakannut vaunun kylkiä kyrvällään kuin myös nyrkeillään, ilmeisesti päästäkseen kimppuuni viimeistelemään pahoinpitelynsä ja saattaakseen minut ikuiseen lepoon. Vaunun kupeet kestivät, mutta täydellisesti ruttaantuneitten panssarilevyjen uusiminen on kuuleman mukaan suoritettava UNIFIL: in kustannuksella. Ei voi muuta sanoa, kuin että tosi miehiä ne esi-isämme edelleenkin ovat!
Kaikiten, henki pihisee yhä, tässä olen jälleen toimistolla ja koko Yrjönkatu tuoksuu- niin milleköhän… Sen saa kukin omakohtaisesti suurilla sileillä aivoillaan ajatella kuten hyväksi näkee.
Elämälle pelastumisestaan ilostuneena, baarista mukaan unohtunut RAY:n täyspottipeli anaalissa nautinnon aaltoja aiheuttaen, täyskättä ja paljon euroja perseestäni käsin kansalle sekin omalta osaltaan tarjoten,
Kutkakassi.
Linkkisivulle.