Ongelman purku osa 1: Meidän täytyy tavoittaa kaikki maailman ihmiset ja informoida heille tulevasta parannuksesta. Pyytämään heitä kaikkia lopettamaan työnsä koulunsa, jne, missä kukin nyt päivänsä oikein viettääkään. AIVAN. STOP/SEIS: Tämä on elintärkeä kohta. Kaiken ON pysähdyttävä. Mitään ei saa tehdä. Kaikkien täytyy valmistautua tulevaan muutokseen, mikä tulee olemaan vallankumouksellisen radikaali.
Osa 2: Kaikki verorahat sijoitetaan avaruusalukseen. Kyllä. KAIKKI verorahat, aivan kaikki, joka ikinen lati. Koulut ja kaikki muu turha lopetetaan ja hankitaan raketti. Oikea "mannerten välinen ohjus", niinkuin minä aina niin hauskasti itselleni totean (avaruusalus.) Ja sitten muodostetaan iso jono raketille, josta jokainen maan ihminen voi vuorollaan nousta siihen kyytiin. Kytketään turvavyöt kiinni. Ja sinkoudutaan avaruuteen. Laskeudutaan kuuhun. Kipaistaan pinnalla, jonka jälkeen noustaan takaisin rakettiin ja lähdetään takaisin maahan. Jokainen vuorollaan. Siellä olisi niin hauskaa kun g-voimat jyllää ja tähdet vilisee, ja ihmisillä kauhean hauskaa yhdessä. Mutta yksin... aluksessa. Se alus on niin, ko sielä on niitä valoja ja ja... nappeja...hirveästi! Mutta ymmärätte varmaan mitä tarkoitan: Fysiikan lait pidättäytyvät jokapäiväisessä elämässä. Ne säätelevät tunteita ja mukailevat maailmankaikkeuden pyörivää kuutiota...UNIVERSUMIA! Ja näinkin pieni ihminen, kuin minä, 178 cm, voi ja pystyy kunhan vain haluaa!...TODELLA kiehtovaa!....todella! Ajatelkaapa maapalloa. Pyöreä planeetta keskellä avaruutta...?
Tässä lopussa totean vielä ytimekkäästi: Pureskelkaa ideaani... Miettikää voisiko tämä olla juuri se oikea ratkaisu mitä on haettu? Minun ei sitä enää tarvitse tehdä, sillä minä TIEDÄN! .....Tiedätkö sinä?
Kiittäen, Markku Tervahauta os. Hautamäki, kolumnisti/ filosofi.
Kaarlon jälkikommentti: Tässäpä mainio esimerkki kuinka huimiin sfääreihin kolumnisti Tervahauta os. Hautamäki sukelsi jo ensimmäisessä Aamuhämärä-pakinassaan. Tätä menoa minua ei kaivata ohjelmassa ollenkaan!!!
Lempisuklaatani myydään noin 200 gramman "levyinä", joskin levy on harhaanjohtava termi, kun ottaa huomioon ettei se ole pyöreä muodoltaan, vaan pikemminkin suorakolmiomainen. Epäilemättä, jos tätä tuotetta myytäisiin patukkaversiona, niin mielelläni käyttäisin myös patukkaversiona tätä suklaatuotetta. Lempisuklaani koostuu hieman mintunmakuisesta ruskeasta suklaasta, ja vaikeastikuvailtavista "murusista" (joihin palaan alempana), jotka - kuten tulemme huomaamaan - muistuttavat yllättävän paljon erästä varmasti melkein kaikkien tunteman suklaatuotteen tiettyä ainesosaa. Tuo lempimerkkini pääraaka-aine eli suklaa, johon on imeytetty (?) lievä mintun aromi on todella hyvän makuista. JA teille, jotka ette pidä mintun mausta, voin vain todeta, että ennakkoluulot nurkkaan ja maistamaan, sillä tämän tuotteen minttuaromi poikkeaa suuresti totutusta. Lempisuklaani minttuaromi on nimittäin mieto, tavallista makeampi, ei yhtään sellainen eucalyptus/piparminttu-tyylinen hammastahnamainen kuin mihin minttu on normaalisti totuttu liittämään.
Kun lohkaiset "suklaalevystä" suklaapalan ja pistät sen suuhusi, makustelet sitä, ehkä lievästi puraisetkin, annat sen välillä sulaa kielelle, ja niin edespäin, niin hetikohta huomaat joitain kovempia elementtejä nyt jo pehmentyneen suklaamassan keskellä (ja hieman myös laidoilla). "Mitäs tämä on?!", saatat huudahtaa mielessäsi ja tunnustelet noita kovempia, karhean oloisia "murusia"; painelet niitä kielelläsi kitalakeasi vasten, yrität päästä selville siitä maistuvatko ne miltään vai onkohan suklaatehtaalla sattunut räjähdysonnettomuus ja suklaamassaan onkin lennähtänyt työntekijöiden hampaita ja kallon sirpaleita. "Mutta hei!", sanot mietteissäsi ja huomaat, kun suklaa on jo paennut nielustasi ruokatorveen ja pian jo vatsasi sykkivään lämpöön, ja mintun mausta on enää suussa muisto vain, että nuo hieman sepeliä muistuttavat "kallon palaset" alkavat erittää miellyttävää makua itsestään. Ja tuo uusi maku täyttää kuutiometri kuutiometriltä koko pääsi etkä voi olla purematta äkillisesti niitä kaikkia jolloin niiden mainio maku saavuttaa hekumanhuippunsa! Tuo elementti, tuo "sepelimurska" - tähän johtopäätökseen olen tullut - on lainattu eräästä toisesta hyvin tunnetusta suklaatuotteesta, jota myydään eräänlaisina patukan ja "levyn" hybrideinä: "levyn" (suorakolmion) muotoisina, mutta patukan kokoisina tuotekappaleina. Tämän toisen - pakko myöntää - hyvälaatuisen tuotteen peruselementtinä toimii juuri tuosta samasta kovasta, pureskeltaessa narskuvasta aineesta valmistettu kappale! Olipa yllätys melkomoinen kun tuon käsitin! Heti mieleeni laukkasi huippusalaisia valmistusohjeita, kassakaappeja, sikariportaan kokouksia, vakoilua, teollisuusvakoilua, kommandomaisia "ninja"-tyyppejä murtautumassa kilpailevan tehtaan laboratorioihin, äänettömästi kuin seeprat! räjähdyksiä! kahnauksia, kiinnijäämisiä, pakenemisia, läheltäpititilanteita! ... Myöhemmin plagiointi-, yksityisyydenloukkaus-, murto-, pahoinpitely-, vahingonteko-, ja mitä lie muita syytteitä, pitkistä ja tuskallisista oikeudenkäyntiprosesseista nyt puhumattakaan...
Eihän sitä tietenkään tapahtunut. ONNEKSI! Tämän takia minä saan edelleen nauttia tästä suurenmoisesta lempisuklaatuotteesta!
Kiittäen, Markku Tervahauta os. Hautamäki, kolumnisti/ filosofi.
Kaarlon jälkikommentti: Tässä kolumnissa Markku pysytteli aika hyvin maan pinnalla. ):) Aamuhämärä-ohjelmalla ei ollut sponsoreita eikä mainossopimuksia, joten kaupallisia tuotemerkkejä ei saanut mainita "eetterissä". Osaako muuten kukaan päätellä mistä kahdesta suklaatuotteesta oli kyse? Voitte vastailla hienoon vieraskirjaani jonne pääsette ensimmäiseltä kotisivuni sivulta (se missä on minun kuva)!
Musiikin si(j)asta hän kuunteleekin ihmisten mielipiteitä. Musiikin sijasta hän siis kuulee tunteita.
Hattua käytetään pään lämmittämistarkoitukseen. Sanonta "pidä pää kuumana" (sisältää vihjeen) herättää siten mielikuvan ahkerasti ajattelevasta ajattelijasta kaltereiden takana pään sisässä. "Hän on siis kansa/ihmiskunnan pipo," (todettiin) kaikki totesivat. Kaikki muut paitsi kylän (vanha*1) lääkäri, joka ajatteli kaikkien muiden olevan hulluja. *1: Melodramatian ja siihen kaatumisen hetki on älytön...
Siis puhtaasti mesopotamiittinen ilmiö / mesopotamiittisesti ajatellen. Mitä valokuva kertoo ihmisen luonteesta? Mitä voi vääntää? Mikä voi vääntyä? Mitä voi vääntyä? Ja ennen kaikkea: Mikä/Mitä voi venähtää?
Menetä järkesi huomaamattomasti - elä huoleton elämä.
Opi uusi tapa kuunnella musiikkia: emansipaattisesti. Tee siitä elämäntapa. Juttele eri tyypeille eri tyyppisesti. Vaihda mielipiteitä ja vakaumuksiasi kuin juppi (juoppo*2) sukkia. *2: Hartikaishuumoria. (Vähän kapuloita rattaisiin, co-ed.)... Keskustele rakentavasti; esim. tähän tyyliin: "Kreaatio ja rekreaatio/rekreaatti on sama asia. Eli 'greco, Timo!' jne.... (Alkaa olla tasoja kuin valkoisessa kohinassa. White noise.
"Kuinka kauas sana voi joutua merkityksensä luota? Ja kuinka lähelle se (sitä*3) pääsee?" Nämä ovat kysymyksiä joita kannattaa heitellä jehovantodistajille aamukahvilla. *3: Taas lievää tiedostettua pakotusta/pakottamista. Ylilyönnin mahdollisuus turvallisen välimatkan päässä. Pilvet pesevät ikkunoita. Kokeilisit voimistella useammin. Nupit lounaaseen (vahvistimet kiinni ja syömään?). Levy/kirja joka kuuluu jokaiseen kirja/levyhyllyyn.
Kaarlon jälkikommentti: No niin, mitähän lienee Markulla taas päässä liikkunut? Heh-heh! Huomatkaa Markun "alter ego" M-mies ilmaantuu kolumneihin ensimmäistä kertaa.
