Lontoo 26.4

E: Hej alla!! Tatu näyttää tosi oudolta....parasta antaa kommu sille:

T: Hyvä mieli has entered the building... Haluan tässä vaiheessa pahoitella tämän viikon raporttiemme ala- arvoisutta. Ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa paneutua tähän touhuun, mutta koitetaan nyt vähän kompensoida. Kuten varmasti olemme antaneet ymmärtää, ongelmia on ollut ilmassa. Kaikki insertit, ja niihin liittyneet suunnitelmat menivät uusiksi vähintään kahdesti johtuen ohareista ja kuvaus-kielloista. Häröilimme kolmepäivää ympäri kaupunkia saamatta aikaiseksi muuta kuin 55minuttia materiaalia josta käyttökelpoista tavaraa on alle minuutti. Niin kutsuttua paniikki-kuvausta. Maailman ehkä hyödyttömintä toimintaa. Kun heräsimme keskiviikko aamuna kello 6 toteamaan että tv-ohjelma mihin meidän piti päästä esiintymään, ei otakaan meitä vastaan tällä viikolla vaan vasta ensiviikolla ja silloinkin mielummin vasta loppuviikosta, oli tehtäviä purkissa tasan nolla. Keskiviikkona oli sovittu tapaaminen Sir Ivor Spencerin kanssa, joka on maailman arvostetuimman butler koulun perustaja, (muistaakseni)74vuotias super- gentleman jonka arvokkuus saa suomi-faaraon nahkan kananlihalle kunnioituksesta. Tapaaminen onnistui ja Mr Spencer oli todella rautainen persoona joka ymmärsi homman jujun välittömästi ja onnistui rehellisesti saamaan meille jauhot suuhun. Oli piinaavaa kun joku vie 6-0 eikä saa edes koskea palloon kertaakaan. Teki varmasti meille ihan hyvää :) Mutta... koska nyt kerran kaiken pitää mennä päin peppua, niin MIKKI HAJOAA. ...tana... kaikki äänet tuli kameran oman mikin läpi ja kaikki kotivideoita koskaan nähneet ihmiset tietää kuinka mahtavaa ja selkeää ääntä se tietää. Olin todella hajalla asiasta koska surin osa miekkosen puheesta menee täysin ohi. Broadcastersin editoijat varmasti kiroilee paraikaa äänitarkkaamossa...terveisiä vaan... Loppu päivä meni hyvällä, joskin kovin kiireisellä sykkeellä, mutta saimme insertit tehtyä ja kello kuudelta kun DHL autosta näkyi enää pakoputki, oli ihan tyytyväinen olo. Baanalle lähtö tuntui lähinnä kansalaisvelvollisuudelta. Tiistaina saimme vieraaksemme toimittajan ja kuvaajan suomalaisen huippu-journalismin uranuurtajasta, 7päivää lehdestä.Yksi asia mihin viimeisen viidenviikon aikana on useasti törmännyt on kerjäläiset. Täällä Lontoossa meidän hotellin vieressä bostailee eräs tällainen henkilö koiransa kanssa. Nuhruisena, peittoon kääriintyneenä käsi ojossa ja koira sylissä. Ja jostain kumman syystä säälin sitä koiraa aina kun kävelin heidän ohi, kunnes eilen tajusin että siinä saattaa hyvinkin olla yksi maailman onnellisimmista koirista. Saa olla kokoajan vapaana ulkona ja isäntä on aina läsnä. Sen verran särmä rakki oli kyseessä että ruuasta ei näyttäisi olevan puutetta. Voi hyvin olla että olen asiassa täysin väärässä, mutta päätin että jos joskus joudun kadulle (mulla ei edelleenkään ole sitä kämppää..vinkkivinkki...) aion ehdottomasti hankkia koiran. Noniin, josko tämä riittäisi tältä erää. Kuulin että suomessa paistaa aurinko. Kertokaa terveisiä. Its been a while...

-tATu

E: Uuuh...tatu vuodattaa..eeka vaikenee...mut kertoo et fiilarit o katos ja haluaa halia kaikkia ;)

Ircissä #TjaE Quakenetissä.