SIIRI & EERO- TRAGEDIA
Elämä on unelma. Kuten viimeisissä paljastuksissani kerroin, jäi Eero Syylänähjy taannoin rankaisematta hirvittävistä teoistaan, joiden seurauksena Sika Sihteerini vieläkin, ehkä elinpäiviensä loppuun saakka, kärsii eliittisesteettisistä traumoista.
Mutta kosto elää! Keskiyö on siannussijoiden liikekannallepanoaikaa, joten liikuskelimme viime yönä kyseisenä kellonaikana Syylänähjyn sikalan laitamilla. Minä ja Sika Sihteerini. Palavana eli mielissämme koston haave...
Olimme pukeutuneet japanilaisiin moninystyräisiin tanssihousuihin, Ninja- kettinkeihin sekä uniikkeihin C- Ovaali persereiänvenyttimiin, jotka sopivasti piristivät tunnelmaa Suomen sykässä, vaikka jonkun mielestä ehkä kesäisessä yössä.
Jo matkalla sikalalle ounastelimme, että yöstä tulisi oikea tapahtumien yö. Kohtasimme nimittäin suurikokoisen venäjäntuonti- supikoiran, jonka sihteerini nappasi niskaotteeseen parilla kiireisellä, tanssijatarmaisella kuuden metrin harppauksella. Onneksemme joskin myös iloksemme supikoira sattui olemaan naaras. Näin onnellisesti ollen saimme molemmat hyödyn ja huvin; sihteerini nuoletti lerppavittuaan ja imetti ylikehittynyttä klitoristaan luontokappaletta korvista kiinni pidellen, kun taas minä sillä välin penetroiduin supikoiran syyhyiseen Aids- apinan saastuttamaan vulvaan joka tarjosi onnen aidon. Olletikin, kun aina välillä vaihdoin reikää vauhdissa ja turssaisin visvaisen siittimeni supikoiran kouristelevaan anukseen. Lauettuamme molemmat, sekä minä että sihteerini, neljästi, hoonasimme molemmat persereikämme puhtaiksi villavalla elukalla ja hakkasimme viisaita päitämme hirmuisella paukkeella yhteen, ja, jos mahdollista, välillä vieläkin hirmuisemmalla.
Tämä oli kuitenkin vain väliepisodi, ja revittyämme elukan elävänä sopiviksi annospaloiksi jotka menivät kakistelematta kurkuistamme alas jatkoimmekin matkaa Syylänähjyn sianvittu- graffitein kukitetun groteskin hirviösikalan suuntaan. Olin koston hetken lähestymisestä niin kiimainen, että perseestäni pursui kaiken aikaa erittäin syövyttävää syanidi- lutapaskaa ja suonikas siittimeni sylki höyryäviä siemmennestepussahduksia autereiseen yöhön. Sihteerini supikoiran hampaiden venyttämät vitunhuulet puolestaan viistivät maata keräten risut ja männynkävyt, japanilaiset tanssihousunsa hän oli kietaissut valtaisien utareittensa ympärille ikään kuin naisellisuuttaan korostamaan.
Sikalan ympärillä leijui aavemainen sumu; itse sikalarakennus oli kammottavan hiljaine, kuului vain yksinäisen Syylänähjyn mutantteja synnyttelevän emakon nautinnollinen ähkintä. Mutta. Liiteriä muistuttavasta ulkorakennuksesta kuului outoa ääntelehtimistä. Oli kuin erittäin karvaista köyttä olisi hiljalleen vedelty edestakaisin pitkin äärettömän paskaista persereikää. Mitä saatanan vittua tämä salakähmäinen meno olikaan?
Hiivimme sihteerini kera lähemmäs oletettujen tapahtumien polttopistettä, ja kurkistimme kuin varkain sisään ikkuna-aukosta käsin. Ja voi saatana! Pukamani räjähtivät paskavisvaisiksi klamydiavuotomöykyiksi pelkästä ällistyksestä, sillä näky joka heijastui verkkokalvoillemme oli mittaamattoman sanomattoman uskomaton!
Eero Syylänähjy oli keskellä liiterin lattiaa erehdyttävästi naispuolista ihmistä muistuttavan olion syleilyssä, toinen käsi tungettuna tavalliseen tapaan kurkkutorven kautta vatsaonteloon, toinen taasen upotettuna altavastaavan olennon persereikään. Mitä vittua! Eeron kyrpä taas teki työtä olion vitussa edestakaisella rytkeellä kuin oikeassa ihmisnussinnassa konsanaan. Ja kuin kaiken kruununa taustalla kaikui kovaäänisistä Carlos Sauran Porque te vas, Jeannetten alkuperäisesityksenä. Näin täyttyivät viimeisetkin irstaan pedofilian tunnusmerkit, etten sanoisi vaatimukset. Mikä kissojen yö!
Sihteerini kiihottui näkemästään niin, että repi kassini irti perseestäni, nielaisi kassinahan ja paskansi perseestään ulos. Sitten tarttui tämä sika naisekseen syyläisestä perseestään valuviin kassieni nahkoihin ja kiskoi valtaisaa siementuotantoa edustavat kalleuteni koko suolistonsa lävitse, näin poistaen paskapötköt suolistostaan ja vieden milteipä poikuuteni saman sileän. Havahduin viime hetkellä, riistin kivekseni hirviöttäreltä ja ompelin ne takaisin paikalleen vikkelin ristipistoin aina mukanani seuraavasta selviytymispakkauksesta ottamallani äimällä ja keskivahvalla rautalangalla. Näin olin taas valmis uusiin sessioihin.
Kuin välähdyksenä selvisivät asiat minulle. Hirmuinen näytelmä sai selityksensä. Eeron alla röhkivä olio oli Siiri Angerkoski. Selvyyden vuoksi mainitsen, ettei Angerkoski ole oikea nimensä, vaan taiteilijanimi. Miksi? Siksi, että Siirin oikea sukunimi on Sianvittu. Miksi taasen niin? No, siksipä tietysti, että Siiri oli aikoinaan saanut alkunsa isänsä yhtyessä kantakirjaemakkoon, jonka tapahtuman kunniaksi miespolo oli hurahtanut päästään ja muuttanut sukunimensä Sianvituksi. Mikä tietysti oli oikein ja kohtuullista. Sillä vaikka Siiri ulkoisesti muistuttaakin ihmistä, on hän saanut äiti- emakolta syntyperäiseksi lahjaksi aidon suomalaiskansallisen maatiaissian vitun.
Perkele miten kaikki asiat ovat itsestään selviä!
Ei enää tarvinnut ihmetellä Eeron käytöstä; olihan allansa nyt aito sianvittu, vaikkakin ihmisruumiissa. Mutta ei se reikä mitään, vaan ne reunat!
Kauaa emme sihteerini kanssa moita temmellystä sietäneet, vaan puutuimme tapahtumain kulkuun. Sihteeri iski klitorispainollaan oven murskaksi ja ryntäsimme suoraan toimintaan. Sieppasin oviseinustalta talikon, jolla seivästin temmeltävät sikavillikot ikuiseen nalkkiin. Sihteerini upotti toisen jalkansa Eeron perseeseen ja toisen Siirin sianvittuun, perskannikoita myöten tietysti, ja eteni pitkin areenaa porsastelijoita ikään kuin puujalkoina käyttäen. Ihanaa oli nähdä talikkoon seivästettyjen pervo-olioiden aivomassan valuvan pitkin liiterin juutalaisenteurastusjätteiden peittämää lattiaa. Armoa ei tässä hiukan ehkä brutaalissakin rangaistusmenettelyssä tunnettu, eikä varsinkaan eritoten annettu! Kiihkossani nussin kiinnisaamaan kääpiökanaa sukurauhasiin, ruuttasin matopaskaa ja pyyhin välillä persesuolta kaakattavaan, ilmiselvästi kauhistuneeseen luontokappaleeseen.
Laukeilin niin taajaan, että havahduin vasta siinä vaiheessa kun seksuaalimaanikot olivat tavanneet matkansa pään, eli sihteerini syönyt molemmat sikamaiset sikailijat juurta jaksaen. Voi miten suurta nautintoa tunsinkaan kaiken tämän raa´an ja kauniin heijastuessa viattomille verkkokalvoilleni!
Oli aika lähteä. Hyväksi lopuksi paiskasin Vietnamista Da Nangista aikoinaan varastamani ja aina mukanani kulkeneen 500 kilon napalm- pommin sikalan päärakennukse ovesta sisään. Raiskattujen elikoitten kuolinhuudot sekaantuivat neitseelliseen nautinnon tunteeseen siitä, että paha oli viimein saanut palkkansa ja irstas eläinrääkkäys loppunut. Ja. Kun loppu on hyvin, on kaikki enemmänkin kuin...HYVIN!
Lainmukaisesta, vilpittömästä eettisyydestään kuuluisa, hetkittäin hektisiä elämyksiä edellä kerrotun maailmanpelastusoperaation jälkeen aina munaskuissa saakka tunteva, paskaiseen palokunnan tulentukahduttamispeittoon neekeripoikia käärivä
Kutkakassi.
Linkkisivulle.