Pikin päiväkirjat

20. - 30.10.2001

20.10.2001

Moips!

Tänään on jo toinen kisapäivä Falconin kenttäkisoissa.

Piki on mennyt kohtuullisen hyvin. Toivottavasti se jatkaa

yhtä hienosti ja minä muistan radat... Nyt en ehdi kirjoittaa

enempää. Täytyy mennä ruokkimaan Pixu.

Eve & Piki

24.10.2001 (YK:n päivä)

Muih!

Tulin tallille aamulla hieman ruokinta-ajan jälkeen. Ponit ja Piki

kolistelivat boksejaan äänekkäästi ruokaa vaatien.

Varsinkin oriit olivat vaativia ruokinta-ajan suhteen ja jos

ruoka tulee viisitoista minuuttia myöhässä (kuten tänään),

ne ovat todella kärsimättömiä ja kolistelevat boksejaan.

Pikin vein laitumelle ensimmäisenä. Se juoksi kolme kertaa

ison laitumen ympäri kuin viimeistä päivää.

Sitten se pysähtyi portille silittelyjä kerjäämään.

Rapsutin sitä hetken korvan juuresta ja silitin sen kaulaa.

Piki nojasi tyytyväisenä aitaan silmät ummessa ja avasi ne

vasta, kun sanoin sille, että ponitkin haluaisivat ulos ja

lähdin kävelemään talleille päin.

Putsasin boksit ja Pikin harjat ja menin tallin vintille

heinien sekaan syömään porkkanoita. : )

Pikin liikunta oli tänään melko kevyttä isojen kenttäkisojen

jälkeen. Menin vain maneesissa vähän käyntiä ja ravia.

Pienenpienen laukannostonkin otin, mutta pääasiassa

harjoittelin vain siirtymisiä.

(Käynti-ravi ; ravi-käynti ; ravi-pysähdys ; pysähdys-ravi jne.)

Helppoa alkeiskurssi-asiaa, mutta vanhan, helpon kertaaminen

on kuitenkin myös tärkeää.

Piki näytti tyytyväiseltä helppoonkin ratsastukseen.

Se oli edelleen hieman väsynyt kisoista ja kisamatkasta.

Illalla voisin mennä vaikka maastoon kävelemään tai

juoksuttaa Pixua, talutella metsässä tms.

Lounaan Piki söi Mistyn, Sessan ja Monan kanssa

laitumella. Annoin jokaiselle vielä pari porkkanaa

rouskuteltavaksi.

Illalla menin sitten puoli neljän aikoihin Pikin kanssa sitä

taluttelemalla maastoon. Kävelin sen kanssa puolisen tuntia,

kunnes Piki oli saanut vähän liikuntaa (samoin minä).

Vein Pikin vielä vähäksi aikaa ulos muiden luo.

Ennen iltaruokintaa hain ponit ja Pikin sisään.

Illalla annoin Pixulle noin 2,5 kg heinää ja yhteensä noin

1,5 kg kauraa, silppua ja alfalfaa.

Piki jäi sitten niitä rouskuttelemaan ponien kanssa.

Eve & Pixuliini

(PS. Sain tänään kenttäkisojen tulokset. Olin siis Falcon

Stablesin kenttäkisoissa kolmannessa luokassa (hevosten).

Perjantain (19.10.2001) koulukisat voitin!

Lauantaina oli maasto-osuudet, tulin tokaksi!

Sunnuntain esteet voitin!!! Kokonaispisteissä olin voittajana

pistein 20 + 19 + 20 = 59p. Hopealle sijoittunut sai 54p.)

25.10.2001

Ciao!

Aamulla tein taas rutiinilla aamutallin, vein hepat ulos ja

putsasin tallin käytävän ja Pixun boksin.

Sitten pesin Pikin satulan ja suitset (yleissatula ja aachenturpissuitset).

Pixu sai nauttia laitumella olemisesta muutaman tunnin.

Se näyttää hyvin viihtyvän itseään puolta pienempien

Dales- ja Highlandinponien kanssa. Parhaiten se on

ystävystynyt Kanelin, Mistyn ja Nannan kanssa.

Aamupäivän ratsastus oli maneesissa koulua, joka

on tärkein ratsastuslaji. Esteradan suorittamisestakin

96 % on kouluratsastusta ja vain 4 % esteratsastusta!

Ja eihän kenttäkisoissakaan pelkällä hyppytaidolla pärjää.

Kestävyyttä pitäisi joskus kyllä kokeilla... Laitoin Pikille

ratsastuksen jälkeen hikiloimen ja vein sen sisään kuivumaan.

Kun se oli kuivunut ja rauhoittunut sisällä puoli tuntia,

vein sen toppaloimi (Altex 2000 Rain&All-in-one Winter - loimi)

päällä ulos, sillä kylmä viima oli alkanut puhaltaa.

Päiväheinät Piki söi taas ulkona Mistyn, Monan ja Sessan luona.

Iltaliikunta oli juoksuttamista ja irtohypytämistä maneesissa.

Piki hyppäsi hyvin (150 cm) ja olin erittäin tyytyväinen.

Kyllä Pixulla kapasiteettia olisi vähän korkeammallekin, mutta

tämä kyllä riittää tältä erää.

Uusia kisoja olen yrittänyt metsästää, mutta en ole tasokkailta

talleilta mitään sopivaa löytänyt. Ehkä onkin parempi pitää

nyt vähän taukoa noiden hyvin suoritettujen kenttiksien jälkeen.

Hain Pikin ponien kanssa sisään jo klo 19 maissa niin,

ettei niitä tarvitse sitten säkkipimeällä lähteä ottamaan kiinni.

Ladyn kanssa ei kyllä tulisi ongelmia, mutta Leevi voisi

olla hankalampi tapaus. Ja pimeällä sitä ei kukaan metsästä

enää, vaikka se karkaisikin.

Eve & Piki

27.10.2001 (lauantai - jes)

Muih!

Aamulla ruokin ponit ja Pixuliinin normaalisti henällä, kauralla

ja silpulla. Nyt mulla oli aikaa olla Pikin kanssa, kun oli

lauantai. Vein siis ruokinnan jälkeen sen ulos "nauttimaan"

kylmästä syysaamun viimasta.

Puhdistin Pikin boxin ja tallin käytävän, sekä varustehuoneen

lattian. Pikin satula oli ihanaa katseltavaa satulatelineellä.

Se oli onneksi säilynyt vielä torstaisen pesun jäljiltä puhtaana.

Suitsienkin nahka kiilteli puhtauttaan.

Kävin tänään tilaamassa postimyynnistä (hih) Pikille

suitsiheijastimet (kiinnitetään suitsiin ja ohjiin) ja jalkaheijastimet

(kiinnitetään vähän kuin pintelit hevosen jalkoihin). Itselläni on

jo ennestään heijastinliivi. Me varmasti näymme

Pikin kanssa, jos menemme nyt syksyllä illalla tai talvella

tielle tai maastoon ratsastamaan.

Aamupäivällä menin maneesiin ratsastamaan Pikillä.

Ratsastin koulua lämmittelyksi ja lopuksi kavaletteja ja

120 cm korkeita (Pikille tosi pieniä) pituusesteitä.

Pixu vaikutti huvittuneelta, kun se näki "radan" ja

katsoi minua, kuin olisi sanonut: "Et kai sinä minua

noin surkeaksi luule? Nuohan ovat shettiksille tarkoitettuja!"

Piki pikemminkin astui, kuin loikkasi kavalettien yli ja

pituusesteillä se pelleili ponnistamalla tosi kaukaa.

Päivällä annoin Pikille ruoan tarhaan, jonne sen ratsastuksen

jälkeen vein. Piki ei pitänyt sateisesta kelistä ja

seisoi korvat lerputtaen, pää painuksissa tarhassa.

Kun lähestyin sitä, se nosti päänsä, käänteli korviaan ja hörisi.

Sitten se käveli portille, jotta veisin sen sisään.

"Hetki pieni, hummaseni, vien ponit ensin sisään", mä sanoin

sille ja sitten se taas jatkoi apaattisena seisoskeluaan.

Iltapäivällä ratsastin Pixulla niitylle rakennetulla

kenttäkisojen kestävyyskokeen rataa jäljittelevällä radalla.

Piki oli innoissaan ja se korskui ja steppasi jatkuvasti.

Se kuumeni radalla tosi paljon, joten mietin miten kisoissa

sitten kävisi, jos Piki alkaisi sielläkin vain hulluttelemaan.

Ihan hyvin Piki kuitenkin totteli.

Tämän jälkeen ratsastin käynnissä tallille, tai se oli tarkoituksena

ennenkuin Piki näki linnun pyrähtävän pensaasta rääkäisten taivaalle.

Sitten se oli menoa. Pixu lähti laukkaamaan niin kovaa

kuin kintuistaan pääsi - siis tosi kovaa.

Pidätin, pidätin, pidätin. Piki hidasti aavistuksen verran.

Puhelin Pikille (sen verran, mitä kiitolaukkavan hevosen

selässä pystyy rauhallisesti puhumaan) rauhoittavasti ja

silitin sen ruskeaa kaulaa. Pikin korvat kääntyilivät sen

kuunnellessa minua ja metsästä mahdollisesti kuuluvia ääniä.

Lopulta se hidasti puhaltaen raviin ja ravista rauhalliseen

käyntiin. "Hieno tyttö. Hyvä Piki!" sanoin Pixulle, joka

huokaisi syvään ja laski päänsä alas. Annoin sille

pitkät ohjat ja pian olimmekin tallin pihalla.

Pesin Pikin ja jätin sen talliin seisomaan hikiloimi päällä.

Ponit seisoskelivat bokseissaan katsellen ympärilleen.

Kun Piki oli saanut levätä tallissa loimi päällä puolisen tuntia,

annoin sille kylmää, raikasta vettä ja sokerijuurikkaan.

Magic alkoi kolistella karsinassaan vaatien sekin herkkuja.

Menin silittelemään sen mustaa kaulaa. "Ei nyt, poika."

Iltaruokinta oli taas aivan normaalisti. Hain vielä kahdeksan

aikoihin loput ponit laitumelta ja suljin tallin ovet.

28.10.2001

Muih!

Aamutallin tehtyäni vein Pikin ulos täysin normaalisti.

Putsasin boksin täysin normaaliin tapaan ja puhdistin

Pikin harjat metallisualla. Ne olivatkin jo ehtineet kuraantua.

Päivä oli vuodenaikaan nähden lämmin, noin +10 ºC.

Aurinko paistoi viilentävästä tuulesta huolimatta.

Oli juuri ratsastukseen sopiva päivä!

Harjailin Pikiä puomilla puolisen tuntia ja satuloin sen.

Ratsastin Pikillä kentällä koulua. Olen yrittänyt metsästää

koulukisoja ja Pikin (ja itseni) on oltava silloin huippukunnossa.

Älkää vain luulko, että olen vain kisoja ja palkintoja havitteleva

raakalainen! Sitä en ole. En ensinnäkään aio kisata

vielä edes parin viikon kuluttua ja toiseksi: Kisoista saa kokemusta,

joka auttaa eteenpäin pyrkimisessä ja pääsemisessä.

Ja tällä kertaa ajattelin kisaa Pixulla koulua, koska olen jo kenttää

ja esteitä sillä kisannut - vieläpä samassa kuussa.

No, asiasta toiseen. Ratsastin siis Pikillä kentällä koulua.

Piki väisti hyvin ja piaffet ja passagetkin se meni kohtuullisesti.

Vaikka ei Piki kyllä mikään kouluratsastuksen huippuheppa ole.

Se hyppää paremmin, kuin menee koulukiemuroita.

Me olemme Pikin kanssa varmaan molemmat sellaisia, että

pidämme esteistä ja kentästä, emmekä kouluratsastuksesta,

mutta eikös se ole tarkoituskin, että hepo ja omistaja / ratsastaja

pitävät samoista asioista, eikä se, että hevonen vihaa sitä, mitä

ratsastaja rakastaa ja päinvastoin.

Ratsastuksen jälkeen oli Pikin aika päästä tarhaan syömään ja

minun tallia siivoamaan. Pesin lattian vedellä niin, että siihen ei jää tomua,

kuten lakaistessa kuitenkin vähän jää.

Sitten hain Pikin hetkeksi sisään katsomaan puhdasta tallia,

ja eikös se koni heti pyöräytä puhtaalle lattialle lantakikkarat.

Vein Pikin boksiinsa seisomaan ja hain itse

lantatalikon ja puhdistin lattian uudelleen. Sanoin Pikille,

että se oli tämän päivän ensimmäinen ja viimeinen kepponen.

"Saat tehdä tuon vasta viikon kuluttua [silloin on Halloween], jos

en anna sinulle karkkia. Ei ennen sitä päivää."

Myöhemmin sinä iltapäivänä lähdin Pikillä tien yli naapurin pellonreunaan

ratsastamaan. Minä olen saanut siihen luvan, jos en myllää peltoa.

"Siinä tapauksessa saat maksaa minulle vahingonkorvauksia",

naapuri oli sanonut, mutta hän on oikein mukava mies, ellei

hänen maitaan sotke.

Piki innostui laajalla pellolla ja lähti kerran ryntäämään, onneksi

vain pellon reunaa pitkin.

Iltaruokinta oli normaalisti ja silloin vein Pixun ja ponit sisälle syömään.

Eve & Piki

31.10.2001

Happy Halloween!

Aamulla ruokin Pikin ja ponit, sekä vein ne ulos.

Piki oli täynnä energiaa. Kun vein sen laitumelle, se juoksi

kauemmas heti, kun olin ottanut siltä riimun pois päästä. Se

laukkasi ensin laitumen ympäri sulkiessani porttia.

Sitten se otti vauhtia kunnon pukkisarjaan ja lennätti

takapuoltaan minkä ehti. Kun luulin sen jo rauhoittuneen

ja käännyin tallin suuntaan, Pixu hirnahti kimakasti ja sai minut katsomaan

sitä. Aivan kuin se olisi huutanut: "Katso! Nyt minä pukitan kunnolla!"

Jäin hetkeksi katsomaan Pikin uutta pukkisarjaa ja menin sitten

talliin boksia puhdistamaan. Vaikka olisin mieluummin jäänyt

Pikiä ihastelemaan, oli siivoaminen vain tehtävä.

Puhdistin Pikin karsinan ja tallin käytävän ja sitten menin pesemään

Pikin Griffin Close Contact - estesatulaa.

Sen jälkeen hain Pikin sisälle harjattavaksi. Olisin muuten harjannut

Pikin ulkona, kun on valoisaakin kellojen siirtämisen vuoksi, mutta

ulkona on niin kylmää, ettei siellä voi Pikiä harjata.

Toin siis Pikin sisään harjattavaksi ja harjailin sitä käytävällä

puolisen tuntia. Käytävä tuli tietenkin taas pölyiseksi, mutta

lakaisin sen myöhemmin.

Menin Pikillä maastoon vähän maastoesteitä pomppimaan.

Piki hyppäsi mielellään ja hyvin, joten uskalsin yrittää

145 cm korkeaa estettä. Onhan Pikillä siihen taitoa ja ponnistusvoimaa,

mutta olen ratsastellut nyt noin viikon vain koulua ja melko matalia

metrin korkuisia esteitä.

Piki ylitti sen hyvin, tosin ponnistuspaikka ei ollut paras mahdollinen.

Lenkin jälkeen vein Pikin sisään ja laitoin sille

Altex 2000 Rain&All-in-one Winter - loimen, juotin sen

ja vasta sitten päästin ulos, loimi päällä.

Iltapäivällä menin taas koulua ja vein sen ulos loimi päällä.

En halua Pikille, takehner tammalle, mitään paksua shettis-talvikarvaa,

joten sille on pakko laittaa aina loimi päälle ulos vietäessä.

Illalla hain Pixun ja ponit klo 20 maissa sisään, ruokin ne

ja jätin nukkumaan.

Eve & Pixulainen

2.11.2001

Muips!

Tallilla taas. : )

Osallistuin Falcon Stablesin koulukisoihin. Taas Falcon. Heh.

Anyway, aamulla annoin Pixun aamuheinät seitsemän aikoihin.

Piki sai syödä rauhassa ja sitten harjasin sen tallissa.

Harjasin sen kauttaaltaan ja lisäksi selvitin sen harjan ja hännän,

sekä tietenkin puhdistin sen kaviot. Ei niissä mitään ollut, koska puhdistin

ne hyvin illalla ja sisällä on kuitenkin melko puhdasta.

Laitoin Pikille vain suitset. Ratsastaisin ilman satulaa.

Talutin Pikin maneesiin ja kiipesin vaivalloisesti

167 cm korkean hevoseni selkään maneesin katsomon rappusilta.

Pixu oli taas pirteällä tuulella ja minun istuskellessani kaikessa rauhassa

sen selässä käynnissä Piki lähti yhtäkkiä pohkeenväistöä ravissa.

"Hei hei hei! Ptruu, Piki. Ei vielä noin kovaa" sanoin ja

pidätin Pikin raviin.

Oli tosi tuulinen aamu ja tuuli vinkui maneesin seinissä.

Piki keksi meneesista sellaisen paikan, missä oli "mörköjä" ja

yritti aina kiertää sen pohkeenväistöillä tai sivuhypyillä.

Ukkonen jyrähti. Piki pelästyi ja juoksi suu auki (minulla oli

aachenturpissuitset ja olin jättänyt alaturpahihnan talliin) kuin mikäkin

ravuri maalisuoralla. Tuuli ulvahti ja Piki hermostui entisestään.

Olisinpa laittanut sille edes satulan!

Siitä tuli aivan mahdoton. Piki pomppi sivuille ja ravasi takaperin.

Päätin lopulta tulla alas selästä, taluttaa sitä hetken ja viedä

sitten talliin. Hyppäsin alas ja nostin suitset pois kaulalta.

Lähdin kävelemään uralla vasenta kierrosta.

Piki huomasi jälleen mörön yhdessä maneesin nurkista ja ravasi

melkein päälleni. Jouduin komentamaan sitä tiukasti ja työntämään sen

takaisin uralle. Silti se yritti hypätä päälleni. Vartin sitä yritin

opettaa olemaan pelkäämättä sitä nurkkaa. Yritin makupalalla houkutella

Pikin sinne. Olin kiskomatta ja työntämättä, siitä olisi enemmän haittaa

kuin hyötyä. Lopulta Piki käveli nurkkaan vapaaehtoisesti,

tosin korvat luimussa ja silmät päässä pyörien.

Vein Pikin sisään, riisuin kamat ja juotin sen.

Päivällä ruokin Pixun normaalisti ja iltapäivällä ratsastin

esteitä maneesissa. Tällä kertaa Piki kulki myös

nurkkaan esittämättä kauhistunutta.

Mieletön tuuli oli hieman laantunut ja ukkosen jyrinä lakannut

kokonaan. Lämpötila oli nollassa.

Illalla hain kylmissään värjöttelevät ponit sisään.

Monan olin siirtänyt yksäritallin isoimpaan boksiin varsansa kanssa.

Siellä oli rauhallisempaa. Vain Piki asuu siellä. Ja tietenkin

Sepulchre Spirit eli Sansku.

Iltaheinät Piki söi tallissa Monan, Afroditen ja Sanskun kanssa.

Postimyynnistä tuli tänään (jo!) ne heijastinjutut, mitä olin

Pikille tilannut. Kaikki juuri sopivan kokoisia ja käytännöllisiä.

Otin mukaani Pikin neliöhuovat ja pintelit, sekä Altex-loimen pesuun.

Eve & Piki

>>> Seuraaviin päiviksiin <<<