11.
Henkimaailman alemmat tasot
Hyvää
iltapäivää, ystäväni. Monta kertaa yrityksissäni
olen ollut kovin hämilläni. Se saattaa yllättää
teidät, mutta mekin todella olemme hämillään. Kovin
monet alemmilla asteilla kieltävät meidät, jotka tulemme
korkeamman värähtelyn alueilta. Tiedätte itsekin yrittäessänne
joskus lastennekin kanssa jotakin, että usein on itsepäisyyttä.
He eivät halua totella, koska teillä on auktoriteettiasema.
Eikö olekin niin? Samanlaista on meillä. Koska me olemme auktoriteetteja,
he katsovat meitä murjottaen eivätkä tottele. Heistä
tuntuu, ettei heillä ole tarvetta muuttua. Tällaistahan on
teidänkin planeetallanne ja tiedätte, kuinka vaikeaa se on.
Jospa jokainen sielu saisi mahdollisuuden tietää nämä
asiat, että jokainen on itse vastuussa itsestään, että
itse on yritettävä ja ymmärrettävä, että
ei ole edistystä, ennenkuin itse toteuttaa tämän tiedon
käytännössä. Monet teistä, jotka ovat kokeneet
meediomme kautta parantumista sairaudesta, ovat huomanneet muuttuneensa
henkisesti ja tuntevat aikamoista muutosta itsessään monin
tavoin. Kun sielua on kosketettu, huomaatte näkevänne elämän
eri tavalla. Te muututte monella tavalla, lempeästi ehkä,
mutta kun huomaatte itsenne muuttuvan, sanotte: "No mutta hyvänen
aika", olette tyytyväisiä itseenne ja voitte paremmin.
Mutta nämä taivasten valtakuntien alempien tasojen ihmiset,
vaikka näytämme heille edessä olevan alueen näkymiä,
he pitäytyvät itsepäisesti omalla alueellaan. Samanlaista
on teillä täällä, ei teillä henkilökohtaisesti,
vaan tämän planeetan ihmisillä. Olipa kyse kenestä
tahansa, vaikka olisi tilaisuus oppia, se sysätään syrjään.
Usein
pohdimme: "Käyttäisimmekö tätä tai tuota
keinoa?" Lopulta yritämme jokaista menetelmää, ja
jotkut pehmenevät. Kun näkee, se auttaa ymmärtämään.
Jos näytämme alueita, ettekö luulisikin heidän muuttuvan,
kun he näkevät ihmeen kauniita alueita, joissa on parempia
etuja ja kaikessa kauniimpi muoto ja koostumus? Silti kaikki eivät
halua. He tahtovat pysyä omalla pikku alueellaan elämänsä
ikävystyttäminä.
Planeetallanne
jotkut ovat joskus ikävystyneitä, ja olen varma, että
ette halua tilanteen pysyvän ikuisesti. Luulisitte, että muut
ajattelisivat samoin. Ikävystyneisyys on niin kauhea olotila, että
ajattelisitte sen ajavan heidät toiseen mielentilaan, mutta niin
ei käy. Monet teistä pitävät taivaallisia tiloja
ihanina ja näette ne kauniina, ihmeellisinä paikkoina. Monta
kertaa parempina kuin nykyiset tilanne ja paikkanne. Nämä
kaipaukset ovat sisällänne, koska haluatte omistamienne asioiden
muuttuvan. Tämä on ihmiskunnan toive: muutos, mielenylennys,
saada kauneutta, saada rauha. Ajattelette: "Kuinka haluaisinkaan
päästä sinne." Tiedän monen todella toivovan
pääsevänsä pois näistä oloista. Monet
teistä menevät hyvin miellyttävään paikkaan,
jossa voitte hyvin. Olette innoituksen vallassa, koska kauneus itsessään
innoittaa teitä. Mutta kun olette alemmilla tasoilla, harmaudessa,
tai pimeänä päivänä, mikä silloin innostaa
teitä? Tiedätte, millaisia olette, kun sataa ja on sumuista.
Voitteko kuvitella olentoja, jotka haluavat asua sellaisessa ikuisesti?
Millainen ihminen ei halua muuttua, vaikka näytätte aurinkoa
ja kauneutta? Voitteko kuvitella sellaista mieltä? Kaikki te rakastatte
auringonpaistetta ja tunnetta, kun se hyväilee teitä. Vaikkei
kaikki olisikaan täydellistä, silti tuntuu paremmalta ja mieliala
kohoaa, kun aurinko paistaa. Mutta pimeyden piireissä olosuhteet
eivät muutu. Syy, miksi puhun näistä oloista tänään,
on näyttää teille vaikeuksiamme ja osoittaa, että
jonakin päivänä käsittelette samoja ongelmia. Kaikki
ei suinkaan ole kaunista. Itse asiassa monet maan ihmiset menevät
sellaisille alueille ja ne ulottuvat laajalle. Siellä he asuvat,
jotkut satoja vuosia. He saattavat käyttää satojen vuosien
takaisia vaatteita. Voitteko kuvitella ihmisiä, jotka mieluummin
elävät sellaisessa tilassa? Ihmisiä, jotka eivät
kuuntele meitä, koska olemme heitä ylempänä. He
halveksivat ja vihaavat meitä eivätkä halua meitä
lähelleenkään.
Kuten
olemme kertoneet, alennamme värähtelyämme astuessamme
maan ilmakehään. Samoin tekevät ne, jotka auttavat näiden
harmaiden alueiden ihmisiä. Saatatte kysyä, mistä he
tietävät, että olemme erilaisia? Meidät erottaa
sielun valosta, joka yhä loistaa. Sitä ei voi sammuttaa. Ihmisillä,
jotka elävät pimeämmillä alueilla, ei ole valoa.
Se on vain kuin pieni neulanpisto. Mutta jos näet hyvin kirkkaan
olennon laskeutuvan tähän maahan, näet valopallon. Se
auttaa ymmärtämään suunnattoman kuilun noiden tilojen
välillä. Kun etenette, sielun valo kasvaa, huomaamatta, mutta
kuitenkin se kasvaa. Siten tunnistamme toisemme, värähtelystä
ja loistavasta valosta!
Näillä
tasoilla työskentelee tuhansittain ihmisiä. Kaikki eivät
ole innokkaita muuttumaan. Jotkut kuitenkin ja he itkevät lohduttomasti.
Mutta silloinkin he ovat saattaneet olla siellä loputtoman pitkän
ajan.
Monet
sanovat: "Mitä teen taivaissa?" He näkevät
itsensä huvitusten pyörteissä. Kun lepäät raatamisestasi,
siellä on tarjolla monia mielikuvituksellisia iloja ja suurenmoisia
mielenkiinnon kohteita. Mutta kun alat tehdä työtä, huomaat
vaikeudet. Tällä planeetalla varsinkin näinä aikoina
tapahtuu suuria onnettomuuksia kaikkialla, kuulette uutiset ja tunnette
itsenne heikoiksi ja avuttomiksi. Ehkä tämä antaa kuvan,
miltä meistä tuntuu, kun emme pysty massojamme muuttamaan.
Kuitenkin te, minä ja muut ollessamme auttamistyössä,
voimme lähteä sieltä ja mennä valoon ja iloon. Mutta
nämä ihmiset eivät voi. Jatkuva harmaus, ainainen pimeä
painaa heitä eivätkä he siltikään halua muuttua.
Samanlaisia ihmisiä asuu täällä Maa-planeetalla.
Nämä tyypit eivät halua koskaan muuttua, heidän
mielestään kaikki Isän ja hengen asiat ovat roskaa. Ilo,
rauha ja täydellisyys eivät ole mistään kotoisin.
He etsivät mielihyvänsä muualta saamatta sitä kuitenkaan,
ilosta ja rauhasta puhumattakaan. Koska sielu tai henki ei ole onnellinen
tai rauhassa näissä muissa tilanteissa, olipa se jonkin maan
valloittaminen tai miehen/naisen masentaminen loukkaamalla millä
tahansa tavalla. Itse ei ole tyytyväinen. Uskomattoman monet ihmiset
ovat eri tavoin kieroja ja yrittävät löytää
tapoja pyydystää muita itsensä jatkeeksi. Tällaiset
ihmiset kansoittavat harmaat ja pimeät alueet. Voitte nähdä,
kuinka onnettomia ja sekaisin he ovat aluksi ja kuinka he ajattelevat,
että on erehdys, että he ovat siellä. Maailmanne on täynnä
näitä tyyppejä, joten heitä on myös meillä
ja tänään yritän näyttää teille,
että tasollamme on lukemattomia keinoja. Toivon, että kuuntelette
tarkkaavaisesti, sillä jonakin päivänä tekin käytätte
niitä.
Kuvitelkaa, että olette valmentautunut ja aikeissa laskeutua omalta
alueeltanne, Kesämaasta, harmauden alueelle, joka on kuin sumuinen
päivä. Nämä ihmiset kärsivät itsekkyydestä.
Ette mene yksin, muutama muu on mukana. Olette suunnitelleet, miettineet
ja puhuneet asiat yhdessä, ja sitten matkaan. Alennatte värähtelyjänne
kyseisen alueen mukaisiksi. Olette valinneet kohteenne ja pian olettekin
hänen/heidän vierellään. Jokainen tietää,
että itsekkyys on maailman rikkaruoho. Sitä esiintyy kaikilla
jossakin vaiheessa, itse on tärkein, oma itse asetetaan etusijalle.
Jotkut ihmiset ovat sellaisia aina, ei vain silloin tällöin,
vaan aina. Täältä heidät löydämme. Tapaamme
naisen ensin. Eivät he välttämättä ole pahimpia,
sattumalta sanoin vain noin. Tulemme naisen luo, joka on ollut äärimmäisen
itsekäs. Itsekäs, koska hän asetti itsensä perheensä
edelle, kaikkien edelle, pitäen itseään kuningattarena
toivoen, että kaikki liehittelisivät häntä. Tulemme
ja katsomme häntä ja huomaamme, että hän on todella
vihainen. Hän on ollut henkimaailmassa vasta kolme kuukautta. Hän
kiukuttelee yhä sen takia, että on löytänyt itsensä
näistä oloista. Hän oletti olevansa ei vähempää
kuin Nasaretilaisen seurassa. Hän ajatteli olevansa kunnon kristitty,
mutta ei ollut sitä mieleltään tai sielultaan, vaan oli
kuin tyhjä kuori. Kaikki oli vain sosiaalisen arvostuksen vuoksi.
Mutta turhamaisella tavallaan hän luuli olevansa hyvä.
Valitsemme miehen menemään hänen tykönsä. Hän
tervehtii häntä. Nainen riiputtaa päätään
ja kyräilee. Mies on ollut hänen luonaan kerran ennenkin ja
valmistanut häntä kertomalla, että hän on itse ansainnut
tämän, koska ei ollut elämässä sellainen kuin
olisi pitänyt. Nainen siis jo tietää, koska tämä
on toinen vierailu. Käytämme hänestä nimeä
Mary-Jane. "Mary-Jane, oletko ajatellut sitä, mistä puhuimme
viime kerralla?" "Kyllä olen." "Näetkö
nyt itsesi uudessa valossa, kun sait tietoa vai vihoitteletko vielä
kuvitellen tulleesi väärinkohdelluksi?" "Minusta
minua on kohdeltu väärin." "Niin ei ole voinut käydä,
sinähän näit itsesi ja virheesi täysin selvästi
tännetulopäivänäsi." Mutta hän ei ymmärrä.
Niinpä mies tekee uuden yrityksen osoittamalla hänelle, että
jokainen ajatus ja teko merkitsee, mutta hän ei voi uskoa sitä.
"Jos niin on", hän sanoo, "kukaan ei voisi päästä
eteenpäin." Oletteko samaa mieltä hänen kanssaan?
Jos jokainen ajatus ja teko on tärkeä kasvunne kannalta, ei
hänen mielestään kukaan voisi edetä kasvussaan sentinkään
vertaa. Oletteko samaa mieltä? Jos tiedätte, että jokainen
ajatus ja teko on tärkeä, te yritätte, eikö vain?
Ette tee virheitä niin usein. Se on oikeudenmukaista, koska sama
laki koskee kaikkia. Hän ei sitä kuitenkaan huomaa toisella
kerralla, ei kymmenennellä eikä kahdennellakymmenennellä
kerralla. Lopulta hän oli valmis 21. kerralla. Mies sanoi hänelle
eräänä päivänä: "Kun olit pieni tyttö,
miltä tuntui, kun sinua rangaistiin epäoikeudenmukaisesti?"
Hän alkoi itkeä. Se auttoi häntä. Siitä lähtien,
noista muutamasta sanasta, tapahtui muutos hänessä. Hän
alkoi nähdä itsekkäät tapansa lapsiaan, perhettään,
miestään ja muita kohtaan.
Hän
alkoi nähdä itsensä toisin kuin koskaan ennen oli nähnyt.
Täydellinen käsittäminen valtasi hänet kerran, kun
hän oli yksin, ja kyyneleet virtasivat. Hänen auttajansa huomasivat
tämän tietysti, menivät hänen luokseen ja lohduttivat
häntä. Siitä päivästä lähtien hän
alkoi ottaa haparoivia askelia eteenpäin. Tänä päivänä
hän etenee jo vakaasti. Ei liian nopeasti, vaan asteittain. Olisiko
teillä kärsivällisyyttä tehdä tätä?
Mennä ihmisen luo uudelleen ja uudelleen? Yrittää jokaista
ajatusta, kunnes ratkaisu löytyy sattumalta? Eikö se ole turhauttavaa?
Jos valmistatte itseänne jo täällä, taivaissa on
sitten helpompaa. Elämän vaikeudet valmistavat teitä.
Nyt ymmärrätte, miksi teillä on vaikeuksia. Jos niitä
ei olisi, kuinka voisitte ymmärtää toisia? Jos teillä
ei olisi vaikeuksia, kuinka voisitte kaivaa mielenne sopukoista jotakin,
joka auttaa tätä tai tuota sielua. Omasta kokemuksestanne
löydätte vastauksen muiden auttamiseen. Joskus ette keksi,
miten auttaa jotakuta. Sitten kuin välähdyksenä asia
valkenee teille. Muistatte jotakin, mitä teille tapahtui. Kerrotte
sen, ja hokkus pokkus, sepä auttoi.
Monet
menevät samojen tilojen läpi aina uudestaan. Mikään
ei mene elämässä hukkaan, oli se mitä tahansa. Voitte
ajatella, että on kauheaa, mutta jonakin päivänä
ymmärrätte syyn, miksi teitä koeteltiin ja miksi sitä
tarvitsitte. Se oli erittäin hyödyllistä teille ajallaan
ja myöhemmin taivaissa tietty opetus auttaa auttamaan toisia. Mitä
teille tehtiin, tehdään muille. Saavutettu tieto osoittautuu
erittäin hyödylliseksi. Älkää koskaan, koskaan
pitäkö yhtäkään kokemusta hukkaan heitettynä
aikana. Joskus rasitamme aivojamme löytämättä ratkaisua.
Istumme juttelemaan ystäviemme kanssa ja joku keksii ratkaisun.
Meediomme sanoi jollekin tässä eräänä päivänä:
"Kun ihminen on paha ja pimeydessä, ja oltuaan henkimaailmassa,
muututtuaan ja kasvettuaan saavuttaa valon ja edistyy lopulta loistavaan
valoon asti, ajatelkaa, mikä tietomäärä hänellä
on auttaessaan muita. Ajatelkaa, mikä myötätunto hänellä
on alhaisia kohtaan." Eikö totta? Meediollamme on sisäinen
ymmärrys kaikesta, koska hän on ollut opettajana henkimaailmassa.
Hän tietää nämä asiat. Jos voi nousta pimeydestä
ja tulla loistavaksi valoksi, mitä pelkäämistä teillä
on? Mitään ei todellakaan tarvitse pelätä. Voitte
nousta ylemmäs ja ylemmäs. Meidän kaikkien Isä,
Suuri Voima, rakastaa jokaista, myös heitä, jotka ovat syvässä
pimeydessä. Kaikki ovat hänen lapsiaan, he saavat loputtomasti
tilaisuuksia muuttua. Joku pimeydestä voi nousta ja saada sieltä
kaiken tiedon ja myötätunnon niitä alueita kohtaan, koska
on ne kokenut. Jokaisella sielulla, joka nousee pimeydestä tullen
vähitellen loistavaksi olennoksi, on tämä myötätunto
ja ymmärtämys. Ei ole väliä, missä olette olleet
tässä elämässä Maa-planeetalla, kaikki tilanne
ja tilanteenne auttavat teitä ymmärtämään veljiänne
ja myötäelämään heidän kanssaan.
Siksi
sanomme: "Älkää koskaan pelätkö."
Älkää ajatelko, että kaikki on iäksi menetetty.
Niin ei koskaan ole. Aina on valo jo nurkan takana. Kun laskeudumme
näiden olentojen luo, ne ovat oppitunteja meillekin. Kun näemme
heidät ja heidän elämänsä, katsomme ja luemme
heitä, myös me opimme, koska näemme ja ymmärrämme
heidän kokemuksensa. Voimme käyttää sitä tietoa
joskus myöhemmin.
Miltä
luulette tuntuvan sellaisista henkilöistä, jotka ovat olleet
maan päällä vallassa ja huomaavat olevansa pimeydessä,
harmaudessa tai syvän harmaassa, riippuen millaisia olivat maan
päällä? Miltä luulette heistä tuntuvan? Jos
tällä miehellä/naisella oli valtaa ja hän huomaa
istuvansa synkällä alueella, jossa ei ole puita ja ruohoa.
Se on kivinen, karu ja kylmä, kuin syvä sumu kaiken yllä,
kuin kanervanummi kammottavan kylmänä synkkänä päivänä.
Löydätte tämän henkilön istumassa hökkelissä,
koska näillä alueilla on paljon sellaisia. Monet maan päällä
mahtavat miehet löytävät itsensä näiltä
alueilta, koska eivät suoneet rakkauttaan ihmiskunnalle, vaan heidän
vallanhalunsa tukahdutti myötätunnon ja ymmärtämyksen,
mikä heillä oli, ja heistä tuli olentoja, jotka etsivät
vain valtaa kadottaen herkkyytensä. Siellä hän istuu.
Joskus on toinen toverina. Lähestymme kahta tällaista.
He ovat yhdessä tässä pienessä ikävässä
rakennuksessa, joka pysyy hädin tuskin pystyssä. Ihme, ettei
se kaadu, mutta tällaista tapahtuu maailmoissamme. Sisällä
on vain makuulavitsa, pieni pöytä ja pari huonokuntoista tuolia.
He istuvat yhdessä synkkinä, tuijottaen tyhjyyteen. Missä
on nyt valta? Huomaamme, että he ovat äärimmäisen
katkeria. Heitä on lähestytty monta kertaa, mutta minkäänlaista
muutosta ei ole vielä tapahtunut. Törkeitä kirouksia
satelee päällemme, kun lähestymme, mutta emme välitä
siitä. Ne ovat vain sanoja, eivät ne vahingoita meitä.
Astumme
sisään ja tällä kertaa lähestymme uudella tavalla.
"Yritämme auttaa teitä näkemään, että
ihmiskunta ei voi olla voima tuhon ja paon maailmassa. Toimme luoksenne
erään, joka oli ennen teidänkaltaisenne. Tämä
henkilö on ollut täällä, missä te nyt olette,
mutta näettekö, hän on muuttunut. Hän on jonkin
matkaa teitä ylempänä, ei kovin paljon, mutta sen verran,
että on muuttunut. Puhu nyt, veljeni, näille veljillesi ja
kerro, mitä tiedät." Koska hän on halukas auttamaan
heitä, hän kertoo, kuinka hän on ymmärtänyt,
että vaikka meillä on vapaa tahto, emme voi käyttää
sitä vapaasti vahingoittaaksemme. Hän kertoo heille, kuinka
hänen elämänsä oli kuin heidän, hän hyväksikäytti
ihmisiä ja löysi itsensä samasta tilasta kuin he, ja
kuinka eräänä päivänä tapahtui valaistuminen.
Hän muisti, kuinka lapsena isoisä oli puhunut hänelle.
He olivat eläneet lyhyen aikaa yhdessä. Isoisä oli opettanut
hänelle monia asioita, joita hänen mielestään pojan
tuli tietää. Hän sanoi muistaneensa isoisän sanat:
"Tee aina toisille, mitä toivot heidän tekevän sinulle."
Koska isoisä oli hyvä ihminen ja kristitty, hän opetti,
mitä nämä sanat merkitsevät. Jos loukkaat jotakuta,
haluatko, että hän loukkaa myös sinua? Poika kielsi ja
isoisä jatkoi: "Parempi sitten olla loukkaamatta ketään.
Parempi yrittää sovitella ja selvittää asiat."
Hän sanoi muistaneensa isoisän selvästi ja kuuli hänen
sanansa kuin eilispäivänä. Kaikki muistot palasivat mieleen.
Hänen olemuksensa läpi kävi kuin valonvälähdys.
Hän näki itsensä äärimmäisen itsekkäänä,
toisia ihmisiä jatkuvasti hyväksikäyttävänä
ihmisenä. Mutta hän näki, kuinka hänelle maksettiin
takaisin, kun hän kuoli. Hän ymmärsi, että oli tehnyt
sen itse itselleen.
Hän käsitti, että oli itse sen tehnyt, se oli hänen
henkilökohtainen ongelmansa. Siitä hetkestä lähtien
hän yritti muuttua. Askel askeleelta hän on mennyt eteenpäin.
Hänen näin heille puhuessaan saatoimme nähdä heidän
ilmeensä pehmenevän, ei paljon mutta pienoista muutosta kuitenkin.
Saatoimme nähdä heidän ajattelevan omaa lapsuuttaan,
koska näimme kuvat, jotka erkanivat heistä. Näimme, että
he ajattelivat omaa elämäänsä ja kuuntelivat menneisyyden
ääniä. Pysyimme hiljaa toivoen, että tämä
auttaisi. Äkkiä toinen sanoi: "Minulla oli melkein samanlainen
kokemus nuorena, mutta eri lähteestä." Ja toinen yhtyi:
"Minulle samoin puhui vaimoni, kun aloittelimme yhteiselämäämme."
He
olivat saaneet ajattelulleen uudet urat, joten lähdimme sanoen
tulevamme taas tapaamaan heitä. Emme painostaneet enempää.
Kun heidän ajattelunsa nyt oli tällä tiellä, oli
parasta jättää heidät yksin. Tiedämme aina,
milloin on parasta vetäytyä. Seuraavalla vierailullamme asiat
olivat saaneet todella ihmeellisen käänteen. He eivät
olleet enää siinä kamalassa hökkelissä, vaan
paremmassa paikassa, aavistuksen verran ylempänä, kaikki oli
hiukan erilaista. He olivat todella muuttuneet niin paljon. Muutos tapahtui
heissä, kun he huomasivat, että omat ajatukset ja tunteet
aikaansaivat nämä muutokset, ei keskittynyt yritys "minä
muutun". Niiden myötä he olivat muuttuneet automaattisesti.
Nämä muutokset tapahtuvat hyvin hienovaraisesti, melkein huomaamatta.
Taivaissamme tuskin aluksi huomaat muuttuvasi. He olivat tässä
lempeässä muutosprosessissa, ja voi sitä onnea, kun he
sen huomasivat! Se antoi heille toivoa, suurenmoista toivoa.
Eikö
ole ihmeellistä, että nämä ihmiset pystyivät
muuttumaan tällä tavalla? Ihanaa, että on jotakin heidän
menneisyydessään, jonkun toisen menneisyydessä tai vain
jollakin tavalla elämässä, jotakin, joka on ollut siellä
ja palannut. Jokainen ajatus ja teko on tallessa henkisessä mielessänne,
hengen alitajuisessa mielessä. Tietoinen mielenne on maallisen
kehonne muistivarasto, mutta sisällänne oleva henki tallentaa
myös, se muistaa ehdottomasti kaiken. Kun aikanne on ohi, muistatte
kaiken, kun asiat näytetään teille tai milloin tahansa
jokin vetää asian esille. Tässä elämässä
ajattelette jotakin, ajatuksen juna seuraa sitä ja vie teidät
menneisyyteen, lapsuuteen tai johonkin muuhun aikaan elämänne
varrella, ehkä loma-aikaan, tai jokin panee ajatusjunan liikkeelle
ja auttaa teitä muistamaan ihmisen tai paikan, jonka olitte jo
unohtaneet. Tavallaan tämä taivaallinen muistaminen on ihan
tavallista, kuin oman elämän uudelleen elämistä.
Älkää koskaan pelätkö, että seuraava olemisen
taso olisi kovin paljon erilainen nykyiseen verrattuna. Se on vain kuin
kulkisi ovesta sisään.
Joka ilta toivotte nukahtavanne, eikö niin? Ajatelkaa, kuinka onnettomia
olette, jos ette saa unta tai kuinka tyytyväisiä, kun uni
tulee. Tällä tavalla pitäisi ottaa vastaan elämän
päättyminen, koska se on yksinkertaisesti nukahtamista. Joka
ilta kun nukahdatte, menette aivan luonnollisesti henkimaailmaan, alueelle,
jonka olette ansainneet. Aamulla ette vain muista. Tulette takaisin
ja aloitatte uuden päivän. Kuoleminen on yhtä yksinkertaista.
Se on nukahtamista ja heräämistä henkimaailmassa, niinkuin
teette joka ilta. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään
pelättävää, korkeintaan oma itsenne. Ymmärrättekö?
Ei ole pelkäämistä, ellei itse ole luonut vääriä
olosuhteita. Jos ei itse ole luonut huonoja oloja, on pelkästään
onnellinen. Saa heittää syrjään maisen kehon kahleet.
Tuntee olevansa säteilevä ja vapaa ja jos on sen ansainnut,
on saanut iloisen nuoren kehon.
Huomaa
olevansa nuori. Ei voinut kuvitella olevansa niin nuori. Ei kipuja tai
kolotuksia. Myös mieli on valoisa, hyvin nopea ja valpas, muistaa
kaiken. Kuinka ihanaa voida taas muistaa kaikki, tuntea itsensä
kuplivan iloiseksi, kyetä jopa leijumaan. Jalat on aina maassa,
mutta jos haluaa, voi leijailla. Voi matkustaa ajatuksella, ajatuksen
nopeudella ja lentää, jos haluaa. Voi tehdä asioita,
joita on aina halunnut tehdä. Ettekö voikin nähdä
itsenne kulkemassa kauniilla nurmikolla, jota ei tarvitse leikata, joka
on aina sopivan pituinen ja vihreä ja luovuttaa voimaansa teille?
Kun kuljette sillä, se luovuttaa teille voimansa. Ettekö kuljekin
mieluummin vihreällä nurmikolla aurinkoisena päivänä
kuin sumun verhoamana kivikossa? Totta kai. Mutta silti on sanottava,
että on ihmisiä, jotka eivät halua muuttua. Kerroin,
kuinka vaikeaa se on. Maan päälläkin ihmiset ovat itsepäisiä
luullen tietävänsä kaiken eivätkä usko, että
kaikki on yksinkertaista ja helppoa, kun vain riisuu kahleensa ja heittää
pois itsepäisyyden. Ihmiset, jotka ovat oman mielensä kahleissa,
eivät voi nähdä elämän yksinkertaisuutta kaikkien
sanojen, opetusten, dogmien ja uskontunnustusten takaa. Kaikki on kasautunut
päällenne sana sanalta. Kaikki sanat, jotka olette konsanaan
kuulleet, kaikki loukkaukset, jotka on heitetty teille, koska olette
erilainen, kaikki ympärillä oleva pelko, koska sinä olet
sitä ja toinen henkilö on tätä. Katsokaa tämän
päivän maailmaa. Katsokaa Irania ja mitä siellä
tapahtuu. Näettekö, kuinka uskonto on nielaissut kansan? Luuletteko,
että kansa voi paremmin tämän uskonnollisen hallitsijan
alaisena? Ette. Miksi? Koska hän panee naiset taas taustalle. Luuletteko,
että naiset menevät taas hunnun taakse? Jotkut kyllä.
Ne, jotka ovat erittäin uskonnollisia. Pidättekö häntä
valtaa tavoittelevana miehenä vai miehenä, joka rakastaa kansaansa
ja haluaa palvella Jumalaa? Useimmat pitävät häntä
vallantavoittelijana. Kuitenkin Jumalaa palvelevan miehen pitäisi
olla nöyrä. Jos ymmärtäisitte Jumalan meidän
tavallamme, teidän pitäisi olla nöyriä. Katsoessanne
Jumalan luomistyötä itsessänne, kukassa, puussa, vastasyntyneessä
vauvassa, nähdessänne sen ihmeellisyyden, ettekö tunne
nöyryyttä? Kun katsotte vastaluotua pienokaista, tuota pientä
Luojan luomaa, ihmettelette ja todella ihailette. Mutta tässä
meillä on mies, joka ei ole nöyrä. Hän ei pidä
ihmisveljiään Jumalan lapsina, joita pitäisi helliä,
ruokkia ja ravita kaikin tavoin. Heidät pitäisi päästää
kahleista, mutta hän huutaa "Islam, Islam". Tämä
tarkoittaa, että hän vihaa kaikkia, jotka ovat Islamin ulkopuolella.
Eikö totta? Kaikkina aikoina läpi aikakausien on ollut näitä
miehiä huutaen yhtä tai toista asiaa, kahliten kansaa, pitäen
heitä otteessaan, alistaen heitä, köyttäen kidutuspenkkiin
jäsen jäseneltä revittäviksi, polttaen heitä
roviolla, kaikkea tätä Isän Jumalan nimeen. Rakkauden
nimeen he ovat tätä tehneet. Kuinka he uskaltavat? Miten he
saattoivat tehdä niin Rakkauden nimeen? Tämä ei ole Jumalan
tapa. Meille on sanottu, että olemme saatanasta. Olemme kuulemma
pahuuden joukkoja, koska tulemme takaisin ja paljastamme itsemme teille.
Myönnämme kyllä, että kaikki takaisin tulevat henget
eivät ole kauniita, koska kaikki maan päällä olevat
ihmiset eivät ole kauniita. Mutta jos tulemme opettajina ja opetamme
rakkautta, olemmeko pahoja? Paremminkin ne ovat pahoja, jotka asettavat
ihmisen ihmistä vastaan. Katsokaa maailman tilannetta juuri nyt.
On Kiina ja on Venäjä. Jokainen odottaa näkevänsä,
tuleeko sota ja sen kaikki kauheudet. Pelko sydämessänne sanotte:
"Joko taas?" Olen sanonut teille, että yrittäisitte
auttaa maapalloa, yrittäisitte nähdä sen valossa. Pyydän
kauniisti, jatkakaa yrittämistä. Meidän täytyy yrittää
yrittämästä päästyämmekin. Me, jotka yritämme
auttaa maapalloa, olemme vähemmistönä tällä
hetkellä ajassa. Totta. Ajatteletteko, että olemme suurempia?
Emme ole. Tämän hetken maailmassa teidän täytyy
ponnistella lujasti. Teidän täytyy nähdä maailmanne
valossa. Isän valon suodattumassa maan päälle ja kaikki
Hänen palvelijansa yrittämässä kohottaa sitä.
Tarvitsemme teitä kaikkia. Älkää koskaan pitäkö
itseänne hyödyttöminä, että ette voi auttaa
maailmaa. Älkää päästäkö näitä
ihmisiä täyttämään teitä pelolla ja masennuksella.
Sanokaa, että taistelette vastaan. Kohottakaa maailma ylemmäs
omin ponnistuksin. Valakaa omat kauneuden ja rakkauden ajatuksenne ja
lähettäkää ne sitten kaikkien maiden ylle, jotka
niitä tarvitsevat. Olemme ponnistelleet maapallon eri alueilla.
Emme ole täysin epäonnistuneet, mutta emme myöskään
ole teitä täydellisesti voineet auttaa, koska vastassamme
on sellaiset massat. Kun muistatte, että olemme ajatusten kanssa
tekemisissä ja miten alapuolella olevat kapinoivat meitä vastaan,
silloin ymmärrätte vaikeutemme yrittäessämme auttaa
teitä. Kuinka vaikeaa oppaidennekin on muuttaa teitä, kun
mielenne on tietyssä tilassa. Mutta silti jatkamme yrittämistä
ja pyydämme myös teitä jatkamaan.
Miehet,
jotka luulivat tietävänsä kaikki vastaukset, ovat vetäneet
ihmiskunnan alas aina uudelleen. Mikä on totuus? Totuus on yksinkertainen.
Monet ihmiset lukevat kirjan toisensa jälkeen ja heidän päänsä
ylikuormittuvat. Totuus on teissä itsessänne. Se on luonnossa.
Se on kaikessa luodussa. Totuus on ympärillänne. Näette
sen kaikessa, mikä on. Sillä kaikessa on Jumala, Suuri Tietoisuus,
millä nimellä sitä kutsuttekin, Suuri Rakkauden Voima.
Emme välitä mitä nimeä käytätte, niin
kauan kuin pyritte itse tulemaan aina vain enemmän jumalaiseksi.
Tässä se on yksinkertaisuudessaan. Jumala on teidän sisällänne,
jumaluuden kipinä on jokaisessa ihmisessä. Monet ihmiset puhaltavat
valonsa melkein sammuksiin. Mutta aina jää hiukan jäljelle.
Se ei koskaan poistu kokonaan. Se voi olla sammumaisillaan, mutta voi
leimahtaa liekkiin uudelleen. Totuus on Jumalassa ja Hänen luoduissaan.
Se on ympärillänne olevissa asioissa, mitä ne lienevätkään,
tiedossa, rakkaudessa, pöydässä joka kerran oli puu,
jokaisessa kivessä ja tähdessä, valtameressä, lapsessa,
vanhuksessa, nuoressa ihmisessä. Mihin tahansa katseenne käännättekin,
siellä on Jumala. Voitte ajatella, että ilmennys on ruma,
mutta miksi on niin? Sitä ei luotu rumaksi aikojen alussa. Ihminen
itse teki siitä ruman. Ihminen muuttaa itsensä rumaksi ja
turmelee maailman. Te olette vastuussa Jumalan luomasta maailmasta ja
siitä, mitä teette sille? Mitä ihminen tekee sille? Hän
turmelee sen. Sota repii auki maita. Pommit raunioittavat sen. Ihmiset
rakentavat sen päälle sielua viiltävän kauheita
rakennuksia. Missä on kauneus? Katsokaa vuoria. Siellä on
kauneutta. Katsokaa merta, siellä on kaunista, vaikka joskus se
on ikävän sumun peittämä. Puutkin roikottavat oksiaan
kosteassa sumuverhossa. Mutta voi, jos aurinko paistaa! Kaikki paljastuu
uudelleen kuin taikaiskusta. Se on teidän maailmanne. Tänään
pimeydessä, huomenna sädehtien valoa, sitten vielä kirkkaampana.
Näette kaiken luonnossa. Tänään on kaunis päivä,
huomenna ehkä vielä kauniimpi, mutta saattaisi myös sataa.
Tiedätte, miltä se tuntuu. Tällaista on maailmassa eri
rotujen, olotilojen, kanssa. Jokaisella on tilaisuutensa, he valitsevat.
Ihmiset tekevät valintansa. Tässä maassa olette myös
tehneet valintanne, kun valitsitte johtajanne. Saatatte sanoa, että
ei ollut paljon valinnan varaa ja missä johtajat ovat? Kuinka moni
teistä kaipaa väkevää päämäärätietoista
miestä, jota toiset eivät pysty turmelemaan, miestä,
joka rakastaa maataan ja kansaansa, koko maailmaa? Kaikki kaipaavat
sellaista miestä tai naista.
Teillä
on näitä politiikassa ryvettyneitä ihmisiä. Kaikki
eivät ole puhtaita ja tahrattomia. Kuitenkin toivotte ja se on
hyvä. Toivo kannattelee joka tilanteessa. Toivon varassa kestää
silloinkin, kun tuntuu, että minnekään ei voi kääntyä.
Säilyttäkää toivo, säilyttäkää
toivon kipinä. Nostakaa se jalustalle, sillä missä on
toivoa, siellä on valoa.
Jos minun laillani olisitte nähneet lukemattomien sivilisaatioiden
ja kaupunkien nousevan ja kaatuvan ja tavanneet niiden ihmiset taivaissa,
mitä luulisitte ajattelevanne? Ettekö sanoisi itsellenne,
että maailman on tarkoitus kulkea uudelleen ja uudelleen samaa
polkua? Näyttää siltä, että ihmiskunta ei pysty
vetämään itseään pois vallanhalusta ja naapurien,
muiden maiden ja kaukana olevien paikkojen kadehtimisesta. Kuinka me
valaistuneet kaipaammekaan maailmanlaajuista veljeyttä. Olen varma,
että moni täällä kaipaa sitä myös. Pitäkää
se silti mielessänne, nähkää sen tapahtuvan. Se
ei ehkä tapahdu teidän aikananne, mutta ainakin olette yrittäneet
saada sitä aikaan tänne ja kaikkialle. Jos tietäisitte,
mikä voima on ajatuksillanne, ajattelullanne, ette olisi niin huolettomia
sen suhteen. Tiedättehän kuitenkin, että se mitä
ajattelette, käy monesti toteen. Saatte monesti sen, mitä
toivotte. Usein kyllä tavoittelette vääriä asioita
ja saatte vahinkoa itsellenne. Olkaa tarkkoja, että tavoittelemanne
asiat ovat teille henkilökohtaisesti hyväksi. Tavoitelkaa
myös sellaista, mikä on maallenne ja koko maailmalle hyväksi.
Kun ajattelette, älkää pitäkö itseänne
erillisenä atomina, vaan yhtenä monista. Nykypäivän
maailmassa ette ole erillisiä ja toisistanne eristettyjä.
Tiedätte, mitä tapahtuu Iranissa, Australiassa, Intiassa melkein
tapahtumahetkellä. Se on ällistyttävää. Jos
ajattelette ajassa taaksepäin sata vuotta, tällaista tiedonkulkua
olisi pidetty paholaisesta peräisin olevana taikuutena. Sellaista
ei voisi olla! Mutta tässä ja nyt se on kuitenkin mahdollista.
Tiedätte sähkön ihmeen, ette voi nähdä sitä,
mutta se on olemassa. Ette myöskään voi nähdä
minua, ellette ole psyykkisesti herkkiä, mediaalisia. Seison juuri
tässä, lähellä meediotamme, tässä näin.
Hänen oppaansa seisoo taas tässä. Ette voi nähdä
minua tai tässä ympärillä olevia veljiä. Kuitenkin
olemme täällä. Ette voi nähdä sähköä,
ette myöskään tuntea sen voimaa, ellette tahallanne yritä
satuttaa itseänne. Jos tunnustelisitte minua tai meediomme opasta,
tuntisitte sähkövirtausta. Kyllä, sähkövirtaa.
Sellaisia me olemme. Kristinuskossa on usein opetettu, että pahantekijät
joutuvat tulenpalavaan paikkaan. Minä kuitenkin sanon teille, että
pahantekijät joutuvat hyisen kylmälle alueelle, pimeyteen
ja kylmyyteen. Meillä ylemmäksi kohonneilla on lämmintä,
sähköinen värähtely tulee aina vain kovemmaksi kasvumme
myötä. Siksi alemmat olennot eivät voi tulla lähellemme,
jos olemme omassa voimassamme alentamatta värähtelyämme
eikä minuun voi koskea, vaikka alentaisinkin värähtelyäni.
Jos nostaisin värähtelyni omalle tasolleni, ei taivaissa jäljessä
tulevalla tasolla olevakaan tuntisi oloaan kotoisaksi seurassani. Ne,
jotka ovat alapuolellani. Kun menemme eteenpäin, tämä
värähtely, voima, tulee aina vain väkevämmäksi.
Jos katsoisitte meitä, näkisitte ikäänkuin valo
ja väri kelluisi ympärillämme. Mutta jos olisitte kanssamme
valtakunnissamme, näkisitte meidät yhtä kiinteinä
kaikilta osiltamme, kuin tekin olette. Monet ihmiset hämmästyvät
sitä, että olemme kiinteitä. Meediotamme pyydetään
usein kuvailemaan meidänlaisiamme ihmisiä. Hän kertoo,
että meillä on kynnet, hiukset, silmät, silmäripset,
mutta ei sisäelimiä. Pystyasentoa varten on kuitenkin selkärangan
tapainen. Olemme siis samanlaisia kuin te. Meillä on voimaa käsissämme.
Voimme käyttää mailaa ja palloa teidän laillanne,
voimme hypätä ja juosta ja voimme soittaa instrumenttia. Osaamme
laulaa. Osaamme tehdä kaikkea, mitä tekin ja enemmänkin.
Tarkoitan, että voisin nousta tällä hetkellä ylös
ja kellua yläpuolellanne. Lähtisin meediostamme tietysti silloin.
Voisin kuitenkin, jos haluaisin. Te ette voisi nousta tuolistanne leijumaan.
Se etu minulla on teihin nähden. Mutta nukkuessanne tekin voitte
nousta ja leijailla, koska se on teidän henkenne. Hengellänne
on kykyjä, joita teillä ei ole.
Kun
olette menossa nukkumaan, miksette ajattelisi päättäväisesti
sanoen: "Haluaisin mennä jonnekin auttamaan tänä
yönä. Haluaisin tavata oppaani ja pyytää häntä
viemään minut auttamaan jotakuta." Ja katso, se tapahtuu!
Hän opettaa sinulle, jos todella tarkoitat sitä. Jotkut teistä
jo tekevät sitä ja teitä opastetaan alkuun. Sillä
tavalla elämänne ovat jo hyödyksi. Mutta voisitte myös
ajatella, toivoa tai haluta olla jossakin muussa maassa auttamassa toisia.
Oppaanne veisi teidät johonkin maailman kolkkaan yrittämään
auttaa ihmisiä, jotka ovat siellä kiireissään jokapäiväisen
elämän pyörteissä, niinkuin tekään ette
nyt ole unessa. Voitte tehdä myös niin. Ei ole loppua asioilla,
mitä voitte tehdä ollessanne maan päällä. Teidän
tarvitsee vain haluta. Ette tarvitse mitään tiettyjä
sanoja. Teidän täytyy panna vain oma mielenne ajattelemaan.
Sitten pyydätte opastanne paikalle. Hän lukee mielessänne
olevat sanat. Älkää koskaan tunteko itseänne hyödyttömiksi
tai avuttomiksi. Vaikka maailma ympärillänne on vaikeuksissa,
te olette vahvoja ja kykeneviä olentoja. Teillä on tietoa,
tiedätte olevanne henkiä, joilla on maanpäällinen
keho. Olette aina olleet henkiä ettekä koskaan voi kuolla.
Jatkatte
aina eteenpäin eläen taivaallisten tasojen todellisuudessa,
oppien uutta ja kasvaen, eläen uskomatonta elämää,
käyttäen mieltä, joka on äärettömästi
voimakkaampi ja kyvykkäämpi ja kehoa, joka ei pidättele
teitä. Taivaassa on rakastavia ystäviä, jotka ymmärtävät
teitä. Teitä eivät kahlitse ihmisten tekemät lait.
Voitte myös kuljeskella ja tehdä mitä miellyttää,
koska teillä on vapaa tahto. Voitte auttaa itseänne tai olla
auttamatta, niinkuin täälläkin teette. Siellä on
kuitenkin kaikki aiemmin eläneet ihanat sielut. Monet heistä
eivät ole enää syntyneet maan päälle. Nämä
ihmiset tarjoavat teille apuaan, innokkaina näyttämään,
kuinka ollaan olentoja, jotka käyttävät taitojaan täysillä,
ei vain yhtä tai kahta lahjakkuutensa muotoa, vaan kaikkia, joista
ei aiemmin ollut tietoinenkaan. Ette kellu pilvissä, ette myöskään
laula virsiä, ellette halua tietysti. On paljon ihmisiä henkimaailmassa,
jotka vielä menevät kirkkoon ja laulavat virsiä, mutta
ajan oloon he muuttuvat. Voitte riisua kahleenne myös maan päällä.
Voitte pitää itseänne vapaana maallisista kahleista,
yksilönä, jolla on Jumala sisällään. Voitte
antaa valon kasvaa kasvamistaan. Voitte elää auttaen muita,
rakastaen, pitäen heitä yksilöinä omalla polullaan
arvostelematta heitä liikaa, yrittäen ymmärtää.
Yrittäkää aina ymmärtää, ennen kuin arvostelette.
Jos otatte vähän aikaa tutkiaksenne ja miettiäksenne,
miksi joku käyttäytyy tavallaan, säästytte paljolta
hankaluudelta. Muistakaa aina, että teillä on kyky auttaa
tai vahingoittaa itseänne. Te, jotka olette yksilöitä
ja Jumala pienoiskoossa ja jotka kykenette kasvamaan loputtomasti, miksi
pelkäätte ihmistä? Miksi pelätä muita? Autan
maailmaa lähettämällä valoni ja rakkauteni, sen
teen. Olkaa luottavaisella mielellä tietäen, että teillä
on uskomattomat voimat. Miksi pitää itseään pikkuruisena
heikkona olentona, kun on pienoiskoossa oleva Jumala? Kun on voima sisällään
ja enkelit apunaan. Kun on Jumalan järjestämä henkiopas
auttamassa. Hän on asettanut jonkun kaitsemaan teitä. Henkiopas
on isä ja äiti teille ja Jumala on kaikki ja kaikkialla. Miksi
pelätä itseään ja muita? Älkää pelätkö
pieniä asioita, pieniä varjoja. Muuta ei tarvitse pelätä
kuin pelkoa. Muistakaa tämä aina, muuta ei tarvitse pelätä,
kuin pelkoa itseään. Kuinka monta kertaa olitte täynnä
pelkoa ja huomasitte myöhemmin, että pelko oli täysin
aiheeton? Sen aikana kärsitte, kärsitte tavattomasti. Miksi
saattaa itsensä turhaan kärsimykseen? Olkaa vahvoja ja tiedostakaa
olevanne Jumalan lapsia, särkymättömiä. Vastaanottakaa
Jumalan rakkaus kaikkina päivinä oppaanne välityksellä,
tällä hetkellä myös minun kauttani ja kaikkien meidän
kauttamme, jotka olemme nyt täällä. Vastaanottakaa rakkaus
ja rauha, veljeni, rakkaani.
Kiitän,
että tulitte. Jääkää hyvästi.
