mie | poikaystävä |
neidin kuva | every dream girl |
testattua |
tapahtui irkissä | kavrut
|
runoja |
links |
kierros |
vieraskirja
sinä!
sinä suurempani,
sinä joka et muistanut elämästä vielä mitään,
sinä minun,
siinä vaatteet päällä minun alaston kotisatamani.
ollaan ihan lähekkäin
melkein niin lähellä,
että sielut voivat kurotella
ja ilman seassa toisiaan hipaista.
ollaan ihan lähekkäin
melkein niin lähellä,
että minä voin kuulla
ajatusestesi varjojen supatuksen.
Että minä voin kuulla kaikki
ajatuksesi hiljaisuuden läpi.
Eikä minun tarvinnut edes huolehtia sinusta,
kun sinä kasvoit ulos minusta.
ja sinusta tahtoisin sen ottaa.
tänne päin tulee tuuli, tulevaisuus
ja kun odotan, sinäkin.
sinusta tahtoisin sen saada.
antaisitko minulle niin kuin minä.
ja tästä pisteeseen olemme yksi.
ja sinusta tahtoisin sen viedä.
saisinko ottaa sinut taas
tämä on hassua ja noloa
liian salaista ja arkaa
tuntuu se vahvalta ja
liian uskolliselta
mutta saisinko vielä
saisinko rakastaa sinua
pala sinusta, olet sinä,
oikea ja reunoista kärventynyt
mutta saisinko vielä
saisinko ottaa sinut taas?
en jaksa niiden kanssa ja
tästä on aikaista ja pimeää.
kuka minua odottaa,
tajuatko,
miten pääsemme sinne etteivät
ne ota sinua taas.
ja kunnes meillä on.
ota kädestäni kiinni.
haisee ihan hielle ja
miksi olet niin iso, olet turva.
mutta älä päästä irti,
kuka meitä pakottaa,
vaikka salaa otetaan se,
eikä kerrota,
tule minun luo,
syö minut taas.
ja kaksi niistä tahtoi yhdeksi
ja kaksi narua siihen tarvittiin
ja kaksi niitä sitomaan
ja yksi niistä sitten tuli
vaikka vähän rikkinäinen mutta
USKOLLINEN.
tänään on surun päivä
ja minä itken
ei näytetä niille
ja minä itken
ne alkavat vihata
ja minä itken
en minä niitä itke
vaan sinua
kuka minua pelkäisi
kun minä itken
pikkuisen salaa annetaan toisillemme
ja minä itken
Sinä hiljaa menit kauemmas minusta
ja minä sinusta.
Mutta vieläkin mieleeni palaavat
ihosi uudet ruoskanpuremat.
Siinä ne hehkuivat entisten rangaistusten
jo sammuneiden arpien päällä.
Miksi et koskaan sieltä lähtenyt.
Aina uudestaan annat satuttaa,
aina uudestaan, yksikin lyönti on liikaa.
Liian kovaa se sinua satuttaa,
etkö nää? Yksin sinun olis parempi.
hei poika!
millon taas nähään
oon oottanu sua
mulle ennustettiin
meistä hyviä juttuja
hei poika!
millon aiot olla mun
oon miettiny sua
mulle sanottiin
meistä hyviä juttuja
hei poika!
millon sanot jotain
oon rakastanu sua
mulle tuli mieleen
meistä hyviä juttuja
hei poika!
millon me jutellaan
oon tarkkaillu sua
mulle kuiskailtiin
meistä hyviä juttuja
Pauliinalle:
sulla on pyöreät posket
silloin olet persikka
ja sä hymyilet ja hihität
sulla on yökalsarit joissa
on kuvia ja raitoja
sulla on hassuja vitsejä
jotka ei aina naurata
sä naurat yksin
tai mun kanssa
sulla on hieno reppu
ja väärää väriä
sulla on mun kahvipipo
ja piirrustus seinällä
mutta sulla on mun sydän
ja sä olet kyllä appelsiini
raikas kivan värinen ihana
rakas
äläkä koskaan mene pois
Jos osaisin suurimman vihani pukea sanoiksi,
huutaisin ne ja
huutaisin silmäsi ja suusi täyteen,
olisit täynnä minun vihani sanoja.
Ei näin suurta vihaa saa sanoiksi,
ei kuvaksi,
ei ääneksi.
Joku päivä viha sisältäni pursuaa ulos
ja hukut siihen!
sillon kun sen kieli oli mun suussa
se oli kai ihan ok-ihminen
sitten siitä tuli
paha ja ilkee ja
se lyö ja potkii
sen käärmeenkieli luikertelee Paden suuhun
ja pistää myrkkyjä
se tappaa Paden tai
ainakin yrittää
mä oon kyypakkaus
mä siitä kundista paljon tykkään
aina koulussa sitä nään
ensin aamulla koulun pihas
sydän pomppii "Rintalihas!"
ja se mun kans joskus flirttaa
ja käytäväs soittaa skittaa
se laulaa rakkauslauluja
oi se on liian ihana
mun mahassa kutittelee
kun aattelen: "Hei sä oot upee!"
sun silmät on niin iloset
ja muhun usein katsoneet
joku päivä tavataan ja
pussataankin vielä
Kuin leuto kesätuuli suutelee puita, sinä suutelet minua.
Kuin aurinko lämmittää ruohikkoa, sinä lämmität minua.
Kuin kuu hymyilee merelle, sinä hymyilet minulle.
Kuin muurahaiset saavan aikaan kekonsa, sinä saat minussa aikaan onnetunteita.
Se on kuin koski pulputen ja virraten, minä rakastan sinua.
Minä itkin kun viimeisen kerran nähtiin
Joskus katselen tähtiä ja sinua muistelen
Toivon, että olet onnellinen ja hän sinua rakastaa
En koskaan voi sua unohtaa,
mutta en jaksa rakastaa…
Ei voida ensimmäistä rakkautta verrata siihen
joka on taistellut,
karaistu kyynelissä,
tuskassa huulet jotka eivät koskaan suudelleet
Kerro surullisten silmiesi tarina
ja anna minun puhaltaa kyyneleet poskiltasi
Kylmää kättäsi tahtoisin lämmittää
Ja rohkaista särkynyttä sydäntäsi
Alastomassa valossa näin surulliset silmäsi ja kiiruhdin luoksesi
ennen kuin aika saavutti loputtomuuden
Juuri kun luulin unohtavani sinut, astuit elämääni.
Tuskalla, pelolla ja syvällä rakkaudella.
Sinulta saan kesän,
silmistäsi järven sinilaineet,
naurustasi puron solinan,
hymystäsi kedon kukkaset,
kuiskauksestasi kesätuulen,
hikipisaroistasi sadekuuron,
ihostasi polttavan auringon,
käsivarsistasi rannan koivut.
Sinä olet kesä.
Sairaalan yö
Oli hiljentynyt sairaala yöhön, eräässä huoneessa valvottiin.
Yölamppu valaisi hiljaa pojan kasvoihin valkoisiin.
Joku seisoi vuotehen luona, joku kättänsä puristaa.
He tuntevat hetkenä tuona, ovi kuolemaa odottaa.
–Rakas- kuiskaapi poika hiljaa –ole luonani hetki tuo kun kuolema niittää viljaa, kun siirryn mä Jumalan luo.
Tytön silmissä jotain hämärää, syynä tuska niin jäätävä tuo.
Hän puristaa kättä niin kylmää, suukon poskille valkeille suo.
Pojan rintaa vasten painuu tytön tumma takkuinen pää.
-Olit minulle ainoa, rakas, tyttö tuskissaan nyyhkyttää.
–Taivas vielä, poika kuiskaa ja kättänsä kohottaa
–Rakas ei koskaan erota siellä, siellä yhdessä ainiaan.
He ovat ääneti hetken, poika raskaasti hengittää.
Tyttö tuntee kun käden pinta hetki hetkeltä kylmenee.
–Rakas… Jumalan haltuun Jeesus… kuuluu katkeillen huulilta pojan ja hymyssä suin vaipuu hän kuoleman rajan taa.
Itki vuotehen vierellä tyttö.
Itki kyynelin vuotavin.
”Kerran taivaassa” toisti huulet ”eihän ero ole ikuinen.”
Kynttilän liekkien kultaisessa hämärässä,
kun päivä on jo laskenut, näen sinut, tavoitan hetken jo kauan sitten kadonneen.
Vihreät niityt ja kultaisen aamun, lämmöstä kertovan taivaanrannan.
Poskesi unesta lämmin.
Ja äkkiä katseesi kosketti niin keveänä, ettei se enää tuntunut. Siitä tiesin lähtösi alkaneen.
Rakastithan minua?
Rakastithan silloin kun aurinko nousi joka aamu ja linnut lauloivat?
Rakastithan silloin kun äänesi soi ja helisi?
Rakastithan silloin kun kosketuksesi oli hellä ja luja?
Rakastithan silloin kun silmiisi syttyi tuhansia tähtiä katsoessasi minuun?
Rakastithan silloin kun avauduit minulle?
Kun osasit ymmärtää ja lohduttaa?
Rakastithan kun ymmärsimme toisemme puolesta sanasta?
Kun sydämemme löi samaan tahtiin…
