Tultaessa 70-luvulle 60-luvun idealismi oli kadonnut ja monet menneiden vuosikymmenien valovoimaiset tähdet olivat hiipumassa tai jo kadonneet. Beatles oli hajoamassa, Jimi Hendrix, Janis Joplin ja The Doorsin keulahahmo Jim Morrison olivat kuolleet. Rockmusiikki alkoi hajaantua moneen eri pienempään tyyliin, joista ei enää Elvikse n tai Beatlesien kaltaisia suosikkeja löytynyt. Monet alkoivat kyllästyä 60 -luvun kokeilevaan rockiin ja tilalle tuli vähemmän kantaaottavia ja suoraviivaisempia tyylejä, kuten heavymetal, country rock ja mustasta soulista ja funkista kehitetty discomusiikki. Valkoinen rock kehittyi teinipoppimaiseen muotoon. Lisäksi musiikkiesityksissä varsinaisen musiikin rinnalle lähes yhtä tärkeäksi elementiksi erilaiset ulkoiset asiat, (vaatetus, valot, lavarekvisiitta jne.), joilla tehostettiin musiikin vaikutusta. Musiikissa otettiin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja laulujen sanoituksiin tulivat tilalle realistiset, suurkaupungin ongelmista kertovat tekstit. Myös yksilölliset, henkilökohtaiset tekstit lisääntyivät. 70- luvulla rockista tuli kuitenkin lopullisesti massaviihdettä ja bisnestä. Myös jako pop-musiikkiin ja rockiin alkoi yleistyä ja ajankohtaistua. 70-luvulle oli tyypillistä artistien järjestämät valtavat konsertit, jotka järjestettiin suurille yleisöille valtavilla stadioneilla. Sliipatut ja hyvin tuotetut soundit olivat tärkeitä niin valkoisessa rockissa kuin mustassa soulissa. Vuosikymmenen alkupuoliskon popvaikutteisimmista tyyleistä suosituin oli glam rock (tai glitter rock), johon kuuluivat vahvat meikit, kimaltelevat vaatteet ja korkeat suorat korot. Glam rockin vaikutteet näkyivät Kissin ja Alice Cooperin imagoissa. Raskaan sarjan rockia edustivat 1970-luvulla mm. Led Zeppelin, Black Sabbath, ja Deep Purple. |
