ABORTTI
Huonoa oli ilmiselvästi jo aamulla luvassa, kun jalkalamppumme juuttui aamupaskasession yhteydessä hänen vittunsa uumeniin. Ei siinä muuta, mutta kallis sadan watin hehkulamppu särkyi ja kohtasimme näin taloudellisen menetyksen. Toisaalta vaimoni vitunlihakset jauhoivat lasinpalat hetkessä hienonhienoksi teräsvillaksi, jolla voimme vaikkapa eristää kesämökin seinät, kunhan ilmat lämpenevät siihen malliin. Sessiolaukeilut jäivät kuitenkin vähiin tämän kommelluksen vuoksi, vain 74 laukeamista, ja niistäkin neljä aamupaskan yhteydessä pelkän syanidipaskan hajun aikaansaamina. Siis, ilman minkäänlaista romanttista fyysistä koskettelua.
Mutta saapuessani toimistolle attashea tukevassa otteessani, oli pahin suoraan ulospullistuneiden silmämunieni edessä, likimain jopa selkeästi havaittavissa. Sihteerini makasi keskellä vastaanottohuoneen lattiaa, ilkosen alastomana, jalat levällään, epäinhimillisesti kouristellen. Hampaansa olivat puristuneet tiukasti yhteen ja irstaasti pullistelevien ikenien välistä pursui normaalia ihmiskuohaa, mutta myös minulle tunnistamattomia, kaksipäisiä madon poikasia.
Saatanaako taaskin oli tapahtumassa? Oliko jo maailmaan syntymässä uusi mutanttien sukupolvi. Näin elämän juoiksevan mielipuolisena filminauhana silmieni editse. Ikinä en ollut moisia luontokappaleita ennen tavannut.
Kaikki tämä jäi kuitenkin toissijaiseksi, kun Sika Sihteerini sai äkellettyä ulos todellisen vaivansa. Naistenvaivat olivat vallan hirmuisella tolalla, verta lensi perseestänsä joskohta osin myöskin vitusta tummanpuhuvina suihkuina saamiensa kouristusten yhteydessä. Ja pahinta oili, että sihteeri väitti vatsassansa tuntuvan ikään kuin voimakasta potkintaa. Tunnetta tätä sihteeri rinnasti siihen, että C5- muoviräjähteellä ladattuja pommeja pamauteltaisiin arabisissien toimesta Jumbojetin ohjaamossa. Kun sihteerini kovaluonteisena naisena meni näin pitkälle meneviin rinnasteisiin, täytyi hätä todella olla käsissä!
Ja hätä oli, sillä vaivat täyttivät kaikki suhteelllisen pitkälle edenneen raskauden tunnusmerkit. Mietin kuumeisesti, missä munasolu oli mahtanut hedelmöityä. Totesin pian, että miettiminen oli minulle liian vaativa toimenkuva, kuten on aina ennenkin ollut. Ammattiapua oli saatava, ja pian sittenkin.
Ammattiapu oli ulottuvilla, tunsinhan kansanparantaja- Ellun, joka asui korpimökissään 87 kilometrin päässä. Ellu oli aikoinaan ollut 7 vuotta hoidettavana Rauhan mielisairaalan suljetulla osastolla, raiskannut sinä ikana 67 muuta potilasta ja suorittanut paljain käsin kohdunpoiston monelle kymmenelle kanssahullulleen. Täten oli helppo ounastaa, että hänen gynegologinen pätevyytensä oli vähintäinkin riittävä normaaliin raskauden keskeytykseen.
Ei muuta kuin Ellun luokse. Ennen lähtöä suoritin kuitenkin testipenetraation syyläisellä kyrvälläni, ja harvat hiukseni suorastaan nousivat tämän toimituksen yhteydessä pystyasentoon. Tunkeutuessani visvaisen vitun salaisimpiin uumeniin tuntui nimittäin siltä, kuin siitinvarteeni olisi tartuttu monin karvaisin käsin. Säikähdin niin, että perseestäni purskahtava hätäpaskasuihku rikkoi eteläseinustan ikkunan ja samalla Mannerheimintiellä kaatui kolme valaisinpylvästä seisovilta jaloiltaan. Mutta se siitä.
Ellu avasi oven seeprakuvioisissa painitrikoissaan. Hänen kahtasataa kiloa lähentelevä elopainonsa oli niin vastustamaton, että kyrvästäni purskahti limaklimppejä jotka liimaantuivat Ellun neitseellisille kasvoille kaiken kauneuden kirjoksi. Sihteeri sen sijaan ei kiinnittänyt nautiskeluuni mitään huomiota, vaan sassaroi eteismatolla ja yritti tunkea vittuunsa Ellun lapsenlapsen eteisseinustalle unohtunutta polkupyörää, ikään kuin helpotukseksi. Hän onnistui melko hyvin, vain sarvet jäivät näkösälle. Sekin oli huono enne; normaalioloissa mokoma 22- tuumainen pyörä olisi sujahtanut vaivattomasti kuuman imupillun uumeneen.
Ellu sieppasi sihteerin olalleen, kantoi olohuoneeseen ja paiskasi kaunottaren selälleen lattialle niin, että tsaarinaikainen mittaamattoman arvokas kristallikruunu putosi katosta päähäni aiheuttaen asteettaista älykkyyden lisääntymistä. Lisäksi, kun paine päästä sinkoutui jalkapohjiin, purskahti varpaitteni välistä lapamadon poikasia jotka kietoutuivat varhaisperunamaisten varpaitteni ympärille kuin sädekehäksi pyhimyksen päähän. Pyhimykseksi toki itseni tunsinkin; olinhan tuonut omalla kustannuksellani työntekijäni päivänpolttavaan hoitoon.
Ellu aloitti raskaudenkeskeytysoperaation istahtamalla hajareisin sihteerin naamalle, ruuttaamalla samanaikaisesti perseestään mustaa lutaa että myös syövyttävää virtsaansa, känisemällä kummallisia loitsuja ja penetroimalla vasemman kätensä olkapäätä myöten sihteerini vittuun. Ikään kuin tunnustellen tilannetta.
Mutta mutta! Nyt joutui jopa Ellu perääntymään. Uhkea nainen riuhtaisi kätensä operoitavasta vitusta mielipuolisesti mylväisten. Mitä vittua! Sormet, sanoisinpa jopa koko neitosen ranne, oli ikäämn kuin verille raastettu, ja roikkuipa olkapäästänsä saakka irrallisia hauislihaksen riekaleita. Saatanako oli jo valloillaan!
Ellu kuitenkin paransi kansanparantajana itsensä vikkelästi uittamalla jäsenensä nurkaas säilyttämässään hevosenvirtsa-astiassa. ja juomalla päälle kuupallisen kusta, kuin antibiootiksi tulehdusta estämään.
Mutta uutta oli keksittävä. Ellu pinkaisi ulos nurkalle ja palasi pian takaisin vettä ryöppyävä puutarhaletku käsissään. Letkun anaalituuraksi muotoillun suuttimen työnnälsi hän karjaisten sihteerin vittuun. Itse osallistuin hoitotoimeen hakkaamalla kasseillani sihteerin miltei tajuttomaksi, mikä toimi ikään kuin puudutti ja vähintäänkin helpotti lapsensa menetystä pelkäävän neitosen hengen ahdinkoa.
Alle tunnissa sihteerin maha paisui kasteluauton vesisäiliön kokoiseksi. Hirveä oli eläjän olo ja paine. Perseestä syöksiyi ulos monenlaista sinne aikoinaan sessioinnin yhteydessä unohtunutta esineistöä ja kahdet kolmoskurssin ensiapuvälineet. Lopulta paine kasvoi liianb suureksi, letku muljahti vitusta vauhdilla ja säiliöautollinen visvaista limavettä levisi olohuomeen persialaistyyppiselle matolle. Haju oli käsin kosketeltava. Saati sitten maku!
Mikään ei tuntunut auttavan. Ellukin istahti hetkeksi sohvalle niin että rysähti ja mietiskeli syntyjä syviä. Lopputulos oli kannaltani riskaabeli. Minun tulisi kaiken uhallakin penetroitua sihteeriin, ja aivan juurta jaksaen. Ehkä vitun uumenissa piileskelevä otus olisi näin houkuteltavissa tarttumaan siittimeni visvasyyliin ja näinollen äkkinykäyksellä tempaistavissa päivänvaloon.
Kohtaloni oli kova, mutta suomalaiskansallisena miehenä suostuin toimeen jaloon. Kaikki on annettava aidon naiseuden puolesta! Asetuin pukille ja painalsin. Ensimmäinen puolimetrinen meni kommelluksitta, mutta sitten alkoi vastahanka. Oli kuin olisi yrittänyt nussia kuuden tuuman Bofors- ilmatorjuntatykkiä sarjatulituksen aikana. Vastarinta oli vitussa hirveä.
Aitona miehenä työnsin silti yhä kovemmin, samalla saatanasti karjuen ja itseäni huoritellen, mikä helpotti hiukan olemassaoloani. Lopulta rusahti, jokin antoi periksi ja penetraatio oli täydellinen. Laukesin kuin suihkulähde. Spermasuihku sai vastakaikua vitun takaseinästä, ja tämä takapotku paiskasi minut irti nalkista ja saman tien vastapäiseen seinään, joka näinollen muuttuikin etuseinäksi.
Kauheus oli havaittavissamme kaikissa mitoissaan. Kyrpäni varteen oli seivästynyt kolmipäinen, niljainen olio. Oliolla oli päissään lukemattomia verenkarvaisia silmämunia, pupilleista versoi lehmäntatteja ja lisäksi luontokappaleella oli neulanterävät hampaat ja seitsemän karvaista kättä. Tällaisen kammotuksen olin siis seivästänyt neitseelliseen syfilissiittimeeni, joka tuskin oli noussut poikuuden kehdostaan!
- Ulos! Ellun karjaisu muistutti muukalaislegioonan kersantin päiväkäskyä huonomaineissa ranskalaisessa elokuvassa. Mutta sanoma meni perille. Pinkaisin pihakarkialle olio yhäti kyrvässäni riippuen, ja kaikin käsin kasseistani kiinni pitäen.
Ellu ryntäsi perässäni ja tempaisi liiterin nurkalta mestauskirveen. Asetin siittimeni pölkylle ja Ellu karsi syntymättömäksi jääneen olion likimain raajattomaksi. Silloin loppui olion luonne ja se muljahti pois kyrvästäni, päästi hirmuisen syanidipierun ja luikersi sademetsän kätköihin.
Niin nopea oli olion katoaminen, että vaikka Ellukin on euroopan nopeimpia ei hän onnistunut enää syntymätöntä mutanttia tavoittamaan. Sinne se saatana meni, valtaisat kassit vilahtivat viimeisenä näkökentästäni, jotenkin seikasta siitä jäi mieleeni pieni aavistus. Nimittäin siitä, kenen aikaansaannos mutantti oli...
Sihteerini oli kuitenkin taasen toipunut ennalleen, ja odotti hän minua ja Ellua tekohampaat lasissa japaita hampaissa, valmiina entistäkin nautinnollisempiin paskasessioihin, joille ei romanttisessa elämässämme loppua näy...
Lähes kyyneliin onnellisen lopun tähden liikuttuva, geenejään salaa tutkiskeleva ja Alienin sukututkimusta suorittava,
Kutkakassi.
Linkkisivulle.