KOLI 24.2.2001 (kuvat:Make)
Aloitan retken tilittämisen edellisestä illasta, jotta lukijoiden olisi helpompi päästä juoneen mukaan.

23.2.2001
Sammuin nojatuoliin.

24.2.2001
Herään lattialta?? Ville on yhdessä Mikon kanssa puuhannut lumilaudalla hyppimiskilpailua Kolille. Pakkasta näyttäisi olevan reippaanlaisesti. Naama tosin punoittaa kuin lohifilee ilman purevaa pakkastakin. Ikkunakin on ollut auki koko yön. Ei auta valittaa, koska lähtö on käsillä samantien. Piipahdamme vielä meillä, sillä kissat pitää ruokkia ja kalsariosasto tuplata. City Marketin Alkosta mukaan livahtaa makkispullo. Ai niin... Kotonta kyytiin tarttui myös viimeinen pullo kotitekoista alkoholia. Olipas kerrankin nopea lähtö.

Matkanteko meinaa tyssätä heti alkuunsa, sillä tankkauspisteessä ilmenee ongelmia. Make laittaa 100mk automaattiin ja toteaa bensatankin korkin olevan umpijäässä. Aikaa MacGyver-tyyppisiin ihmetekoihin on tunteettoman koneen antamat kaksi minuuttia. Epätoivoisella vimmalla ja nurkkaan ajetun gorillan raivolla Samuli tarttuu korkkiin. Auki on! Huumorimiehenä ehdotin jo sytkärillä lämmittämistäkin. Matka jatkuu. En ole ikinä käynyt Kolilla ja jännitys tuntuu nivusissa asti. Pian olen Suomen rakastetuimman kansallismaiseman kanssa yhtä. Eli menen hissillä rinnebaariin. Matka sujuu -kuten aina anniskellessa- rattoisasti. Maisemat ovat jylhät kuin Lapissa ikään. Perille päästyämme ihmettelemme hetken hotellia ja siirrymme rinteeseen.

-Aivan ihania maisemia-

-Samuli hyppää hutikassa-

Huimapäät tekevät erinimisiä voltteja Ainon ja Maken ottaessa valokuvia. Samuli hyppää pelottavan näköisen kalliopudotuksen ja saa osakseen ihailevia hurraa huutoja. PALELTAA.. Siirrymme baariin pelaamaan biljardia (10mk/erä) ja juomaan olutta (25mk/0,4l). Hintojen suolaisuutta saa ja pitää haukkua kovaan ääneen. Taskussa pullottava makkis huutaa tuskasta omistajansa vastuuntunnottoman rahan käytön edessä.

Parvekkeella tupakointi johtaa siihen, että hyppäämme yksi kerrallaan kaiteen yli hankeen. Kyseessä oli toinen kerros. Hyvään itsetuhofiilikseen päässyt Samuli suoriutuu stuntista voltilla. Finaalit viedään läpi ja yleisö (jota ei säästä johtuen juuri ollut) alkaa jännittää palkintojen jakoa. Omalta osaltani kisa on vasta alkamassa. Lainaan Simon lumilautakenkiä ja jonkun kaverin lautaa sekä lippua. Samuli on tässä vaiheessa selviytynyt kalliopudotuksesta sekä etu- että takaperinvoltilla.

-M.Vatanen tyylittelee-

-Hississä-

Kuin polkupyörällä ajaminen. Puolessa välissä rinnettä alkaa laskeminen palautua mieleen ja loppumatka sujuu kuin ylä-asteella ikään. Farkut jalassa ja toppatakki auki (vetskari meni paskaksi) lasken Samulin perässä hisseille noin 200km/h. Vitun hauskaa. Paikat umpijäässä istuudun hissiin, jossa Samulin kanssa huikka maistuu. Samuli joutuu ottamaan lautani, koska tarvitsen kaiken keskittymiskykyni hissistä poislähtöön.

Seuraava haaste on Kolin korkeimman kohdan Veikka Gustaffsonmainen valloitus. Kipuaminen on yllättävän vaivalloista mutta huipulle pääsy tuntui mahtavalta. Laella käy navakka tuuli, joka alentaa lämpötilaa entisestään. Paikalle kavunneen lapsiperheen hämmästykseksi otamme poseerauskuvia, joissa ei aivan kaikki vaatteet ole päällä. Kengät ovat täynnä lunta. Onneksi laskeutuminen käy helposti ja pian olemme jälleen biljardipöydän ääressä. Sukat on pakko ottaa pois. Lainaan Ainon objektiivien suojana olleita villasukkia.

-Kolin korkein kohta-

-J.Kontkanen pudotuksella-

Viinit on juotu ja rahat poltettu riistohintaisen hotellin keskikaljaan, kun lopulta koittaa lähdön hetki. Ensimmäinen pysähdys tapahtuu Kolinportti nimisellä huoltoasema/ kauppakompleksilla. Lisää olutta. Make tilaa ravintolahintaisen pizzan vain todetakseen sen olevan mikron jäljiltä hieman jäinen. Valkovenäläisessä ei ole mitään vikaa. Joensuuhun saavuttuamme on jo ilta. Käymme ensin Simon luona ja skarppaus hänen vanhempiensa edessä alkaa olla tuskaista. Onneksi ei vaadittu muuta, kuin hillitty ohi kävely. Saan taas sukat jalkaani.

Kahdesta eri tietolähteestä varmistettuani, olen sata prosenttisen varma, että matkamme jatkui ilman enempiä mutkia Kirsille. Kirsi heilastelee Samulin kanssa ja tänään juhlittaisiin hänen merkkipäiväänsä. Pysähdymme vielä kioskilla, sillä kalja alkaa käymään vähiin. Pari koffia riittä, koska luotettavilta tahoilta olen kuullut tärkeää informaatiota. Juhlissa on malja, maljassa booli ja boolissa pirtua. Lähempi tarkastelu todentaa myös muiden herkullisten tuotteiden läsnäolon. Edellisen illan ördäys ja tämän päiväinen pakkasessa palloilu vaativat kuitenkin välitöntä saunomista. Paikalla on aika paljon ihmisiä, joista en ole koskaan nähnyt ketään missään. Kolmen promillen ensivaikutelma on kai parempi kuin ei ensivaikutelmaa ensinkään. Vaikea sanoa.

-V.Piiraisen jylhät piirteet-

kirjoitan retken loppuhuipentuman, kun saan siihen liittyvät
valokuvat haltuuni...

En onneksi saanut haltuuni kuin tämän kuvan mutta sekin on liikaa. Sieppasimmme keittiön pöydältä vartioimatta jätetyn valokuvauskojeen ja luikimme makuuhuoneeseen tekemään erotiikan sukupuuttoon tappavaa kamerataidetta. Temppu on ikivanha ja sen nimi on: "Mitenkäs meidän tytön filmillä tälläisia kuvia on?" Lause kumpuaa viisissä kymmenissä olevan isän rinnasta valokuvausliikkeen kassalla. Kuvan otti Samuli. Baaristakin kuulemma on olemassa kuvia muttei ole minun käsiin vielä sattunut, joten aamen. .

-Vanhempien makuuhuoneessa?-