Oli tulossa pimeää. Aurinko oli laskeutunut. Sannan perhe, isää lukuunottamatta, oli edelleen ulkona odottamassa tilanteen rauhoittumista.
"Onko äiti herännyt?" kysyi Riitta? "Kyllä sillä on ainakin toinen silmä auki" , Katja vastasi. Sanna oli takertunut Santerin käsivarresta kiinni ja hyräili jotain rakkauslauluja. "Eikö olekin romanttista?" hän kysyi. Santeri ei vastannut. Hän nukkui. "Sanna hei, päästäisitkö jo oikeesti irti mun poikaystävästä?" Riitta tuskaili. "Ei sulla pitänyt olla poikaystävää. Vai ootko mustasukkainen siitä, että vien kaiken huomioni tähän söpöliiniin?" Riitta kielsi: "En takuulla ole. Olen vain huolissani poikaystäväni terveydestä!" "Sulla mitään poikaystävää ole!" Sanna suuttui ja kietoi kätensä tiukasti Santerin ympäri. "Äiti! Kiellä häntä tekemästä noin mun poikaystävälle!" Riitta rukoili. Äiti nousi uhmakkaasti ylös ja katsoi Santeria: "Miksi hänellä ei ole vaatteita?" Santerilla oli yhä yllään vain bokserit.
