Takaisin

8. Äärimmäisen Yrittämisen alue

Hyvää iltapäivää, ystäväni. On ilo olla kanssanne jälleen. Viime tapaamisemme jälkeen olen ollut aika kiireinen, ja olen ajatellut asioita ja päättänyt viedä teidät pienelle retkelle. Monta kertaa olemme jo olleet hengen valtakunnissa ja tavanneet joitakin henkilöitä, mutta nyt haluaisin viedä teidät yrittämisen alueelle, jossa monet ahertavat tuntien toisinaan ponnistustensa menevän hukkaan. Monet teistäkin haluaisivat silloin tällöin antaa jollekin tuttavalleen tätä tietoa. Epäröitte otetaanko kertomanne tieto vastaan. Tavallisesti kuitenkin tunnette milloin henkilö on valmis siihen. Taivaissa tiedämme edessämme olevan henkilön mielen ja sielun tilan. Näemme myös heidän elämänsä ja syyn, miksi ovat asuinpaikassaan.

Äärimmäisen Yrittämisen alue tarkoittaa että ihmisillä on paljon opittavaa ja on käytävä läpi monia asioita, mutta alue ei ole pimeä vaan harmaa. Viime aikoina on ollut sumua, joten teillä on käsitys siitä mitä harmaalla tarkoitetaan. Tämän alueen harmaus on kuin ikävän päivän vaalean harmaata, kuin kalpeaa sumua. Ihmiset ovat siellä siksi että itsekkyys on ollut heidän elämäntapansa. Itsekkyys estää ihmistä edistymästä. Näillä ihmisillä oli kaikki mahdollisuudet, kuten kaikilla on, ja vapaa tahto. He eivät tarttuneet tilaisuuksiin, vaan rypivät mieluummin omissa iloissaan, enkä nyt tarkoita aisteja. Monet iloitsevat toisten loukkaamisesta, ilkeydestä, toisten arvostelemisesta. Jos ihmiset nauttivat toisten loukkaamisesta, jokainen loukkaus toista kohtaan palaa heihin itseensä ja heidän sielunsa kärsii ja tummuu. Jos ihmiset voisivat nähdä näiden tahallisten tekojen vaikutukset itsessään, luuletteko että he etsisivät tietoa? Tahtoisin teidän miettivän tätä, koska monet vaikka tietävät, vaikka saavat meiltä innoitusta ja tietoa, eivät muuta tapojaan!

Jos ihmiset tietäisivät tekojensa seuraukset, tietäisivät itse estävänsä edistymisensä, teidän mielestänne he muuttuisivat, eikö niin? Mutta niin ei ole! Siksi haluan teidän miettivän tätä tänään. Monet ihmiset tietävät totuuden, mitä kylvää sitä niittää. Kristinusko opettaa sitä, samoin muut uskonnot. Syyn ja seurauksen lain vaikutus sieluunne on välitön. Meidän valtakunnissamme vaikutus on näkyvä, koska keho muuttuu, ei pelkästään sielu, vaan myös keho. Tämä on toinen syy, miksi luulisi ihmisten haluavan muuttua: oman itsen kuva on näkyvillä heidän edessään. Kuinka siis menetellään ihmisten kanssa, jotka eivät halua muuttua, jotka pitävät omaa elämäntapaansa ainoana oikeana?

Yritämme vaikuttaa aisteihin, sisäiseen tunneaistiin. Näytämme heille heidän elämänsä, näytämme heidän elämänsä herkät hetket ehkä lasten kanssa, kun ne olivat pieniä. Tämä saa tavallisesti ihmisolennossa hellät tunteet liikkeelle. Viemme heidät ajassa taaksepäin noihin hetkiin ja katsomme vaikutusta. Yritämme pitää heidät tuon tunteen sisällä. Toivomme että tunne pysyy jonkin aikaa, jotta he ymmärtäisivät että loukkaamisella ja vahingoittamisella ei pääse eteenpäin, vaan vahingoittaessaan toista vahingoittaa itseään. Yritämme pitää heidät tuossa hetkessä, sen rauhassa, siinä ajanjaksossa. Emme tiedä, vain toivomme voivamme pitää heidät siinä niin kauan että he voivat muuttua vaikka vain pikkiriikkisen. Yksi pieni askel eteenpäin on ihana, koska se voi johtaa toiseen. Silloin voimme iloita. Joskus teemme pitkään ja ankarasti työtä saamatta aikaan liikahdustakaan eteenpäin. Tämä työ vaatii sellaista kärsivällisyyttä jota ette voi edes kuvitella. Mutta meillä on aikaa ja meillä on rakkautta olemuksessamme. Kärsivällisyys, rakkaus ja lähes loputtomasti aikaa on käytössämme joten voimme odottaa.

Palaamme aina uudestaan. Joskus huomaamme että henkilö on päässyt hiukan eteenpäin. Mikä ilon tunne, kun henkilö jonka parissa olemme työskennelleet muuttuu ja alkaa edistyä! Ensin vähän, sitten hiukan lisää ja vielä vähän. Mutta ajatelkaa vuosia jotka muutoksen aikaansaaminen on vaatinut. Nämä ihmiset ovat kovin pinttyneet tapoihinsa ja olleet alueillaan satoja vuosia yksinkertaisesti vain kieltäytyen ottamasta vastaan annettua tietoa.

Monet harmailla tai pimeillä alueilla katsovat meitä, jotka tulemme heitä palvelemaan, epäluuloisesti. He ajattelevat että olemme pyhiä ja että ilo, nauru ja huvitukset, nautinnot, eivät kuulu tapoihimme. Heidän mielestään olla pyhä on yhtä kuin olla tylsä. He pitävät elämäntapaansa miellyttävänä joten eivät välitä ponnistella muuttaakseen sitä. Heille on näytettävä näkymiä, kuten tiedätte. Mielemme avulla heijastamme näkymän heidän eteensä, esimerkiksi alueesta joka ei ole kovin kaukana heistä, mutta vain osan siitä. Näytämme ihmisiä jotka pitävät siellä hauskaa. Näytämme monenlaisia hauskanpidon muotoja ja asteita, jotta he näkisivät ettei siellä ole tylsää. Tämä todella yllättää heidät. Mutta jollain lailla he eivät luota näihin kuviin. He eivät todellakaan aina luota meihin. Heistä tuntuu että heitä houkutellaan satimeen iloja näyttämällä. Kun ihminen on epäluuloinen, hän ei luota kehenkään. Joten tarvitaan vielä enemmän. Jos mielestämme on aika tehdä jotain erikoista, heitämme verkon heidän ylleen ja viemme pienelle matkalle jonkin verran ylöspäin, jotta he näkevät omin silmin. He saavat seistä hetken eri värähtelyssä ja tuntea miltä se tuntuu. He tuntevat ja kokevat eri ilmapiirin. He saavat tuntea eron, nähdä muutokset, nähdä ihmiset, heidän vaatteensa, kaikki eroavuudet. He saavat nähdä, että onnellisuus on siellä elämäntapa. Monesti tämä riittää. Heitä ei voi pitää siellä kovin kauan, koska värähtely on liikaa heidän keholleen.

Kun ihmiset laskeutuvat alemmas, heidän kehonsa tulevat raskaammiksi ja raskaammiksi. Kevyempi värähtely on hyvin vaikea kestää. Tiedät kuinka vaikeaa olisi siirtyä hetkessä Saharasta Pohjoisnavalle. Kehosi ei voisi sopeutua niin nopeasti. Kyse on samanlaisesta vaikeudesta.

Nämä vaikeutemme eivät ole liiallisia. Ne ovat haasteita. Teillä on haasteita, samoin meillä. Emme halua teidän uskovan että elämämme on pelkkää iloa. Ei. Pyrkimyksemme ovat suuria haasteita. Mitä tiukempi haaste, sen suurempi nautinto ja ilo se on meille. Saada mitellä älyään toisten kyvykkäiden kanssa. Harmaudessa on monia terävä-älyisiä ihmisiä. He yrittävät saada meidät lankaan, kun haastattelemme heitä. Heidän vastauksensa ovat kuin ansoja, koska heillä on älyä. He pyörtävät kaiken mitä heille sanomme. He eivät kunnioita meitä, koska olemme alentaneet värähtelyämme päästäksemme heidän luokseen. He eivät itse asiassa tiedä keitä olemme, mutta he vaistoavat että meillä on viisautta. Heillä on outo tunne, mutta se ei ole pelkoa. He vastaavat kysymykseen kysymyksellä ja iloitsemme siitä, koska saamme suuremman tyydytyksen voittaessamme kyvykkään vastustajan. Ihminen on sellainen. Tekin iloitsette, jos järjenkäyttönne tuo tuloksia.

Kun henkilö on vähemmän älykäs, hänet on helpompi voittaa puolelleen, koska hän ajattelee enemmän tunteella kuin järjellä. Useimmiten tunne ohjaa häntä, tunteet ja aistit. Jos viet tyhmähkön ihmisen aikaan, jolloin hänen tunteensa olivat kovin pinnalla, voit vaikuttaa häneen paljon helpommin kuin älykkäämpään ihmiseen, joka tietää enemmän ja ymmärtää sinua paremmin. Heidän näkökulmansa ovat erilaiset. On käytettävä eri menetelmiä riippuen henkilöstä. Kun edessämme on ihmisiä, jotka ovat taipuvaisia nauttimaan maan aistillisuudesta, he kaipaavat sellaista saapuessaan maailmaamme. Heillä on surullinen tunne ajatellessaan kaikkea mistä joutuvat luopumaan. Merkillistä kyllä, jopa sillä alueella he huomaavat kykenevänsä edelleen tuntemaan syvästi. Heitä hämmästyttää että voivat rakastaa kuin ennen, että heillä on tunteet, vaikka ovat siirtyneet rajan toiselle puolen. Tunne on jäljellä. Kun he huomaavat tämän, se vähentää heidän epätoivoaan jossain määrin. Monet eivät tiedosta tunteiden olemassaoloa saapuessaan maailmaamme. Tavat, tunteet, koko olemuksenne on tallella.

Siirrä mielikuvituksessasi itsesi maailmaamme ja tiedä että sellaisena kuin olet juuri tällä hetkellä täällä, samanlaisena olet siellä. En halua saattaa sinua siihen paikkaan ikuisesti, vain väliaikaisesti. Olemme siis harmaassa paikassa, ja se kestää ja kestää. Tiedät miltä tuntuu kun talvi on ohi. Mikä helpotus! Tai kun talvipäivänä yhtäkkiä aurinko paistaa, sanot, ”Mikä ihana päivä!" Tunnet iloa ja mielesi kevenee. Noilla ihmisillä ei ole ihania päiviä. Törmäämme taas tähän asiaan. Etkö luulisikin että heistä olisi hauska lähteä sieltä, kun näytämme heille kauniin päivän ja onnellisia ihmisiä?

Tästä haluan puhua teille, jokaisen olennon olemuksesta, kuinka käsitämme elämän, haasteistamme ja vaikeuksistamme, ja kuinka selviämme mistäkin elämäntilanteesta. Ja miltä tuntuu, kun tiellemme osuu ihminen joka kohtelee meitä huonosti ja nauttii toisen ihmisen loukkaamisesta ja kun koko olemuksemme kapinoi. Sisintämme on loukattu ja se haluaa kääntyä pois tai se haluaa taistella, iskeä takaisin.

Tunnet itsesi ja tiedät miten reagoit. Jokainen meistä on täysin tietoinen omista tunteistaan, miten suhtaudumme toisiin, millaista palautetta annamme toisille. Haluan teidän käsittävän että kun tulet toiselle puolen, et heti muutu, sinulla on tunteesi, olemuksesi. En tarkoita että olette harmaudessa. Tiedän ettette ole. Olet omalla alueellasi ja oma itsesi ja suhtaudut toisiin tavallasi, itse tiedät, miten. Tiedät miten reagoit, kun keskustelun yhteydessä saat kuin iskun kasvoihisi. Se on hyvin vaikeaa. Mutta sanon sinulle, ”Sääli sitä ihmistä, koska hän loukkaa itseään.” Se on totta, siitä voimme aloittaa. Jokainen voi tehdä aloitteen. Voit ottaa ensimmäisen askeleen. Jos henkilö loukkaa sinua, mikset yrittäisi ymmärtää syytä siihen. Et ehkä kykene ymmärtämään, koska et ole ollut henkilön kotona tai missä hän on ollut viime aikoina eli et tiedä mitä hänen mielessään liikkuu, mikä taakka tai ongelma painaa tai koskeeko johonkin. Tai yksinkertaisesti hän on vain hyvin, hyvin ilkeä, ja se on hänen elämäntapansa. Jos sinua loukattiin, et ehkä ymmärrä, mutta ainakaan et heti anna takaisin samalla mitalla, koska se saattaisi sinut samaan mielentilaan hänen kanssaan. Sinun pitäisi mieluummin malttaa mielesi ja pohtia, miksiköhän, ja yrittää muuttaa keskustelun aihetta. Jos henkilö on ilkeä ja yrittää loukata sinua ilkeyksillään, mitä teet? Tämä on vaikea kysymys. Siihen on vaikea vastata tässä. Vastaus riippuu olemuksestasi, elämäntavastasi, asenteistasi, mielesi ja sielusi rakenteesta ja siitä miten suhtaudut asioihin ja ihmisiin.

En voi sanoa, "Tee näin tai noin!" Todella en voi, koska en tiedä tarkkaan olemustasi. En ole paikalla katsomassa, kuinka toimit. Voin vain olla oma tuomarini, samoin kuin sinä voit arvioida vain itseäsi. Nämä ovat vaikeita hetkiä. Ne ovat elämämme todellinen ydin. On helppoa vain jatkaa matkaansa ja karistaa tällaiset asiat mielestään. Mutta ne eivät ole karistettavissa, koska ne jättävät jälkensä meihin. Saatat ajatella että asia on pois päiväjärjestyksestä, mutta jonain päivänä se tulee taas mieleesi. Käyt asian läpi uudelleen, kelaat ja vatvot, ja jälleen kerran tunnet samat tunteet. Olet samassa mielentilassa kuin tuo toinen ihminen. Sinä itse olet siinä tilassa nyt. Arvostelet häntä, vaikka voisit itse tiuskia ja äksyillä läheisillesi, koska olet samassa tilassa. Ymmärrätkö?

Nämä elämän sisimmän olemuksen asiat eivät ole helppoja. Todellinen itsesi on sisimmän itsesi ydin. Se osa jota kukaan ei näe. En sano tätä kevyesti. Kuinka moni teistä asuu lähekkäin jakaen jonkin verran itseään toisten kanssa? Moniko teistä pysähtyy ajattelemaan ettei paljasta todellista olemustaan? Monet tietävät olevansa erilaisia, kun ovat yksin - silloin he ovat eri olentoja. Silloin olet erilainen, koska voit olla todellinen itsesi. Kukaan ei ole arvostelemassa, kukaan ei näe sinua. Voit olla todellinen itsesi jonkin aikaa.

Onko olemuksesi, tuo todellinen minäsi, ystävällinen, myötätuntoinen, todellinen palvelija, rakastava olento, sellainen joka rakastaa ihmisveljiään, joka näkee ihmiskunnan kokonaisuutena jonka jokainen osa on suuremmasta valon lähteestä kotoisin? Näetkö itsesi Suuren Rakkauden Voiman osasena? Voiman joka läpäisee Maan jokaisessa kivessä ja hiekanjyvässä? Vai tunnetko itsesi eristäytyneeksi ja yksinäiseksi? Jos tunnet yksinäisyyttä, älä pelkää, et ole yksin. Sisäinen itsesi on yhteydessä kaikkeen luotuun. Jos olet hiljaa, voit kuulla elämän sisäisen äänen. Se ei ole tylsä tai eloton. Se humisee. Se on voimaa. Se voi olla kovin hiljainen joidenkin mielestä, mutta se on olemassa. Kun kasvat kasvamistasi, ymmärrät mitä tarkoitan. Se ei ole pelottavaa. Se on tietoisuutta siitä, että olet elossa, todella elossa ja kuulut johonkin. Luuletko että hiekanjyvä on ei mitään? Että se ei tiedä muista hiekanjyvistä ympärillään? Voi olla, mutta silti sillä on ydinolemus ja se ydinolemus tunkeutuu jokaiseen hiekanjyvään johon se koskee ja johon se on yhteydessä. Jokaisella kivellä on sama kyky ja jokaisella ruohonkorrella. Oletteko te vähäisempiä? Miksi luulet olevasi yksin? Et sinä ole. Olet osa universumia, maailmankaikkeutta.

Avaudu ja luovu peloistasi, epäilyksistäsi, varjoistasi, ja tiedä olevasi siunattu, koska olet täällä ja voit ottaa jälleen kerran haasteen vastaan. Jospa voisit nähdä meidän tavallamme jokaisen eletyn elämän tuloksen, monet tilaisuudet jotka elämä tuo eteemme, monet kohtaamamme ihmiset, nuo monet joka päivä vaikka vain katsomalla ulos ikkunasta, linnut, eläimet, luodut olennot jotka rakastavat meitä. Emme ole yksin. Yksinäisyys on kauhea asia, jos ihminen ajattelee ja uskoo olevansa yksin. Se on tietysti mielentila. Jos käyt läpi muistinaikaista elämääsi, huomaat että sinulla on ollut monia ilon ja mielihyvän hetkiä. Nämä ilon hetket olivat toisten seurassa. Kun ikää karttui, kosketit muita ihmisiä, levitit siipesi, liikuit paikasta toiseen, löysit ihmisiä, ei aina kovin miellyttäviä, mutta ainakin opit jotakin. Jokainen kokemuksemme olisi nähtävä tilaisuutena jossa hyvällä onnella voi auttaa muita. Jos voi todella auttaa - vaikka vain yhtä - kuinka ihmeellistä, että on voinut avautua tuolle henkilölle, nostaa hänet tietämättömyyden pimeydestä ja asettaa hänen jalkansa valoon johtavalle tielle! Vaikka vain yhden henkilön, mutta ajattele, kuinka monta voit koskettaa ja kuinka monen voit saada aukeamaan kuin kukan auringonpaisteessa.

Mutta ah ja voi, et voi käsittää, miten voisit auttaa. Kuitenkin yksi sana voi joskus riittää aukaisemaan jonkun silmät ja hän pääsee murtautumaan ulos itsekkyydestä, sisäisestä pimeydestä tai harmaudesta. Jos voit saada sielun jättämään harmauden ja astumaan valoon, autat meitä, koska silloin on yksi apuamme tarvitseva vähemmän tulossa valtakuntiimme. Ja itse otat askelia eteenpäin, kun autat muita. Sielusi tulee aina vain kirkkaammaksi ja valoisammaksi. Et voi nähdä tämän tapahtuvan sisimmässäsi, mutta voit paremmin. Tunnet rakkauden sisälläsi. Tunnet rakkauden laajenevan ja kasvavan. Sitä mukaa kun tavoitat useampia, rakkautesi laajenee ja vahvistuu ja olemuksesi rauhoittuu.

Jos harmauden ihmiset olisivat rauhassa, he olisivat onnellisia, mutta heillä ei ole rauhaa. Ei ennenkuin heidän askeleensa vievät heidät valoon, kuin utuiseen aurinkoiseen päivään. Sitä askelta he rakastavat ja seuraavia jotka johtavat kirkkaaseen päivänpaisteeseen. Onnekkaita ne jotka voivat ottaa näitä askelia siirtyessään tästä elämästä! Pidätteleekö olemuksesi sinua? Pitääkö olemuksesi sinua kuin juuttuneena paikalleen? Jos jäät siihen ikävään, tulevaisuutesikin on ikävä. Et tuota iloa muille, et edes keskinkertaista tyytyväisyyttä. Tämä elämä on keino jolla tartut tilaisuuksiisi. Tämä elämä on keino jolla poimit haasteet yhden kerrallaan ja kun voimasi kasvaa, näet suunnitelman joka on sinua varten, yksilöllisesti sinulle tehdyn suunnitelman. Näet sen tulevan esiin. Tiedät että kaikki kestämäsi vaikeudet ovat johtaneet sinut tähän pisteeseen. Monesti ponnistelet vaikeuksissasi ja muutaman kuukauden kuluttua näet suunnitelman kuinka se on toiminut ja tuumit, ”Ei olisi pitänyt saattaa itseään niin kurjaan tilaan.” Monesti sallit itsesi vaipua onnettomiin tuntemuksiin että kaikki on menetetty, eikä sitten niin käykään. Olemuksestasi täytyy tulla vahva. Olemuksesi täytyy puhdistua. Et saa nähdä pimeyttä muissa. Näe mieluummin olento jolta puuttuu jotakin, joka ponnistelee haasteidensa kanssa, olento joka on hämmentynyt ja eksyksissä ja jolla ei ole ollut sinun mahdollisuuksiasi.

Usein sanot, "En käsitä, miksi hän käyttäytyy tuolla tavalla. Hänellähän on kaikkea." Tai, "Miksi hän on niin ahne? Hänellähän näyttäisi olevan tarpeeksi ja vähän liikaakin." Ymmärrätkö, että näet tuon ihmisen ponnistelevan haasteidensa parissa? Näet hänen olemuksensa ja ihmettelet miksi. Tätä yritän sanoa. Hän on hän ja sinä olet sinä. Olemme kaikki omalla polullamme. Sinulla on haasteesi, elämäsi, yksilöllinen elämäsi. Yksilöllinen elämäsi pitäisi olla kiinnostuksen kohteesi numero yksi. Omasta elämästäsi sinun pitäisi välittää ja huolehtia, koska kun kaikki on täällä ohi, ei ole naapuria, puolisoa, lasta, serkkua, tätiä, setää, isovanhempia, vain sinä yksin. Kaikki elämän vaikeudet ovat jokaiselle yksityisiä, mutta läsnä on myös kaikki ilot, mielihyvät, onnellisuudet, kaikki tunteet. Kuinka kaikki kaipaammekaan että onnellisuus voisi kestää ikuisesti. Mutta vastaapa tähän: Kun joka päivä, päivä toisensa jälkeen, aurinko paistaa, ruoho kellastuu ja kukat kuihtuvat, mitä silloin toivot? Sadetta.

Tarvitsette sadetta. Joten vähän saa sataa. Haluaisitte että sade tulisi yöllä ja sen jälkeen olisi taas aurinkoinen päivä. Olen kuullut sanottavan, "Toivottavasti tänä yönä sataa." Tällä tavalla haluamme elämämme, kaikki hyvin etukäteen järjestettynä. Aurinkoiset päivät ovat ihastuttavia, mutta niitä voi olla liikaa. Laiskistumme, meistä tulee vetämättömiä, ei voi liikkua. Tuulisena viileänä päivänä kävelee reippaasti ja saa paljon aikaan. Kumma kyllä, luonto voi olla opettajamme. Kukat ja kasvit tarvitsevat ravinnokseen hiukan sadetta, samoin elämänne sateet tekevät teistä voimakkaampia. Jos on aina vain hauskaa, ei ymmärrä vaikeuksissa olevaa veljeä tai sisarta. Oltuaan sairas ymmärtää toistenkin tunteita heidän sairastaessaan. Jos ei koskaan ole ollut surullinen, kuinka voi ymmärtää toisen ihmisen tuntemaa surua? Tunteiden tunteminen on hyvin tärkeää: ilo ja mielihyvä, suru ja se että näkee asioiden toisenkin puolen ja välittää rakkaistaan. Rakastat perhettäsi tai puolisoasi ja toivot heille kaikkea hyvää, mutta se ei ole mahdollista. Elät maailmassa joka ei ole täydellinen. Silti vaikeatkin asiat menevät ohi. Aurinko paistaa jälleen ja kaikki on hyvin. Polullasi on ollut esteitä, on saattanut olla kiviä, lohkareita, jopa muuri vastassasi, ja niiden tilalle haluaisit sileää asfalttia. Sileät tieosuudet ovat myös tarpeen, lepotauot. Monet ovat onnettomia, jos ei tapahdu paljon mitään. Sellaisetkin ajanjaksot pitäisi ottaa ilolla vastaan. Ne ovat tapa levätä, luoda uutta ja korjata vanhaa, löytää ja keksiä uusia ilon aiheita, tutkia eikä olla tylsänä ja ikävissään. Se on mahdollisuus, keino luoda uutta. Jos sitten uusi hankaluus ilmaantuu, on valmis siihen. On levännyt, mutta muiden asioiden parissa ja tuntee siitä tyytyväisyyttä eikä koettelemus häiritse niin paljon. Kun teillä on näitä lepoaikoja, nauttikaa niistä.

Monesti tunnen halua istua teistä jonkun kanssa juttelemaan pitkään, esimerkiksi kun neitomme parantaa jotakuta teistä. (Zareth kutsuu kanavoijaa neidoksi.) Ajattelen usein että pitkä keskustelu johtaisi meidät uusille urille. Elämä tuntuu olevan sellaista. Kun istuu rauhassa ja puhuu asioistaan, kurkottaa toisen puoleen, tutkii kulkemiaan polkuja, vaikeuksiaan, kun sanoo, "Muistan tämän, tein sitä, tein tätä, muistanpa kun..." Näistä elämäsi koostuu. Esimerkiksi kun olit hyvin, hyvin onnellinen, ehkä syntymäpäivänäsi. Kaikki oli hyvin, oli ystäviä, ja kaikki meni täydellisen hienosti. Sitä muistellessasi ajattelet, "Se oli ihana juhla!" ja olet tyytyväinen. Opettiko tuo juhla sinulle että voit olla onnellinen, että ystäväsikin olivat onnellisia, jakoivat onnellisuutesi, että ilmapiiri talossasi oli sopusointuinen ja tuntui hyvältä? Mutta ehkä seuraavana päivänä, viikkojen, joidenkin tuntien päästä, ihmiset palasivat normaaliin tilaansa ja asiat muuttuivat. Haluan sanoa että jotkut teistä näkevät elämänsä taakkana, mutta jos tarkastelee sitä joka puolelta, huomaa ettei se ole pelkkää taakan kantamista. Teillä on ollut monia monia kokemuksia, monia monia rakkaudentäyteisiä hetkiä. Teille on oltu ystävällisiä, teitä on rakastettu, ihmiset ovat näyttäneet teille oman olemuksensa. Elämä ei ole tyhjää tai katkeraa, ellet itse tee siitä sellaista.

Vaikka olet vaikean ihmisen seurassa, voit pysyä tyynenä sisäisesti. Voit antaa vain kaiken liukua ohi. Pinnalta katsoen voi näyttää tapahtuvan paljon, mutta voit siirtää mielesi miellyttävämpään paikkaan. Mitä siitä, jos sinua pidetään tylsänä! Ei se haittaa. Ei silläkään ole väliä, vaikka sinun ajatellaan vähät välittävän. Tärkeintä on, ettet ole vahingoittanut itseäsi. Joskus hiljainen sana on täysin riittävä. Sanot ehkä että se on liian vaikeaa. Tiedän, se on vaikeaa. Mutta tämä on sinun elämäsi, sinun kamppailusi ja haasteesi. Sinä voit tehdä siitä kauniin ja miellyttävän. Toivon sydämestäni, että tekisit niin. Haluan että olet onnellinen. Saatat kysyä, miksi. Sinähän olet sisareni/veljeni! Haluat maailman muuttuvan. Sanot, "Voi ei!", kun ihmiset sotivat kaukaisissa maissa, kun diktaattorit valtaavat alueita, kun ihmiset näkevät nälkää, kun lapset kärsivät ilman ruokaa. Tunnet suunnatonta myötätuntoa ja avuttomuutta. Se on rakkauttasi, olemustasi, välittämistäsi. Rakastat noita ihmisiä, vaikket voikaan tehdä juuri mitään. Rakastat, koska välität. Sinusta tuntuu etteivät nuo tunteet ole tärkeitä, mutta ne ovat. On ihmisiä jotka eivät välitä hiukkaakaan, vaikka muut kuolevat nälkään, kärsivät ravinnon puutetta tai ovat hirmuhallitusten alaisia. Jotkut ihmiset ovat niin täydellisen itsekeskeisiä, etteivät ajattele lainkaan ihmisveljiään tai heidän kohtaloitaan.

Saattaa vaikuttaa että palaan aina samoihin asioihin, mutta se on välttämätöntä. Voisin vuodattaa teille yleviä korkealentoisia ajatuksia jotka menisivät yli ymmärryksenne jälkiä jättämättä, mutta puhun mieluummin elämän pienistä asioista jotka ovat erittäin tärkeitä teille. Loppujen lopuksi täällä teidän on elettävä. Korkealentoiset ajatukset eivät auta teitä huomenna tai ylihuomenna. Kun olet saavuttanut kauneuden, voit elää rakkauden ylevyydessä ja rauhassa. Voit elää siinä ikuisesti, kun olet sen ansainnut. Mutta se on ensin ansaittava, sen eteen on tehtävä työtä. Se on sanomani. Ponnistelkaa, kilvoitelkaa, yrittäkää olla vahvoja.

Älä ole huolissasi. Se ei ole arvollesi sopivaa. Välitä. Välitä apua, jos voit. Pidä sillä tavalla huolta. Mutta jos tuntuu ettet voi, anna asian olla. Miksi pitäisi huolehtia ja huolestua asiasta, jolle ei voi mitään? Lähetä sinne hiljainen ajatus - valoa, kuten teitä on opetettu. Täydellisyyden valo, tuo kauneuden tunne joka sinulla on, kun katsot kaunista kukkaa tai maisemaa joka koskettaa sieluasi. Sillä hetkellä olet koskettanut olemustasi. Sillä hetkellä tunnet kuuluvasi osana suurempaan kokonaisuuteen. Noina hurmioitumisen hetkinä, kun kauneus valtaa sinut, tunnet ja aistit sen, olet osa sitä. Se on ihmeellistä.

Sellaisessa tilassa olet valtakunnissamme, kun olet sen ansainnut. Elät kauniissa rakkauden tunteessa, olet siinä aina, saat katsella kukkien ja puiden kauneutta, olet täynnä ihmetystä että sellaista kauneutta on ja että se on meitä varten. Kuinka typeriä harmaiden alueiden asukkaat ovatkaan, kun eivät halua kauneutta. Luoja on antanut paljon kauneutta Maan päälle kukkien, puiden ja kaiken luodun muodossa. Joskus voi aistia kauneutta hirvittävässä voimassakin, kun seisoo mahtavan, korkeuksiin nousevan vuoren juurella ja kun meri pauhaa ja aallot nousevat ja lyövät vaahtopäinä vasten kallioita. Silloin tuntee olevansa hyvin pieni. Mutta ei. Luonnossa on voimaa, mutta niin on teissäkin. Jokainen aliarvioi itseään, jokainen. Sinulla on suuremmat voimat ja kyvyt kuin aavistatkaan. Ole oma itsesi. Vedä esiin ne puolet itsestäsi joita nyt piilottelet. Ne itsesi osat joita pelkäät näyttää maailmalle. Pois ujous, estot ja epäluottamus omaa itseä kohtaan. Mitä teet, kun olet yksin? Omissa oloissasi murtaudut kuorestasi ja voit olla erilainen. Olet voimaa täynnä oleva olento ja voit kasvaa suuremmaksi, aina vain suuremmaksi. Mielessäsi, ajatuksessasi on voimaa. Jospa vain tietäisit, tiedostaisit sen, hämmästyksesi olisi rajaton. Kun olet valtakunnissamme ja huomaat mitä mielesi pystyy tekemään, sanot, "Kuinka toivonkaan että olisin käyttänyt mieltäni ja ajattelukykyäni koko voimallaan ja tehollaan."

Tiedä että olet osa tätä kaunista rakkauden olemusta. Sinäkin ilmennät sitä. Jokaisena elämäsi päivänä ilmennät rakkautta jollakin tavalla. Kun hoidat ja hellit pientä lasta, kun sanot rakastavan sanan jollekulle, kun tervehdit jotakuta lämmöllä, kun olet avuksi jollekin, etkö silloin ilmennä rakkautta? Tiedän ettette ajattele tällä tavalla. Kun olet ystävällinen, ilmennät rakkautta. Ajatelkaa sitä. Ajatelkaa kaikkia pieniä asioita joita teette. Haluan että tarkkailet itseäsi. Ajattele päivääsi, käyttämiäsi sanoja, millä tavalla käyttäydyit muiden kanssa, miten ilmaisit itseäsi ja tunne, millainen olet. Miltä sinusta tuntuu ja millainen olet tällä hetkellä? Oliko minulla hyvä päivä? Pärjäsinkö hyvin? Vahingoitinko itseäni? Arvioikaa itsenne, olkaa oma tuomarinne, koska viimeisellä tuomiolla joudutte sen tekemään. Olet oma tuomarisi ja annat juuri päättyneelle elämälle arvosanat.

Yhtä varmasti kuin istut siinä, annat arvion elämästäsi ja itsestäsi. Neitomme ja minä olemme kertoneet teille mitä tapahtuu. Mielessä näet elämäsi. Se kulkee kuin valkokankaalla pienimpiä yksityiskohtia myöten lapsuudesta siihen hetkeen, kun astuit taivaisiin. Näet itsesi ja tiedät. Se on kuin tuomio jonka langetat itsellesi. Tiedät että paikka jossa olet on tarkalleen oikea ja oikeudenmukaisesti sinun. Se on täydellistä lakia ja oikeutta. Eikö tämä menetelmä olekin ystävällinen? Kukaan ei seiso edessäsi sanoen, "Tämän sinä olet tehnyt!", synkeällä tavalla, kuten kristinusko opettaa, Pyhän Pietarin odottaessa taivaan portilla! Ei niin. Vain sinä yksin. Se on teitä kohtaan osoitettua rakkautta. Rakkaus ilmenee siinäkin. Olet yksin eikä kukaan toinen näe tukalaa oloasi tai iloasi, sillä tunnet varmasti molempia. Tunnet iloa ja onnea ja olet hiukan surullinen. Sanot, "Voi ei! Teinkö noin?" Mutta olet myös onnellinen, kun näet paikat, ajat ja tapahtumat jolloin olit ystävällinen. Tiedät silloin että se kannatti, sillä näet valon. Näet suunnitelman ja mallin jonka mukaan elit. Täällä et ehkä sitä näe. Siellä näet ja ymmärrät että kaikki oli oikein ja että sinua varten oli täydellinen suunnitelma. Joskus kulkee harhaan, astuu pois polultaan, mutta opas yrittää saattaa takaisin omalle tielle jotta voi elää läpi opittavana olevat asiat.

Kaikille ovat tuttuja nämä polulta poikkeamiset. Aina kuitenkin palaamme olennoksi joka olemme. Joku saattaa vaikuttaa meihin ja teemme tekoja joita kadumme, mutta myöhemmin asetumme takaisin omaksi itseksemme. Tämä todellinen itse on olemuksesi. Sanon "olemus", koska en tiedä parempaakaan nimeä tuolle tunteelle. Kuka voi kuvata tunnetta sanojen avulla? Kun rakastaa jotakuta, voiko sen kuvata sanoin? Sanat eivät riitä. Haluaa sanoa jotakin kaunista, jotakin ihmeellisen ihanaa, jotain kenenkään aiemmin ilmaisematonta, mutta ei löydäkään sanoja. Jos voisi nähdä sisälle mieleen, voisi nähdä mitä siellä on. Se olisi hienoa, mutta ei valitettavasti ole Maassa mahdollista. Siispä yrittää parhaansa, olemus on täynnä rakkautta. Haluaa pakahtuakseen kertoa miltä tuntuu, mutta sanat puuttuvat. Joskus hiljaisuus on paras keino, suloinen hiljaisuus. Joskus hiljaisuus on myös välttämätöntä, koska hiljaisuudessa opimme tuntemaan itsemme, ei mielen laukassa vaan hiljaisuudessa, rauhassa. Silloin olemuksemme voi etsiytyä rauhan poluille jotka hämmästyttävät meidätkin.

Rakkaat ystäväni, olkaa iloisella mielellä. Mieleni askartelee joidenkin taivaissa tuntemieni parissa ja itken, koska he ovat niin tolkuttomia. Kuitenkin olen myös onnellinen siitä että olen täällä, että minulla on mahdollisuus antaa teille hiukan tietoa, vaikka vain pikkuisen. Pieni sana sieltä täältä pelkojenne poistamiseksi. Yrityksiä nostaa mielialaanne ettette olisi liian ankaria itseänne kohtaan tai pelästyisi itseänne ja masentuisi. Yritän kovasti, koska tiedän jokaisen täällä etsivän keinoja poistaa maailman teihin istuttamia pelkoja. Sanoja joita teille on sanottu, pelkoja joita saarnamiehet ovat istuttaneet sanomalla, "Sinun tulee peljätä Jumalaa. Jumala rankaisee kovalla kädellä." Jumala on Suuri Rakkauden Voima joka antaa elämän elämän jälkeen jotta voit tulla Häntä aina vain lähemmäksi. Jos olisit maallinen isä, tuomitsisitko lapsesi kaukaisimpaan pimeyteen? Ei, sitä et tekisi. Olitpa kuinka julma tahansa, toivoisit lastesi muuttuvan ja palaavan normaalitilaansa. Eikö totta? Et saattaisi rakkaitasi vaikeuksiin. Sitä ei tee myöskään Isä Jumala. Teemme sen itse itsellemme. Mutta tilaisuudet joita meille annetaan yhä uudelleen osoittavat että Suuri Voima on kaiken sisäänsä sulkeva, kaiken kattava Rakkaus. Rakkaus joka ylittää ymmärryksemme.

Korkeiden olentojenkin lähettämä rakkaus tuntuu ihanalta. Suuri Rakkauden Voima laskeutuu yllemme työskennellessämme täällä. Se tulee maallisen harmauden, sumun läpi, rakennuksen läpi, ikään kuin mikään ei voisi sitä estää. Se tunkeutuu esteiden läpi ja ympäröi meidät mahtavalla voimallaan. Se on rakkautta, se tuntuu rakkaudelta. Se on valoa. Se on väriä, se on kauneutta.

Jos korkeammat olennot voivat tehdä noin, miltä luulet tuntuvan, kun Kaikkein Korkein Voima lähettää rakkauden maailman lasten ylle, kaikkien luomakunnan osien ylle? Jokaisella ruohonkorrella on rakkauden voima. Jokaisella kivellä on samaa voimaa. Kaikella mikä on luotu on rakkauden voima. Se voima astuu sisälle luotuun - ja te olette suurempia kuin kivet ja hiekanjyvät. Teidät on tehty kauneuden kuviksi ja teistä voi tulla vielä kauniimpia. Muotosi, kehosi voi tulla hienommaksi, aina vain kauniimmaksi. Miksi? Koska kasvat ja kasvusi on loputonta. Nuorena ja elämän täyteydessä katsot itseäsi ja olet upea. Kaikki on kiinteää ja kukkeaa. Tunnet olosi mahtavaksi. Siltä tuntuu taivaissa. Olet valpas, elämä sykkii sinussa ja paistattelet, kylvet rakkaudessa. Sinulla on voimaa selvitä alempien tasojen ongelmista. Sinulla on tarvittavaa kärsivällisyyttä, välität heistä ja teet työtä mielelläsi. Kenenkään ei tarvitse pakottaa sinua työhön, tarjoudut itse tekemään sitä. Kun olet tällainen, kaikki on hyvin. Kun täälläkin haluat auttaa toisia, teet sen mielelläsi ja nautit siitä.

Siispä tiedät millaista valtakunnissamme on auttaessasi muita. Älä ajattele että olen onneton, kun menen noihin paikkoihin työskentelemään. Joskus todella vuodatan kyyneleitä, koska ihmiset ovat niin typeriä ja toivoisin heidän muuttuvan. Sinäkin tunnet samoin, kun joku rakkaistasi tekee tyhmyyksiä. Toivot hänen muuttuvan ettei hän vahingoittaisi itseään. Näe siis itsesi henkisenä olentona kulkemassa elämän läpi, uudella matkalla, joka vie monille elämän alueille, mutta näillä alueilla annat itsellesi tilaisuuden oppia. Mikään ei mene hukkaan, oli kyseessä pimeyttä tai valoa kuin sade ja auringonpaiste. Mikään ei mene hukkaan, ei mikään. Tarkoitan todella tätä, kaikki voi olla esimerkkinä sinulle. Opetat lapsia esimerkin avulla, samoin itse opit esimerkkiä noudattaen.

Ole joka päivä valpas ainakin jonkin aikaa. Sitten alat luonnostaan tarkkailla ja pitää huolta itsestäsi, koska olet yksilö joka on matkalla, yksilö joka ottaa askelia eteenpäin, yksilö joka tuntee sykkeen, yksilö joka tuntee aivan kaikkea. Olet elossa, olet luotu. Sinussa on elämä, olet osa suunniteltua mallia, luomusta, ja tärkeä osa sitä. Usko se. Älä tunne avuttomuutta. Se on negatiivisuutta. Sinulla on oikeutuksesi, sinulla on henkilökohtaiset kokemuksesi, kaikki minkä olet kestänyt, kaikki minkä olet käynyt läpi, jokainen yksittäinen ajatus on sinun omaasi ja hyödyksi tulevaisuudessa, kun tapaat muita jotka ovat eläneet elämäänsä ja tehneet virheitään. Silloin voit tutkia itseäsi ja nähdä miten itse menettelit. Voit nähdä miten olet muuttunut. Voit nähdä miten elämäsi muuttui ja muutti sinut. Otat esimerkin omasta elämästäsi ja käytät sitä auttamaan muita. Mikään ei mene hukkaan, koska kaikkea voidaan käyttää uudelleen. Kaikki minkä näet, kaikki minkä kuulet jonkun toisen tehneen, mikä tahansa minkä koet millä tavalla tahansa on hyödyllinen kokemus, vaikka vain television välityksellä. Nekin ovat kokemuksia jotka saavat sinut ajattelemaan. Mietit kuinka typerää tai kuinka ihanaa tai sinua inhottaa tai mikä tahansa tunne voi vallata sinut, kun katsot ohjelmaa. Se on oppimista. Jotkin asiat antavat sinulle näkemyksen ja sinusta tuntuu, "Hyvä, tätä voin käyttää omassa elämässäni."

Emmekö ole kokonaisuuden osia? Kun katsot ympärillesi, ajattele ystäviäsi ja perhettäsi. Oletko yksin ja eristettynä? Et kertaakaan. Kun astut tähän maailmaan, ensimmäisestä hengenvedostasi lähtien, muita on ympärilläsi, ja se on vasta alkua. Muistakaa että ensimmäisestä hengenvedostanne aloitatte elämänne, ja täällä olemme, me kaikki, minä monine elämineni ja te ominenne. Täällä olemme kaikki. Mitä ja keitä me olemme? Olemme läpikäymiemme kokemusten muovaamia olentoja, koska emme ole yksin ja eristettyjä, koska olemme osia jokaisesta ajatuksesta ja teosta. Olemme osia vanhempiemme ja opettajiemme antamasta ohjauksesta ja opetuksesta. Jokainen kokemus on jättänyt jälkensä meihin, lomilla, kouluissa, töissä, kaikki kokemamme on osa meitä. Oletko yksin? Ei. Et ole tyhjä astia ilman sisältöä. Olet täynnä kaikkia noita kokemuksia.

Ystäväni, tämänkertainen yrityksemme luoda parempaa yhteisymmärrystä keskuuteemme lähenee loppuaan. Jos epäonnistuin siinä, se on minun vikani, koska on vaikeaa ilmaista tunteita, asioiden olemuksia sanoin, kuten tiedätte.

Olemme hierarkiassa korkealla olevien edessä. He ovat tänä päivänä tietoisia sanoista, jotka olen teille puhunut. He tietävät ajatuksenne, koska ne nousevat ylös.

Samalla kun ajatuksesi nousevat ylös valoon, korkeampiin sfääreihin, vien sinut mielikuvituksessasi säteilevien valo-olentojen luo jotka loistavat ja valaisevat kauneudessa. Vien sinut mielesi avulla ihanien värien keskelle, valoon jota en voi sanoin kuvata, tuntemaan rakkautta joka laskeutuu yllesi noista olennoista. Tunne se sisälläsi, aisti sen olemus. Se on vähäisempää täällä, mutta se on silti kaunista. Sen on täytynyt tunkeutua kaikkien allaan olevien valtakuntien, sfäärien läpi saavuttaen lopulta sinut. Se on silti heidän lähettämää rakkautta sinulle.

Rakkaus on täällä. Näen sen ilmenneenä. Täällä olevat värit ovat kultaa ja sinistä. Kulta ja sininen ovat kaikkialla ympärillä virraten ja kelluen ja lempeästi teitä hyväillen. Kultaa ja sinistä, kuinka kaunista, kuinka ihanaa!
Kohotamme itsemme ylös, tavoitamme Sinua, ihmeellisin ja puhtain olemus. Yritämme nousta korkeuksiisi jokaisella sydämemme lyönnillä. Etsimme Sinua sisimmästä olemuksestamme. Etsimme Sinua hiljaisista paikoista ja maailman melusta.

Etsimme Sinua lakkaamatta. Jumaloimme Sinua. Jumaloimme Sinua. Rakastamme.