Takaisin

Alkuun

4. Mikä on ominta itseänne

Hyvää iltapäivää, rakkaat ystäväni! Olen onnellinen voidessani olla taas kanssanne. Tämän iltapäivän aihe on mielihyvä ja nautinto. Haa! Ajattelinkin, että mielenkiintonne heräisi. Nautintoa pidetään usein tuhoisana. Ahtaan ajattelun aikoina mielihyvän aiheita paheksuttiin Jumalan tahdon vastaisina. Monien ihmisten elämä oli aivan kauheaa, kun he yrittivät olla pyhiä. Tulos oli kuitenkin usein päinvastainen, sillä ihmiset lakkasivat ajattelemasta liiallisessa kapea-alaisuudessaan.

Kun maanne, Kanada, oli vasta nuori kansakunta, ihmiset pakenivat Euroopan ahdasmielisyyttä ja saapuivat tänne esimerkiksi Skotlannista, Irlannista ja Englannista. He yrittivät aluksi säilyttää entiset tapansa, mutta koska elämä oli kauhistuttavan vaikeaa, se ei useinkaan ollut mahdollista. Kun ei ollut pappia tai ketään muutakaan pitämässä heitä tiukasti silmällä, he rentoutuivat niin, että maistoivat syntiä…(Naurua.) Siispä puhun teille kaikille syntisille täällä, koska kirkon silmissä monet ovat syntisiä, mutta me näemme teidät olentoina, jotka toisinaan yrittävät todella noudattaa sisäistä tuntemustaan. Ihmisten on vaikea nähdä, mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainen teistä ajattelee eri tavalla, ymmärtää nautinnon, synnin, erehdykset, minkä tahansa, eri tavalla, joten kuinka jokainen yksittäinen sielu voidaan panna uskonnon määrittämiin ahtaisiin raameihin? Jokaisen sielun ei ole mahdollista ajatella samalla tavalla. Aivojen käyttämisen taso on laidasta laitaan, joten jokainen käsittelee ongelmansa oman valonsa mukaan. Monet sallivat auktoriteettien johtaa heitä, monet ovat laiskoja eivätkä halua ajatella. Mutta ajattelevilla ihmisillä on usein suuria vaikeuksia käsitellä sitä, mitä heille on lapsena opetettu.

Maailmassa on esiintynyt siellä täällä ajattelijoita. Tiedätte heistä useimmat, sillä he ovat jääneet historiaan henkilöinä, jotka toivat uusia ajatuksia maailmaan, ja tavallisesti he saivat kärsiä raskaasti uskaltaessaan olla erilaisia kuin muut. Ajattelun kyky on lahja. Se on järkeilyn ja päättelemisen lahja. Lapsena ihmistä opetetaan, mutta aikuisena pitäisi ajatella itse. Tästä syntyy ongelmia. Teetkö syntiä, kun et noudata sitä, mitä on opetettu? Tästä johtuva syyllisyys tekee teidät sairaiksi. On suunnattoman surullista, että ihmiset, jotka käyttäytyvät normaalisti omien tunteidensa mukaan, tuntevat samalla tekevänsä väärin. Ensimmäiset kalvinistiopettajat eivät sallineet edes hymyillä sunnuntaisin. Tämä on niin ahdasta ajattelua, että on vaikea uskoa, että ihmiset todella näkivät Rakkauden Jumalan tässä valossa, että Hän voisi langettaa näin hirveän lain kenenkään noudatettavaksi. Mutta niin tapahtui, ja vielä nykyäänkin joidenkin ihmisten ajattelu on hyvin kapea-alaista.

Mutta sinä, joka ajattelet itse ja olet irtautunut lapsena saamastasi opista ja ajattelusta ja muuttunut ajateltuasi kaikkea, pidätkö nyt itseäsi vapaana? Onko sinulla vapautta? Siitä on kysymys. Vaikka olet vapaa siitä mitä oli, missä tilassa olet nyt? Minkä polun valitsetkin, minkä tiedon omaksutkin, sinun on silti ponnisteltava ymmärtääksesi ja elääksesi sen mukaan, mihin nyt uskot.

Jokainen ajatus on tavallisesti jonkun toisen. Vanhempasi opettivat sinua, samoin opettajasi. Kuuntelit vertaisiasi ja kuuntelit muita. Luet kirjoja ja lehtiä. Kuinka voit sanoa, että ajatuksesi ovat omiasi? Missä on todellinen yksilöllinen ajatuksesi ja ajattelusi? Ajattelepa sitä. Tarkoitan, että mieti, mitä ajattelet ja mitkä ajatuksesi ovat toisilta peräisin. Kun kuuntelet jotakuta televisiosta tai radiosta, kun kuuntelet ystäviäsi tai opettajaa, se osa puheesta, jonka omaksut, on tavallisesti se, joka vetoaa sinuun tai koskettaa sinua eniten. Et muista jokaista yksityiskohtaa, vaan pitäydyt siihen, millä on sinulle jotain merkitystä. Kaikki ajatukset, sanat kirjoista ja opetuksista, jotka olet ottanut muilta ja säilyttänyt itsellesi sopivina, ovat niitä, joihin itse uskot. Sitten kuulet jotain muuta, joka hämmentää sinua, ja ajatteluprosessi on alettava alusta. Voit hämmentyä siinä määrin, että mielesi tekisi heittää tuo tieto menemään, koska se on sinulle liikaa.

Näemme monen ihmisen tulevan meille siinä määrin uskomusten vallassa, että kestää melkoisen pitkään, ennenkuin heidän huolensa hellittävät. Heidän voi melkein nähdä säikkyvän, kun he odottavat raskaan tuomion putoavan päällensä. He ovat huolissaan oppiensa mukaisista synneistä, kaikista asioista, jotka he tekivät väärin. Tiedätte, kuinka monet katuvat syntejään viime minuuteillaan, kun loppu on lähellä, ja sanovat olevansa pahoillaan. Mutta pyytävätkö he anteeksi oikeita asioita? Ovatko he tehneet syntiä? Se on kiperä kysymys, koska se riippuu teistä ja siitä, mikä on teidän ehdoton ja tosi sisäinen uskonne.

Sinun on ajateltava, mikä on sisintä itseäsi. Mikä on ehdottomasti sinä itse? Mihin todella uskot omassa sisimmässäsi? Minkä päätit pitää itselläsi todellisena omana ymmärryksenäsi? Kun olemme päässeet tähän osaan itseämme ja siitä päättäneet, olemme ehkä rauhassa tai sitten emme ole. Jokaisella sielulla on olemuksessaan jotain, mikä tuntuu kotoiselta, jopa päivittäin. Sinulla on siis uskomuksesi ja harmin aiheesi. Mitä teet niillä? Jos sinua vaivaa jokin, minkä olet tehnyt, se on varmasti sinun ongelmasi. Jos häpeät itseäsi tai olet surullinen jostakin, silloin se on ongelmasi. Se ei ole kenenkään toisen ongelma, se on pelkästään sinun. Ymmärrätkö, mihin tähtään? Kyse on sinusta itsestäsi, jokaisesta teistä oman ymmärryksenne mukaan. Henkilö tässä pitää itseään jonakin ja joku toinen tuolla jonakin muuna. He ovat kovin erilaisia. Kun he tulevat maailmaamme ja pelkäävät tuomiota, onko se heidän omansa, arvioidaanko heidät samalla mitalla? Onko olemassa jokin tuomio? Kaikki tiedätte, koska olen kertonut teille, että näette itse elämänne. Näet kaiken ja tiedät sen jälkeen tarkalleen, mikä olet henkisesti ja missä teit erehdyksiä. Ja kaikki te näette aivan eri asioita. Kaksi ihmistä ei koskaan näe tarkalleen samalla tavalla. Miten siis voi olla lopullinen tuomio ja synti? Se ei ole mahdollista, koska jokainen on oman ymmärryksensä varassa. Emme ole samalla tavalla lahjakkaita. Emme ajattele kaikki samalla tavalla. Meitä ei koulutettu olemaan samanlaisia. Kuinka siis voisimme olla samalla tuomiolla? Ajattele tätä ja ajattele itseäsi. Näe itsesi ja kysy, "Olenko tällainen henkilö vai tuollainen?" Yritä olla hiljaa ja nähdä itsesi. Oletko vielä huolissasi pikku asioista? Suututko helposti? Arvosteletko ja tuomitsetko?

Jos niin on, silloin ne osat itseäsi täytyisi hioa pois. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toista, koska ei ymmärrä toista ehdottoman täydellisesti ja kuinka hän on päätynyt kyseiseen tilaansa. Voi nähdä, milloin henkilö tai lapsi on menossa väärään suuntaan tai milloin yksilö vahingoittaa itseään tekemällä vääriä tekoja keholleen tai mielelleen. Tällä tavalla voimme yrittää auttaa muita, mutta ei arvostelemalla. Jos arvostelet ensin, kuinka voit olla täynnä myötätuntoa? Mutta voit nähdä ongelman. Voit nähdä ja ymmärtää sen ja yrittää ymmärtää, miksi henkilö tekee kyseisiä tekoja. Eikä se ole yksinkertaista.

Kun alat ymmärtää itseäsi, et voi kohdella kaikkia samalla tavalla. Omasta näkökulmastasi käsin, lähtien siitä mikä olet, et voi kohdella toista henkilöä, ikäänkuin hän olisi sinun tyyppisesi ihminen. Tuo henkilö ei ole sinä eikä hän näe elämää samalla tavalla kuin sinä. Jotkut meistä ovat heikkoja, jotkut vahvoja ja jotkut siltä väliltä. Tämäkö siis on syntiä? Synti on sana, josta emme pidä, mutta sitä käytetään Maan päällä, vaikkei enää niin paljon kuin ennen ja vain joissain paikoissa. Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat valistuneempia nykyään.

Mielestämme parempi sana on virhe tai erehdys. Erehdys on ystävällisempi ilmaisu. Nyt ymmärrät, ettei ole mitään tuomioistuinta sinun itsesi lisäksi. Silloin ja vain silloin olet todella rehellinen itsellesi, koska näet itsesi ulkokohtaisesti etkä voi tehdä mitään korjaillaksesi näkemääsi. Se tapahtuu tahdostasi riippumatta ja on ainoa kerta, kun voit nähdä ehdottomasti oman toteutumisesi: kuinka kohtelit muita, millaisena heitä pidit, kuinka käsittelit ongelmiasi. Näet ylä- ja alamäkesi. Näet elämäsi huolet ja haasteet, ja on kuin seisoisit katsomassa elokuvaa, mutta katsot itseäsi. Sinä itse olet tuomari, koska voit nähdä ehdottoman varmasti, kuinka kaikki oli ja tapahtui, ja tunnet kaiken omassa olemuksessasi. Tunnet ja tiedät lopultakin tarkasti, millainen henkilö olet.

Joskus yllätyt iloisesti ja joskus kokemuksesi on sekoitus katumusta ja iloa. Mutta sinä siinä olet, ja sitten katsot ympärillesi todeten, "Tällainen siis olen ja tämä on paikka, jonka olen ansainnut, minun paikkani." Se on ehdotonta oikeudenmukaisuutta, eikä se voi olla muuta, sillä ehdoton oikeus tapahtuu. Se on reilua, koska se on henkilökohtaista, yksilöllistä oikeudenmukaisuutta, se on rakkautta. Sinulle ei sanota, "Näin tai noin täytyy olla." Kyse on omasta ymmärryksestäsi oman uskosi puitteissa. Olet elänyt oman ymmärryksesi mukaan noudatellen omaa uskoasi. Näet, missä kohtaa muut ovat tehneet sinuun vaikutuksen. Näet, missä asiassa seurasit jotakuta ja näet, oliko seuraamisesi viisasta ja myös sen, vieläkö uskot siihen, mitä seurasit. Voin vakuuttaa teille, että monet yhä uskovat. He ovat niin juurtuneet uskomuksiinsa, etteivät kerta kaikkiaan voi karistaa niitä itsestään, vaikka näkevät itsensä selvästi toisellakin tavalla.

Ja onhan meillä ongelmatapauksiakin. Nyt voit ymmärtää, miksi usein kun haluat tavata oppaasi, hän ei pääse paikalle. Hänellä on kiire. Hänen velvollisuuksiinsa kuuluu henkilöiden opettaminen, auttaminen, opastaminen näkemään ja ymmärtämään. Meidän opetusmetodimme ei ole alkuunkaan samanlainen kuin teidän. Näemme henkilön ja seuraamme hänen elämäänsä, koska voimme nähdä ja lukea sitä. Me olemme tietoisia. Voimme viedä hänet ajassa taaksepäin moniin kohtiin hänen maallisessa elämässään. Yritämme sitten askel askeleelta ohjata hänet vapauteen.

Nasaretilaisella ei ollut kirkkoa eikä hän ollut varakaskaan. Hän teki raskasta työtä ja oli hyvin ahkera. Hän uskoi itseensä ja oli epäitsekäs ja omistautunut ihmiskunnan palvelukseen. Sellainen on tosi palvelija. Kun voit sanoa olevasi epäitsekäs, et ajattele itseäsi, vaan ihmisveljiäsi. Silloin olet valmis palvelijaksi. Siinä tilassa on vaikea pysyä, mutta Nasaretilainen oli todella epäitsekäs. Hänen elämänsä oli esimerkki, ja monet yrittävät seurata sitä, mutta ovat täynnä sanoja. Sanoja, joita Nasaretilainen ei koskaan lausunut. Hän toivoo ihmisten seuraavan hänen elämänsä esimerkkiä, ei epätosia sanoja, vaan epäitsekästä itsensä alttiiksi panevaa elämää. Sinun ei tarvitse tietää jokaista sanaa, jonka hän lausui. Muista vain, että hän oli epäitsekäs ja rakasti syvästi ihmisveljiään, ikäänkuin he olisivat olleet hän itse. Hän näki heidän ongelmansa selvästi, ja he saivat hänen jakamattoman myötätuntonsa. Kukaan ei voinut olla hänen lähellään huomaamatta, että oli hänen veljensä. Hän ei torjunut ketään aseman tai rodun perusteella. Hänen elämänsä syleili kaikkea ja kaikkia hänen ympärillään. Sillä tavalla teidän täytyy elää, ei kyselemällä, "Mitä minun pitää tehdä? Mitä saan tehdä?" Kyse on oman sisäisen todellisen itsen seuraamisesta yrittämällä olla epäitsekäs, myötätuntoinen, suvaitsevainen ja kärsivällinen. Kuinka vaikeaa se onkaan tässä maailmassa, joka on täysin kiinni materiassa! Jos jakaisimme omaamme, voisimme tehdä paljon toistemme hyväksi, mutta se ei onnistu, koska Maa-planeetta kulkee tietä, jolla tuntuu mahdottomalta kenenkään voida nähdä selkeästi.

Maa on ollut tällaisessa tilassa ennenkin monta kertaa. Älkää luulko, että nykyaika on ainoalaatuinen ongelmineen. Olemme olleet tällaisia ennenkin emmekä olleet kovin kehittyneitä, mutta joissain asioissa hieman pidemmällä tiettyinä aikoina. Oli aikoja, jolloin ymmärsimme Maata. Ymmärsimme, että oli suunnitelma. Tämän maan muinaisten intiaanien tapoja ja esimerkkiä seurattiin, mutta oli muitakin: Egyptissä, Persiassa, Intiassa, eri aikoina Kreikassa myös, mutta kansat eivät eläneet ja vaikuttaneet kovin pitkään. Historialla on taipumus jättää loistokkaat ajat huomiotta, tämän olette varmasti huomanneet. Kauan sitten on ollut aikoja, jolloin ihmiset näkivät ja ymmärsivät lyhyen aikaa. Joillakin sitä kesti kauemmin eristäytymisestä johtuen, mutta näin ei käynyt Intiassa, Persiassa, Roomassa eikä missään Euroopan osassa, jossa suuret mullistukset järkyttivät kansoja aina uudelleen, kun kulttuurit valtasivat toisiaan. Sanonpa teille, että Maa on ollut synkän synnin vallassa ja kärsinyt suurta tuskaa.

Te elätte jälleen aikakautta, jolloin ihmiskunta polkee karkeasti maahan oman todellisen luontonsa ja heittää syrjään sisäiset tunteensa ja tuntemuksensa. Ihmisolennot ohittavat surutta sisimmästä kaikuvat tunteensa, eikä ole aikaa yksilöllisyydelle. Näen sitä jatkuvasti. Emme ehdi käsitellä yksittäisiä aikakausia, jolloin näin on ollut, mutta voitte tutkia historian kirjojanne, vaikkeivät ne aina olekaan todenmukaisia. Jonain päivänä maailmassamme voit lukea ahkerasti - ja teetkin sen. Meidän kirjoissamme on totuus. Löydät kirjoja, jotka myötäilevät historiaanne ja joista löytyy totuus, koska meillä on lukemattomia ihmisiä, jotka ovat olleet täällä niin pitkään, että tietävät asioista itse paikan päällä oltuaan. He ovat arvokkaita ihmisiä. Emme salli sellaisten kirjoittaa kirjoja tai jakaa ajatuksiaan, jotka eivät ole siihen arvollisia. Meidän maailmassamme sellainen ei käy. Niinpä löydät lopulta totuuden. Monet ovat tulleet kysymään minulta, "Miksi totuus on pidetty meiltä salassa?" Vastaan heille, "Ajatelkaapa asiaa. Kirjoittajat jakoivat sellaista tietoa, jonka olivat itse oppineet." Kaikki kirjoitettu on kuultu tai luettu jostain muualta tai se on koettu. Kuinka kukaan voi kirjoittaa historian kirjan vain tutkimalla aikaisempaa tietoa? Kun siis saat tietää totuuden, voit arvioida maailmaa paljon selkeämmin. Mutta onko silloinkaan arviosi oikeaan osuva, koska arvioit omien kykyjesi varassa? Kaiken kohtaamasi, kirjan, kaiken kuulemasi, arvioit omasta sisäisestä tiedostasi käsin omalla tavallasi, sellaisena kuin olet sillä hetkellä tietyssä ajassa, sen hetkisiin mittoihin kasvaneena, kaiken sen kautta mitä olet lukenut ja kuullut ja hyväksynyt totena.

Teet johtopäätöksesi siitä näkökulmasta. Ymmärrätkö, että se voi olla vaarallista, koska näet asiat omalla tavallasi ja toiset omallaan? Tämä tapahtuu juuri nyt politiikassanne. Miehet ja naiset huutavat toisilleen, koska jokainen tuntee voimakkaasti olevansa oikeassa. Kuka on oikeassa? Jokaisen pitäisi keskittyä kokonaisuuteen ja unohtaa olevansa poliitikko. Päätöksiä tehdessään pitäisi panna syrjään politikointi ja olla inhimillinen olento, joka on vastuussa ihmisveljistään. Tässä maailmassa on vaikea tehdä niin, ja todella harvat sitä yrittävät. Tervettä demokratiaa ei ole mahdollista saavuttaa, ellei ihmiskunta voi tätä ymmärtää. Mutta en ole poliittinen vaan rakastava olento ja toivoakseni rakastan jokaista ihmisolentoa. Jotkut vaivaavat minua, sanon sen suoraan, mutta he ovat ilkeitä, pahoja ihmisiä. He eivät ole ympärilläni olevia tavallisia kansalaisia, vaan nämä ovat pahoja, todella pahoja. He vaivaavat minua siksi, etten pysty tunkeutumaan heidän vihan ja pelon haarniskansa läpi. Ei minua vaivaa se tosiasia, että he ovat pahoja, sillä säälin heitä sieluni pohjasta saakka. Olen surullinen, kun en voi astua heidän mieliinsä sanomaan, "Tervehdys, veliseni, tartupa tästä totuuden jyvään. Sinua rakastetaan yhtä paljon kuin minuakin. Olet osa kokonaisuutta yhtä paljon kuin minäkin. Vahingoitat toisia etkä halua valoa. Jatkat samaa rataa tyytyväisenä päivästä toiseen." En tee tällaista siellä, mistä tulen. Olen törmännyt tähän tultuani Maan päälle.

Voitte ymmärtää, millaista minulla on ollut. Olin kaikessa rauhassa puhtaassa valossa ja minne tulinkaan? Teidän valonne tasolle, teidän varjoisaan paikkaanne, missä on varjoja ja valoa, valaistuksia ja synkkää pimeyttä. Olenko sille immuuni täällä ollessani? En ole, mutta voimani ja vahvuuteni on suojakilpenäni, ja rakkauteni. Rakkauteni ennen kaikkea. En näe näitä ihmisiä pimeinä vaan sieluina, jotka tarvitsevat apua. Rakkauteni irtoaa minusta, ja se tunnetaan voiman aaltona. He kyyristyvät pois sen tieltä voimatta ottaa sitä vastaan, koska se on vahva, voimaa täynnä ja se lämmittää. Mutta luuletteko, että nuo kyyristelevät muuttuvat? Eivät aina, oikeastaan hyvin harvoin. Kestää pitkän aikaa pimeyteen juurtuneelta ihmiseltä tarttua valon kajastukseen. Mutta on ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä ja hyviä ja joilla on valo, ja silti heidän tietonsa on heille taakkana. He ovat yhtä syvästi ajatustensa sitomia ja paikalleen juuttuneita. Silti heissä on valo. Tätä teidän täytyy ajatella. Valo voi olla ongelma ja pimeys voi olla ongelma. Ihmismielen ajatustoiminnat voivat saattaa ihmisen sellaiseen pinttyneisyyden tilaan, että vie vuosia, ennenkuin voi saada kiinni ajatuksesta, joka tunkeutuu pinttymän läpi ja saa liikkeelle virtauksen, joka auttaa häntä valaistumaan. Sen täytyy olla jotakin, joka koskettaa häntä, ja ongelmamme on löytää tuo tietty kohta, mistä mennä sisälle.

Joskus elämän vaikea tilanne voi aiheuttaa muutoksen paatuneessa olennossa. On kuin pato murtuisi ja ihminen vapautuisi. Vaikeasti ymmärrettävien uskomusten vallassa olevia ihmisiä käy sääliksi, koska he ovat kuin tiukkaan sidottuja vankeja. Sitä ei ehkä edes huomaa, mutta sidoksissa he ovat. Se on heidän oma valintansa samoin kuin kehittyminen ja siteistä vapautuminen, kun alkaa ajatella itse ja vapautuu, koska on löytänyt totuuden. Totuus, kaiken ajattelun ydin, on rakkaus ja epäitsekkyys. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä ennenkuin hän on täysin valmis muutokseen ja on sillä kynnyksellä, että on ehdottomasti valmis luopumaan vanhoista ajatuksistaan. Kun henkilö on valmis, se on ihmeellinen hetki. Se on uudestisyntyminen. Meille merkitsee paljon, jos yksikin sielu voi muuttua. Raskas urakka on kannattanut, työ jonkun saattamiseksi totuuden piiriin, jotta hän voisi olla vapaa. Vapaa ajattelemaan itse omilla aivoillaan. Mutta on olemassa laki, hyvin yksinkertainen laki, josta olette kuulleet: syyn ja seurauksen laki. Niität, mitä olet kylvänyt. Se on yksinkertaista, liian yksinkertaista monille ihmisille. "Antakaa minulle sanoja, sanoja ja sanoja, joista menen sekaisin ja ymmälleni, ettei minun tarvitse ajatella." Totuus on yksinkertainen. Sinulla on vapaus valita, sinun ei ole pakko uskoa A:ta, B:tä, C:tä tai D:tä tai ketään muutakaan, joita kyllä riittää. Sinua ei ole sidottu mihinkään. Sinulla on vapaus päättää itse itsestäsi. Jokainen meistä hyväksyy ja omaksuu asioita oman ajattelukykynsä ja oman ymmärryksensä mukaan.

Joillakin on vaikeuksia, mutta vaikka niitä olisi, aina on kyky rakastaa. Tiedän, että terävä-älyisten on usein ponnisteltava kovasti löytääkseen rauhan. Ihmiset, jotka eivät ole huippuälykkäitä mutta suhteellisen järkeviä, eivät vahingoita itseään, jos he hyväksyvät rakkauden, koska meidän kaikkien äärimmäinen päämäärämme on rakkaus. Kun sanon rakkaus, tarkoitan rakkautta, joka pitää sisällään muita tunteita, kuten myötätunnon, kärsivällisyyden, epäitsekkyyden ja suvaitsevaisuuden. Äärimmäinen päämäärämme on puhtaus. Puhdas mieli ei katsele toisia kriittisesti arvostellen, vaan yrittää ymmärtää erilaisuutta, meidän kaikkien eroavaisuuksia, tapaa jolla meidät on kasvatettu, tapaa miten olemme kehittyneet. Kenenkään ei ole mahdollista ymmärtää asioita samalla tavalla kuin joku toinen, koska jokaisella on ollut erilainen polku tämän hetkiseen ymmärtämiseensä. Kokemuksemme, haasteemme, vaikeutemme, kaikki mitä olemme käyneet läpi, on tehnyt meistä sen, mikä olemme tällä hetkellä. Kaikesta on jäänyt jälki, joka on muovannut meitä.

Muistelen joskus aikaa, jolloin ensimmäistä kertaa astuin nykyiselle asuinalueelleni taivaissa, josta laskeuduin tänne. Ajattelin silloin, "Onkohan tämä korkein mahdollinen alue? Mmm." Ajattelin niin, vaikka tietysti minulle oli kerrottu monta kertaa, ettei se sitä ollut. Monet ylempänä olevat olennot olivat kertoneet minulle, että kaikki jatkuu jatkumistaan, ja silti olin astumassa uudelle alueelle ajatellen, että se oli korkeinta mahdollista seutua. Astuin alueelle innostuksesta vavisten, täynnä jännitystä siitä, että se oli korkeinta. Miksen kuunnellut? Halusin olla korkeimmalla alueella ja tiesin, etten oikeasti ollut. Olin täynnä innostusta ja jännitystä - jospa kuitenkin!

Huomaatte siis, ettei kukaan ole vapaa omasta itsestään, ei edes korkeuksissa. Jokainen ajattelee, "Oi korkeuksien korkeus, kuinka ihanaa!" Ja sitä se ehdottomasti on, loistavaa. Mutta minä olen minä, ja ympärilläni olevat rakkaani ovat omia itsejään. Jokaisen kokemukset ovat olleet erilaisia. He ovat loppusummia heidän elämistään ja minä omistani. Ette olisi luulleet minun olevan niin hupsu että toivoin, vaikka toisin tiesin. Minä todella tiesin, mutta ihminen toivoo ja kaipaa äärimmäistä ja saavuttamatonta. Mitähän sieltä löytyy? Millainen olento, millainen Jumala on? Emme käytä noita sanoja, käytän niitä teidän vuoksenne. Suurenmoinen rakkaus, jonka tunnemme, käy edetessämme aina vain voimakkaammaksi. Kun rakastat jokaista täällä ja tunnet sen, voitko kertoa sen tunteen monella tuhannella? Ja vielä monella tuhannella? Ja vielä, vielä ja vielä? Silloin voit ymmärtää tunteeni ja muiden tunteet, sillä olen varma, että kaikilla on samanlaista. Suurta kaipausta. Kun saavut sinne ja alat elää jälleen korkeammissa värähtelyissä, sen kauneus ja tieto paljastuvat. Uusia ystäviä ja kumppaneita, suurempi kyvykkyys, suurempi voima. Tapaat kauniita, ihania ihmisiä jatkuvasti. He laskeutuvat korkeammilta paikoiltaan saavuttamallesi alueelle. Tapaat muita olentoja ja tunnet, että nyt on oikea hetki kysyä, "Onko seuraava askel se viimeinen?"

Rohkeutesi riittää kysymiseen, joten sinä kysyt, ja he vastaavat hymyillen, "Ei ole." Tiedät, miltä silloin tuntuu. Mutta on kiire elää edelleen. Kun uusi virstanpylväs lähenee ja nousu uudelle tasolle on näköpiirissä, silloin on näitä tuntoja. Kun hetki koittaa, siihen on saanut valmennusta. Innostus ja tunteet ovat järisyttävän voimakkaita. Tuntee olevansa täynnä rakkautta, toiveikkuutta ja ihmetystä. Sitten on perillä. Ajattelee, että aiempi paikka oli sanoinkuvaamaton, mutta nyt on vielä ihmeellisempää. Mieli ei voi käsittää.

Minun on turha yrittää selittää. Jos katsot kukkaa tai ruusun sydäntä sillä nimenomaisella hetkellä, kun se on juuri avautunut ja näyttää olevan täydellinen, ajattelet, "Kuinka kaunista!" Sen tuoksu on äärettömän hieno, kaikki aistisi nauttivat. Katsot terälehtiä, kosketat niitä. Ne ovat silkinhienot ja ihmettelet, "Eikö tämä Luojan luoma olekin kaunis?" Kun katsot ruusua ja tunnet noin, silloin olet itse osa tätä luomista, koska kosketat sitä olemuksellasi, koska tunnet ja näet sen kauneuden. Et voi käsittää, kuinka se kehittyi kauneuteensa. Tiedät, että kaiken takana on Suuri Mieli, etkä voi tuota Mieltä käsittää. Ruusu tai ehkä vastasyntynyt pienokainen koskettaa ja liikuttaa sinua niin paljon, että tunnet olevasi osa kokonaisuutta. Se auttaa ymmärtämään tuota Mieltä, Rakkautta.

Kaikissa asioissa on myös ymmärtämistä, jopa tuskallisissa. Jos esimerkiksi katsot pientä lasta, jota on pahoinpidelty, sielusi huutaa, "Miten tuollaista voi olla?" Katsot sitten ehkä äitiä tai isää, joka pahoinpiteli lasta, ja huomaat että häntäkin kohdeltiin lapsena väkivaltaisesti, joten hän vain seuraa elämänsä mallia. Silti et voi sitä ymmärtää, koska sinut kasvatettiin ja hoidettiin rakkaudella ja ihmettelet, "Miksi Jumala sallii tämän?" Ihmiset vaikeroivat tällä tavalla. Tietenkään Jumala ei pane ihmisiä vahingoittamaan tai rakastamaan toisiaan. Kyse on evoluutiosta, jokaisen sielun kasvusta, omasta polustamme, millä tavalla olemme kulkeneet sitä, mihin suuntaan olemme kasvaneet tai mille sivuraiteelle pudonneet ja jääneet. Ruusulla on kauneutensa ja se koskettaa meitä. Samoin tuska. Tuska koskettaa vain eri tavalla. Sisintäsi kosketetaan, tunteitasi, herkkyyttäsi ja hyvyyttäsi, sisällä sielussasi olevaa kauneutta, myötätuntoa, avarakatseisuutta. Nämä asiat koskettavat meitä, yltävät sisimpäämme. Järkytymme, mutta tunnemme myötätuntoa ja toivomme voivamme tehdä jotakin. Maailman tavat tekevät kuitenkin ylen vaikeaksi auttaa ja muuttaa asioita, eivätkä ihmiset yritä auttaa itseään.

Siispä vaikka haluamme, se on vaikeaa. Tässä kohtaa usein epäonnistumme. Kyse on kasvun hitaudesta, hitaudesta siinä, minkä haluaisimme muuttaa. Emme voi muuttaa maailmaa yhdessä yössä. Voimme saada muutoksen aikaan vain omalla esimerkillämme, omilla yrityksillämme toivoen, että kun kosketamme toisia, he näkevät meidät ja yrittävät matkia meitä.Toivomme, että omat tapamme saavat laajemmin jalansijaa ja muut muuttuvat, koska näkevät meidän olevan rauhassa ainakin jossain määrin. Jokainen yksittäinen elämän esimerkki koskettaa meitä jollakin tavalla, ja näitä askelia otamme elämässä. Askelia kohti suurempaa ymmärrystä, suurempaa rakkautta sisällämme.

Omaa kasvuaan ei pysty ymmärtämään. Ei voi käsittää, missä kohtaa menee eteenpäin nopeasti ja missä astuu hiukan taaksepäin. Kun sielua kosketetaan ja toimii rakkaudesta, silloin ei laske vaivojaan kysyen, "Toiminko nyt hyvin ja oikein?" Kun olet todella epäitsekäs olento, et laske toimintasi kuluja ja vaivoja, sinä vain teet, minkä katsot oikeaksi. Henkilö joka laskelmoi, joka järkeilee hyvät teot, ei tee sitä todella oman itsensä vapaasta tahdosta, vaan jonkin vuoksi, saavuttaakseen jotakin.

Kun elät eläämääsi ja teet sen omaehtoisesti, spontaanisti sisimmästä itsestä käsin, se on kasvua ja askel eteenpäin. Elämän osa-alueita ei voi pistää karsinoihin. Ne on käsiteltävä yksi kerrallaan päivästä päivään, kunnes lopulta muodostat koko elämäsi loppusumman. Tulet siihen pisteeseen, missä olet sinä itse – se, mitä alusta lähtien olet saanut selville kaikista maailman ajatuksista, mitä on olemassa. Kun ajattelet sitä, se on loistavaa. Ja mielestäni on mielemme suojauksen kannalta hyvä, että ymmärrämme vain ne ajatukset, jotka tekevät meistä sen, mitä olemme. Tarkoitan, ettet millään voisi omaksua jokaista maailman ajatusta. Synti on sana, mutta teet syntiä vain, jos uskot tehneesi sitä.
Ihminen tekee syntiä oman valonsa mukaan, kunkin synti on hänen valonsa mukainen ja jokaisen ajatukset itsestä ovat erilaiset. Älä siis usko, mitä sinulle sanotaan tai mitä luet, ajattelematta asiaa itse. Odotan teidän käyttävän omaa järkeänne. Haluan, että ajattelet itse. Haluan, että näet itsesi sellaisena, kuin todella olet: et leimautuneena joksikin, vaan henkilönä, joka on kehittynyt tähän pisteeseen oman ymmärryksensä mukaan, sen mukaan, millainen on sisäisesti hengeltään ja kuinka ymmärtää toisia, miten on älyllisesti varustautunut ja kykenevä ottamaan kaiken mahdollisen muista uskonnoista. Mitä tahansa otatkin, minkä tahansa pystytkin ottamaan ja omaksumaan, se on sinua itseäsi ja vain siitä näkökulmasta käsin voit tuomita itsesi viimeisenä päivänä: olentona, joka sinusta on tullut elämän mittaan.

Teitä ei pistetä karsinoihin. Ei niin, että sinä tänne ja joku toinen tuonne, koska sinä olet sellainen ja toinen tuollainen. Ei mitään sellaista. Lopulta tapahtuu oikeudenmukaisuus. Täydellinen oikeus vallitsee, mitenkään muuten ei voi olla. En voi sanoa sitä liian usein. Älä siis arvostele, koska et voi olla tuo toinen. Voit tehdä päätelmiä ja voit miettiä miten auttaisit, mutta et saa leimata henkilöä mielessäsi ja sanoa, että hän on sitä tai tätä. Et voi sanoa niin, koska et ole ollut hänen kanssaan alusta alkaen. Muista tämä. Yritä olla ystävällinen ja yritä rakastaa. Ajoittain se on todella vaikeaa, mutta ole ainakin loukkaamatta, siitä voit aina pidättäytyä. Loukkaus tapahtuu kovin helposti. Äkkipikainen kommentti tai karkea, aggressiivinen huomautus. Sanat voivat loukata ihmistä syvästi. Sitä tapahtuu jatkuvasti. Kun joku loukkaa sinua ja käyttää sanoja sinua vastaan, toivon että ajattelet asiaa. Kysy itseltäsi, oletko ansainnut nuo sanat, ovatko ne totta. Jos ne ovat sinusta tosia, yritä muuttua. Jos ne ovat epäoikeudenmukaisia, yritä olla vihastumatta. Jos vain voit, älä suutu, sillä jos niin käy, sinäkin sanot epätosia sanoja toisesta. Tässä kohtaa monet epäonnistuvat keskenään ja siksi monet eroavat: kumpikin haluaa toisen olevan samanlainen, kuin hän itse on.

Kun kaksi ihmistä menee yhteen, siinä on ehdottomasti kaksi erilaista henkilöä. He ovat hyvin erilaisia. Elämän oppimis- ja kasvuprosesseissa tekee tietysti virheitä. Mutta niistä voi oppia, erityisesti jos ei ole altis heti räjähtämään. Yrittäkää ymmärtää, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Kenet kohtaatkin kotona, työssä, elämän eri käänteissä, tuo ihminen on erilainen kuin sinä. Saatatte lähentyä ja olla samanmielisiä joidenkin ajatusten ja ideoiden suhteen, ja niin käy aina silloin tällöin. Mutta te olette erilaisia, ja juuri näistä mielipiteiden ja uskomusten eroavuuksista me opimme.

Ihmiset kysyvät usein, "Miksi olen täällä?", ajatellen, että heidän täytyy tehdä jotain suurenmoista ja tärkeää, vaikka elämässä sinänsä on haastetta tarpeeksi. Ei kaikkien ole tarkoitus antautua suuriin tehtäviin. Monilla on velvollisuuksia ja vastuita ja muita huollettavanaan. Heidän velvollisuutensa on ohjata muita ihmisiä, olla muiden yläpuolella, ja siten heidän suuri vastuunsa on olla oikeudenmukaisia, vaikka alapuolella olevat eivät sitä olisikaan. Kaikkea tällaista elämä sisältää. Usein kuulee sanottavan, "Se ja se on sellainen ja tällainen." Mutta kuka on täydellinen? Henkilöllä voi olla huonoja ominaisuuksia, mutta hänellä on myös hyviä ominaisuuksia. Miten ne tasapainotetaan? Joskus hyvät ominaisuudet ovat niin hyviä, että tehdään myönnytyksiä huonojen suhteen ja yritetään vain kestää niitä. Jos kaikki olisivat täydellisiä, se olisi mukavaa. Maailmanne olisi kaunis ja ihana. Ei olisi vitsauksia, tuhohyönteisiä, tulvia tai maanjäristyksiä. Maailmassa olisi taivaallista. Mutta kukaan ei ole täydellinen, joten meidän täytyy oppia elämään epätäydellisessä maailmassa yhdessä toistemme kanssa yrittäen omin ponnistuksin muuttaa olosuhteita aloittamalla itsemme muuttamisesta. Esimerkkimme avulla voimme vaikuttaa toisiin niin, että vaikutuksemme leviää laajalle ympäristöömme. Se on hidas prosessi, mutta täysin mahdollinen toteuttaa. Kun yksi nousee ylöspäin, se on esimerkki meille kaikille. Opettaja ilmaantuu, Nasaretilainen, Buddha tai joku muu, joka tekee vaikutuksen maailmaan, ja ihmiskunta kuuntelee. Jotkut kuuntelevat puoliksi kuuroin korvin. Jotkut kuulevat liian paljon, asioita, joita ei sanottu. Jotkut kuulevat todella. Se riippuu siitä, mitä toivotaan. Jos minä puhun teille kaikille, poistutteko kaikki saman vaikutelman vallassa? Todennäköisesti ette. Otat mukaasi sen, mikä koskettaa itseä eniten. Eikö totta? Myöhemmin lukiessasi huomaat muita osia, jotka puhuttelevat sinua, ja sanot, “Kyllä vain, niin se on.”

Elämä on haaste. Sitä se on joka ikiselle sielulle. Ole pelottomalla mielellä, koska varusteenamme on mieli ja sielu ja sellaisia voimia ja vahvuuksia, joista emme pysty edes uneksimaan. Olet tästä tietoinen, koska vaikeuksissa voimasi ja vahvuutesi tulevat pintaan, käsittelet ongelmat ja selvität vaikeutesi omaksi yllätykseksesikin. Siispä tiedät, että jos uusi vaikeus yllättää, toimit samoin. Muista tämä äläkä pelkää. Pelko on kauhea tunne. Se nielaisee sinut, se vahingoittaa sinua, se tekee sinusta heikon. Yritä elää ilman pelkoa tietäen, että sinulla on tarvittava voima sisälläsi, sielusi voima. Sinulla on järkesi, jolla ajatella ja sielusi vahvuutena ja voimana - ja oppaasi, joka yrittää ohjata sinua oikealle tielle.

Jumalan rakkaus toimii siten, että Hän antaa rakkautensa kulkea vierellämme oppaamme kaiken kestävässä rakkaudessa. Kun ajattelet sitä, ymmärrät, että hän elää kanssasi. Hän elää toisen elämän kanssasi. Hän oppii paljon nykypäivän elämästä kaikkine vaikeuksineen. Hän ponnistelee kanssasi ja suo myötätuntonsa sinulle koskaan kritisoimatta sinua. Hän yrittää ymmärtää, sillä hän on elänyt ja tietää elämän vaikeudet. Hän tietää, ettei arvostelu johda tikkaita ylös- vaan päinvastoin alaspäin. Hän tietää, ettei hänen arvostelunsa auttaisi sinua vaan rakkaus, ymmärtäminen ja yritykset johtaa sinut toisille teille. Se ei ole hänelle helppoa, mutta hän jatkaa ponnisteluaan kaikesta huolimatta. Kun ihmiset sanovat, että Jumala on hylännyt heidät, se ei ole totta, koska meillä on oppaamme, jotka ovat Jumalan palvelijoita. Oppaamme ovat aina meitä korkeampia olentoja. Kuitenkin heidän luonnossaan on jotain samaa kuin meissä, jotta he voivat elää sopusoinnussa meidän kanssamme. Niin on oltava. Jumala, Suuri Rakkauden Voima, ymmärtää ja antaa meille oppaan. Ihmiset huutavat Jumalan puoleen, ja opas vie viestin eteenpäin muille saadakseen apua teille. Opas kuulee ja yrittää auttaa, opas joka on Jumalan palvelija. Näkeekö oppaasi Jumalan kasvoista kasvoihin? Ei, mutta hän palvelee Jumalaa tällä tavalla ja tuntee ja tietää Jumalan sisällään olevan tunteen kautta. Samoin teen minä, samoin sinä tunnet Jumalan sisälläsi. Omatunto, rakkaus sisälläsi, on Jumalan rakkaus sinussa, tuo kipinä olemuksesi sisällä, sielussasi.

Sinua rakastetaan ja koetuksesi ovat vahvuuksiasi. Kuinka voisit olla todellinen palvelija, jollet ymmärtäisi elämän eri puolia? Kuinka voisit osoittaa todellista myötätuntoa? Elämä sisältää monta loistavaa hetkeä. Kätke ne aarteina sydämeesi, sillä ne valaisevat sinua lämmöllään ja loistollaan, ja niitä on monia. Näe elämä karttana tai seinävaatteena, miten vain haluat, jossa mikään ei ole suorassa linjassa. Jos ompelit seinävaatteen monine väreineen ja polveilevine muotoineen, siinä sinulla on suunnitelma. Sinä loit sen, se on sinun. Miehet näkevät ehkä mieluummin kartan, monine teineen, vuorineen ja laaksoineen. Et kulje kaikkia noita teitä, vain joitakin, ne ovat polkujasi ja haasteitasi.

Voiman, rakkauden ja epäitsekkyyden palkinnot ovat ihmeellisiä, ihanampia, kuin voit kuvitella. Älä yritä arvioida itseäsi tällä tavalla. Et voi tietää, koska usein tulee tasoituksia elämän taakkojen kantamisesta. Monille suodaan tasoituksia, etkä voi nähdä, miten sinun kohdallasi on. Mutta tiedä, että jos sinulla oli taakka, joka ei ollut ansaittu ja oikeudenmukainen, tiedä että saat siitä hyvityksen.

Suuren Täydellisen Jumalan rakkaus on ehdottoman oikeudenmukainen. Tätä rakkautta ei voi pilkkoa tai jakaa pienempiin osiin millään tavalla. Me kaikki saamme vastaanottaa sen täyteyden. Yhtäkään miestä tai naista ei voida kohdella epäoikeudenmukaisesti hänen päiviensä päättyessä ja uuden elämän alkaessa hänen jatkaessaan eteenpäin. Kukaan ihminen ei ole päättämässä, minne joudut. Sinä päätät sen itse. Uskomus, uskonto tai opinkappale ei päätä lopullisesta ansaitsemastasi paikasta. Ei, sinä päätät sen itse. Itse päätät, miten olet elänyt elämäsi, miten kohdannut haasteesi ja käsitellyt vaikeutesi, kaiken minkä olet kestänyt ja käynyt läpi, kaikki suloisuudet ja kaiken muunkin. Etkä itse voi tuomita ketään, piditpä häntä minä tahansa. Se on syyn ja seurauksen laki. Kun elät tämän lain mukaan, olet oman tulevaisuutesi luoja ja lopulta olet yksin ja tiedät ilman epäilyksen häivää, mikä ja millainen olet. Näet ja ymmärrät itsesi ja lopultakin tunnet ja tunnistat itsesi.

Toivon, että silloin on onnen, ei surun päivä, sillä nyt tiedät olevasi itse vastuussa itsestäsi. Et vastaa veljestäsi, siskostasi tai lapsestasi elämäsi päättyessä. Mitä he tekevätkin, mitä itse teetkin, mitä virheitä ihmiset tekevätkin tai itse teet, kukaan ei ole vastuussa toisesta viimeisenä päivänään astuessaan eteenpäin uuteen elämään ja ottaessaan taas haasteen vastaan. Sitä se on, koska ei ole taivasta siinä mielessä, kuin te sen tunnette. Se on elämää. Ja taivaassa on monta taivasta, monta eri paikkaa. Emme halua kutsua henkimaailmaa taivaaksi, koska se koostuu niin monista erilaisista olemassaolon tasoista. Te voisitte elää taivaassa täällä. Taivaassa, jonka luotte itse itsellenne. Se on teistä kiinni. Jätän teidät tämän ajatuksen myötä.

Valitset itse, oletko täällä taivaassa vai et, ennen taivaallisen taivaan saavuttamista. Yrittäkäämme siis yhdessä tulevina päivinä olla epäitsekkäitä ja rakastaa toisiamme, jotta voimme olla osa Suurta Täydellistä Rakkautta ja jotta rakkaus laskeutuu päällemme suurella voimalla. Tunnemme olevamme maailmankaikkeuden ja koko luomakunnan osia. Monia asioita on ymmärrettävänä, monia totuuden eri puolia, mutta on vain yksi Täydellinen Rakkaus, ja se on päämäärämme. Edetkäämme yhdessä kohti Suurenmoista Täydellistä Rakkautta, se on äärimmäinen päämäärämme.

Rakkaani, veljeni, jääkää hyvästi.