Tätä loppiaisjuhlaa on jo vanhoista ajoista asti sanottu Kristuksen ilmestymisen juhlaksi. Nimitys johtuu siitä, että tänä päivänä, vaikka tosin eri vuosina, sanotaan tapahtuneen kolme ilmestystä: Herran Kristuksen ilmestys Itämään viisaille tähden kautta, toiseksi tapaus Jordanilla Kristuksen kasteessa ja kolmanneksi kohtaus Galilean Kaanassa häissä, missä hän teki ensimmäisen ihmetyönsä. Oli ajan suhteen miten olikaan, ovatko nämä ilmestykset tapahtuneet samoina vuoden päivinä vai eivät, tapaukset ovat kuitenkin tärkeitä, varsinkin tämän päivän kertomus itämaan tietäjistä. Se osoittaa, ettei Herra ole tahtonut itseänsä ilmoittaa ainoastaan juutalaisille, vaan myöskin pakanoille, että juutalaisten ei sopisi väittää hänen piilleen niin salassa, ettei muka kukaan hänestä mitään tietänyt.

Kun näet oli päätetty, että Vapahtajan piti tulla Juudan kansasta, ei suurena kuninkaana, vaan niin köyhänä, että hänellä syntyessään tuskin löytyi sijaa, niin tämä hänen tulemisensa oli monelle sangen suureksi pahennukseksi ja loukkaa se vieläkin juutalaisia. Oli siis sangen tarpeellista, että Jumala ilmoitti hänet pakanoillekin ja saattoi hänet heille tunnetuksi, että hänestä, vaikka hän esiintyikin köyhyydessä ja alhaisuudessa, kuitenkin kaikkialla puhuttaisiin ja saarnattaisiin. Ei näet se ollut ensinkään vähäpätöinen seikka, että itämaan tietäjät tehtyään niin pitkän matkan, levittivät sanoman tästä lapsesta Jerusalemissa, samoin kuin Simeon ja Hanna temppelissä, enkelit paimenille ja nämä taas Beetlehemissä. Kaikilla heillä on tästä lapsesta puhumista ja ilmoittamista; Jeesus-lasta siis jalosti ilmoitetaan, että juutalaiset oppisivat hänet tuntemaan ja ottaisivat hänet vastaan.

Mitä erikoisesti tämän päivän tapaukseen tulee, evankelista varsinkin huomauttaa siitä seikasta, että nuo viisaat miehet ensin saapuivat Jerusalemiin, etsien Kristusta. Kun kerran Jerusalem oli maan pääkaupunki, ja tämä lapsi oli oleva juutalaisten kuningas, eivät he voineet ajatellakaan muuta, kuin että hän löytyisi Jerusalemista. Mutta juuri nämä ajatukset eksyttävät heitä; he eivät löydäkään lasta suuresta Jerusalemin kaupungista, vaan pienoisesta Beetlehemistä.

Tämä seikka tarkoin huomatkaamme. Jos mekin tahdomme tulla tämän lapsen tykö ja löytää hänet, emme saa seurata omia ajatuksiamme ja omaa järkeämme, vaan pysyä yksinomaan Jumalan sanassa, antamatta minkään meitä siitä luovuttaa; sillä jos jätämme Jumalan sanan, on loukkaantuminen pian tarjona. Jeesus-lapsella on tosin suuri ja korkea nimi, mutta hän esiintyy kuitenkin köyhänä ja alhaisena, eikä hän ole löydettävissä Jerusalemista ylhäisten ja korkeiden henkilöiden parista. Meidän tulee siis ottaa näiden viisaitten eli tietäjien esimerkistä vaarin, että riippuisimme sanassa, emmekä antaisi maailman loiston eksyttää itseämme. Mutta joka jättää Jumalan sanan, tahtomatta kuulla, mitä Raamattu todistaa tästä lapsesta, tahtoen päättää ulkonaisen näkemisen mukaan, hän ei varmaankaan tule Kristuksen luo eikä ikinä löydä häntä.

Sen me toteamme paavilaisistakin! He eivät tahdo ottaa vaarin Jumalan sanasta, vaan ovat sitä mieltä, että he saavat kuvata Kristuksen oman mielensä mukaan. Eikä se ole heille mieleen, että yksin Kristus on Vapahtaja. He asettavatkin hänen rinnallensa omia tekojaan ja hartausharjoituksiaan, joista heillä myös Vapahtajan Kristuksen armon ohessa muka on hyötyä. Samasta syystä he avuksihuutavat neitsyt Mariaa lepyttämään poikansa heille, arvellen tällaisen rukouksen ja esirukouksen myös voivan heitä auttaa. Mutta nämä luulot ovat kun ovatkin pelkkää valhetta. Kun sanasta luovutaan ja haparoidaan Kristusta ilman sanaa, löydetään perkele, joka sitten uskottelee ihmisille, että Kristus onkin tuomari ja vankilanpäällikkö: se, joka tahtoo hänen edessänsä pysyä, muka hakekoon pyhien esirukousta. Siitä on paavikunnassa ollut seurauksena, että jokainen on luottanut enemmän neitsyt Marian ja pyhimysten esirukouksiin kuin itse Herraan Kristukseen. Niin käy, kun ei pysytä Jumalan sanassa. Sentähden perkele kaikin tavoin koettaakin riistää meiltä Jumalan sanan ja eksyttää meidät pois sanasta omiin luuloihimme. Silloin hän tietää voittaneensa ja meidän joutuneen tappiolle. Paras ja etevin taito on siis, että pysytään lujasti Jumalan sanassa eikä ajatella jumalallisista asioista muuta kuin sitä, mitä sana meille ilmoittaa. Mutta paljon täytyy nähdä vaivaa, ennen kuin ihmisiä saa siihen taivutetuksi. On monta, joita ei saa sakramenttienkään asiassa pysymään sanassa, he kun tahtovat lehmien lailla päättää vain näkemänsä mukaan: siinä ei muka olekaan muuta kuin leipää ja viiniä, ei siis Kristuksen ruumista ja verta. He katsovat asiaa vain silmillään ilman sanan ohjausta; mutta se on kuoren ottamista ja ytimen, Herran Kristuksen sanan, hylkäämistä.

Samaan tapaan tietäjätkin ensin muodostivat ajatuksensa Kristuksesta. Saatuansa jumalallisen ilmoituksen kautta tiedon siitä, että juutalaisten kuningas oli syntynyt, he heti lähtevät matkalle Jerusalemiin, luullen tapaavansa hänet siellä komeasta linnasta, kultaisesta kammiosta. Mitä muuta järki voisi kuninkaasta ajatellakaan? Tuollaisten ajatusten täytyy kuitenkin raueta tyhjiin, ne kun eivät perustu sanaan. He eksyivätkin eivät löytäneet Jeesus-lasta Jerusalemista vaikka se oli pyhä kaupunki, missä oli Jumalan asunto. Jos he tahtoivat löytää lapsen, oli heidän ottaminen vaarin sanasta. Se on se oikea tähti ja valo, joka johdattaa Kristuksen tykö.

Tietäjissä siis näemme vahvan uskon jalon esimerkin: he luopuvat kaikista omista ja maailman ajatuksista ja luuloista alkaen noudattaa vain sanaa, joka heille profeetta Miikan ennustuksesta esitetään. He eivät ensinkään suutu siitä, että heitä neuvotaan lähtemään pois Jerusalemista, missä kuitenkin oli oikea jumalanpalvelus ja Jumalan asunto, hänen pyhä temppelinsä, ja käsketään menemään Beetlehemiin, lalliin, vaikka he eivät olleet saapuneet etsimään kerjäläistä, vaan juutalaisten kuningasta. Empimättä he noudattavat kuulemaansa sanaa, huolimatta omista ajatuksistaan; he vain ottavat vaarin profeetta Miikan sanoista, niissä pysyen.

Tällaista uskoa sopii ylistellä erinomaisena esimerkkinä. Jos minä olisin ollut siellä heidän sijassaan, minä olisin turvannut temppeliin, sanoen: Täällähän asuu Jumala; jos siis tuo lapsi on jostakin paikasta maan päällä löydettävissä, hän kaiketi on täällä, missä on oikea pappeus ja jumalanpalvelus. Mutta Jumalalla onkin toiset ajatukset: hän ei anna Poikansa löytyä mahtavien hengellisten arvonkantajain seasta Jerusalemissa, yhtä vähän kuin häntä meidän aikana tavataan paavin ja hänen joukkonsa parista. Jumalalla olikin aikomus kokonaan lakkauttaa juutalaisten pappeus ja hallitus, koska he luottivat siihen liiaksi, isosti ylpeillen siitä, että heillä oli papit ja leeviläiset, ja että he muka olivat Jumalan kansaa. Jumala ei voinut sietää moista ylpeyttä: temppelin, jumalanpalveluksen ja pappeuden, joista he ylenmäärin ylpeilivät, täytyi tulla kerrassaan poislakaistuiksi, mutta köyhän ja halvan Beetlehemin piti päästä kunniaan ja olla Jumalan Pojan ensimmäisenä asuntopaikkana.

Tämä on päivän tapauksen edellinen osa. Siitä saamme sen erittäin tarpeellisen ja hyödyllisen tiedon, etteivät tietäjät etsiessään Kristusta, äskensyntynyttä juutalaisten kuningasta, löytäneetkään häntä Jerusalemista, niinkuin olivat luulleet. Jos he taas tahtoivat löytää hänet, oli heidän otettava vaarin profeetta Miikan ennustuksesta. Ja kun heillä on Jumalan sana, niin he luopuen omista ajatuksistansa mielellänsä lähtevät pyhästä pääkaupungista Jerusalemista Beetlehemiin, pienoiseen kaupunkiin, siitä ensinkään loukkaantumatta. Jumala lohdutti heitä uudelleen antamalla tähden taas näkyä heti, kun olivat Jerusalemista lähteneet, ja se valaisi heitä Beetlehemiin asti, seisahtuen sen paikan kohdalle, missä lapsi oli. Sen lohdutuksen he kyllä tarvitsivatkin, sillä paikalle saavuttuaan he eivät nähneet muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Joosef ja Maria ovat vieraassa paikassa, lapsukainen makaa seimessä. Tuskin lienee heillä siellä ollut vettä juotavaksi.

Miten tämä sopii kuninkaalle? Pelkkää ivaahan oli johdattaa ihmisiä tänne. Nämä hurskaat miehet eivät kuitenkaan eksyneet vääriin luuloihin, vaan he pysyivät lujina siinä, mitä he profeetta Miikan kirjasta olivat kuulleet, ja mihin tähti oli heitä ohjannut. Huolimatta halvasta ja köyhästä ulkomuodosta he lankeavat maahan lapsen eteen, rukoilevat häntä, avaavat aarteensa ja lahjoittavat niitä hänelle. Näin kertomus.

Tässä kohdin meidän ei suinkaan sovi unohtaa sitä suurta ja jaloa lohdutusta, että Jumala saattaa pakanatkin Kristuksen valtakuntaan ja ottaa heidät kansaksensa, vaikk‘eivät he olekaan ympärileikatuita eivätkä lain alaisia, niinkuin juutalaiset. Tässä on näet kuten pakanoilla varma todistus siitä, ettei heidän tarvitse epäillä, että he eivät kuuluisikaan Kristukselle. Heidän tulee ottaa hänet vastaan niinkuin juutalaistenkin, vaikka eivät he emmekä me kuulukaan hänen kansaansa, niinkuin juutalaiset. Nuo tietäjät olivat näet pakanoita joilla oli pakanain tavalla omat pappinsa ja jumalanpalveluksensa, ilman Jumalan sanaa ja käskyä; he olivat myös ympärileikkaamattomia. Kuitenkin he tästä kaikesta huolimatta, vaikka ovatkin muukalaisia ja ansiottomia, tulevat valoon, Herran Kristuksen tykö ja omistavat hänet. Hänkin omistaa heidät, mielistyy heidän rukoukseensa ja lahjoihinsa. Tämä on kirjoitettu meidänkin lohdutukseksemme, että me kiittäisimme Jumalaa, joka Kristuksen kautta on perustanut maan päälle senkaltaisen valtakunnan, jossa ei meitä, jotka emme syntyperän mukaan ole hänen omaisuuskansaansa, kohdella ansion vaan armon mukaan.

Toiseksi meidän tulee tästä tapauksesta saada sekin opetus, jos muuten tahdomme käyttäytyä rehellisesti rakasta Herraamme Kristusta kohtaan, että emme saa välittää pahennuksista, vaan tietäjien tavalla tunnustaa maailmalle Herraa Kristusta ja sydämestämme etsiä ja rukoilla häntä Vapahtajanamme. Ja kun hänen hallituksensa maan päällä esiintyy niin halvassa ja köyhässä muodossa, tulee meidän rahallamme ja omaisuudellamme tehokkaasti edistää hänen valtakuntansa vaurastumista ja lisääntymistä, jota perkele ja maailma koettavat kaikin keinoin estää ja sortaa. Mekin voimme vielä tänä päivänä avata aarteemme Kristukselle aivan kuin tietäjätkin. Onhan hän itse sanonut: Mitä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te olette tehneet minulle, Matt. 25:40.

Se siis, joka auttaa köyhiä, avuttomia, hyljätyitä ihmisiä rahalla ja tavaralla, joka antaa apua ja lahjoja nuorukaisten koulunkäyntiä varten, että nämä saatuansa opetusta Jumalan sanassa ja tieteissä kykenisivät aikanansa toisia auttamaan ja neuvomaan seurakunnan palveluksessa, uhraa ja lahjoittaa köyhälle Jeesus-lapselle. Hän näet oli syntymästänsä asti maan päällä köyhä ja varaton, saipa hän pian hirmuvaltiaan Herodeksen vainon tähden paeta Egyptiin.

Tätä pitkää pakomatkaa varten Jumala tietäjien kautta hankki lapselle ja hänen hoitajillensa Joosefille ja Marialle varoja. Eivätkä nuo lahjoitukset liene olleetkaan aivan vähäisiä, koskapa evankelista sanoo heidän avanneen aarteensa. Ja koska meillä, katsoen heidän mielenlaatuunsa lasta kohtaan, ei ole syytä epäillä, etteivät he olisi tunnustaneet häntä Jumalan Pojaksi, iankaikkiseksi kuninkaaksi ja Vapahtajaksi, meidän täytyy arvella heidän antaneen hänelle runsaat lahjat. Saamme siis vielä senkin opetuksen, ettei köyhien kristittyjen sovi antautua epätoivoon kärsiessään vainoja ja maailman kurjuutta. Ennen kuin Jumala sallii köyhän kristityn joutua hätää kärsimään ja nälkään kuolla, hankkii hän hänelle vaikkapa satojen penikulmien takaa ihmisen, joka häntä auttaa ja lohduttaa. Sen osoittaa meille selvästi hänen ainokaisen Poikansa esimerkki.

Toinen osa, Miikan ennustuksesta

Evankelistan kertomuksessa on erittäin huomioon otettava profeetta Miikan ennustus, jossa hän sangen ihanasti kuvaa Herraa Kristusta. Hänen sanansa kuuluvat näin:

Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka on kaitseva minun kansaani Israelia.

Tässä lauseessa juutalaisten oman todistuksen mukaan Jumala ilmoittaa, että Herran Kristuksen tulemista on odotettava Beetlehemissä, hän kun on siellä syntyvä. Tämä erinomaisen suuri kunnia tekee pienestä ja köyhästä Beetlehemistä tuhat kertaa jalomman kaupungin kuin Jerusalem oli. Vaikka siis profeetta sanookin Beetlehemin olevan vähäisen ja halvasta arvosta maailman silmissä, niin evankelista tässä kääntää profeetan lauseen toisaanne sanoessaan, ettei se suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa. Jumala näet - antaa köyhälle Beetlehemille niin suuren kunnian, että antaa Poikansa siellä syntyä. Tämä on kunnia ohi kaiken kunnian; sen vertaista ei koskaan ole millekään muulle kaupungille koko maailmassa tapahtunut.

Jalot ovat siis sanat, joilla evankelista ylistää Beetlehemiä sanoessaan: Sinusta on tuleva se ruhtinas, joka on kaitseva minun kansaani, Israelia. Tämä on ihana lause, joka opettaa, mitä meidän tulee Herrasta Kristuksesta ajatella ja uskoa. Vaikka hän maailman mielestä on köyhä, kurja ja halveksittu ihminen, joka syntyi pienessä ja halvassa paikassa, hän kuitenkin on Israelin Herra ja ruhtinas, Jumalan kansan hallitsija.

Mikä tämä herraus on, sen olemme kuulleet enkelin sanomasta joulupäivänä. Silloin häntä myös sanottiin Herraksi, ei kuitenkaan miksikään hirmuvaltiaaksi, joka vaivaa ja sortaa kansaansa. Samasta syystä profeettakin sanoo: Sinä Beetlehem, joka vähäinen olet. Hän tahtoo tällä sanoa: Jos tämä Herra tahtoisi esiintyä maailman silmissä mahtavana ja loisteliaana, että häntä peljättäisiin, hän varmaankin olisi syntynyt maailmaan toisessa paikassa. Mutta siinä ei ollutkaan loistoa, mahtavuutta, rahaa, aarteita, miekkoja, sotavaruksia. Sen tähden hän ei huoli syntymäpaikakseen ainoatakaan maan mahtavista kaupungeista; hän ei synny Jerusalemissa, joka oli pyhin, eikä Roomassa, joka oli mahtavin, vaan tyytyy vähäiseen ja köyhään Beetlehemiin. Jo siitä paikastakin, missä hän syntyi, voi siis arvata, minkäkaltainen ruhtinas hän oli oleva, nimittäin maailman mielestä köyhä ja kurja, mutta rikas hengessä, rikas kaikenlaisista hengellisistä aarteista.

Hänen arvonimensä on Herra ja ruhtinas. Ja kuitenkin nähdään jo hänen syntymäpaikastaankin ja kaikesta, mitä hänellä oli maan päällä, että hän on täällä köyhä ja halpa, ja että hänellä ei ole mitään ruhtinaallista kuningasten loistoa. Jos hän siis on Herra ja ruhtinas ja kuitenkin maailmassa ilman loistoa, köyhänä ja halpana, niin mitä lieneekään hänen ruhtinaallisuutensa muuta kuin sitä, että niinkuin hän maailmaan verrattuna on köyhä ja halpa, niin hän taas maailman rinnalla on rikas ja voimallinen niissä asioissa, joissa maailma on köyhä ja puutteenalainen? Niin asia onkin. Hän on vanhurskas, mutta maailma syntiä täynnä; hän on iankaikkinen, maailma taas kuolevainen. Hän on perkeleen Herra, maailma taas on perkeleen hallittavana ja hätyyttämänä. Hän on hurskas, maailma on paha. Hänellä on armollinen Jumala, maailma taas on Jumalan vihan alla. Hän on iankaikkisen elämän Herra, maailma helvetin oma.

Tämä on Jeesus-lapsen valtius, ja siinä suhteessa hänen kansansa saa häneltä apua nauttia. Ulkonaista apua hän ei ole antamassa muuta kuin siinä määrin, kuin tarve vaatii ja sinun autuutesi ja hänen kunniansa ovat kysymyksessä, sillä hän itse on täällä köyhä ja alhainen. Ei siis kukaan saa ajatella Kristuksen kautta täällä saavansa rahaa ja tavaraa, sellaista saattaa odottaa paavilta ja hänen tapaisiltansa. Paavi tekee kätyrinsä suurten hovien herroiksi ja jakaa heille maata, niinkuin profeetta Daniel on ennustanut, mutta tämän lapsen herraus opitaan tuntemaan ja sitä nautitaan vain siten, että hän antaa syntisi anteeksi, tekee sinut vanhurskaaksi ja pyhäksi, lahjoittaa sinulle Pyhän Hengen ja vapahtaa sinut perkeleen valtakunnasta ja kuolemasta iankaikkiseen elämään.

Siihen tarvitaan usko, että, niinkuin jo alussa mainittiin, ahkerasti pitäisit kiinni Jumalan sanasta. Se, joka sanasta luopuen alkaa seurata omia ajatuksiansa, kaiketi kadottaa Kristuksen: sen täytyy pitää häntä tuomarina eikä Vapahtajana ja paeta häntä, niinkuin perkelettä, jota myöskin peljätään, kun on oltu pahoja ja tehty vääryyttä, ettei hän tulisi tempaamaan meitä mukaansa. Ei Herramme Kristus tahdo olla sellainen ruhtinas, joka omiansa kohtelee hirmuisesti, vaan hän tahtoo olla kansansa Israelin hallitsija auttaaksensa heitä synnistä ja saattaaksensa heidät Jumalan armon osallisuuteen. Hänen kansaansa eivät olekaan muut kuin vaivaiset syntiset, jotka syntiensä tähden ovat peloissaan ja murheellisia ja mielellään tahtoisivat Jumalalle kelvata. Profeetta Miika siis sangen sopivasti yhdistää nuo kaksi asiaa: Herra ei ole maallinen ruhtinas eikä myös hengellisesti häijy herra; hän on kaikkia, jotka häneen uskovat, auttava synnistä, perkeleestä, kuolemasta ja helvetistä. Sellaisesta Herrasta on syytä iloita.

Näin pitkälle kirjanoppineet kertoivat Miikan sanoja, mutta eivät edemmäksi. Kenties he pelkäsivät jotakin liikoja sanoneensa, sillä sen he hyvin arvasivat, että Herodes mieli surmata äskensyntyneen juutalaisten kuninkaan. Sentähden he myös jättävät mainitsematta, mitä Miika vielä tästä kuninkaasta puhuu. On kuin he tahtoisivat sanoa: Me emme nykyään tunne muuta juutalaisten kuningasta kuin Herodeksen, ja kuitenkin Miika on kirjoittanut, että juutalaisille on Beetlehemissä syntyvä ruhtinas. Siihen he jättävät asian, uskaltamatta ryhtyä pitempiin selityksiin. Mutta vaikka profeetta on aikoja sitten kuollut, puhuu kuitenkin hänen ennustuksensa, sanoen tätä lasta persoonansa puolesta sellaiseksi ruhtinaaksi eli kuninkaaksi, jonka alku on alusta ja iankaikkisuudesta.

Sitä kirjanoppineet eivät sanoneet kuningas Herodekselle; ehkä he eivät sitä itsekään ymmärtäneet. Tämä lause onkin himmeämpi kuin edellinen puhe hänen syntymisestänsä Beetlehemissä ja hänen hallituksestansa Israelin ruhtinaana, mikä on helposti ymmärrettävä, kun se osoittaa hänen olevan totisen ihmisen.

Mutta kun profeetta siihen lisää, että hänen alkunsa on ollut alusta ja iankaikkisuudesta, niin tarkoittaa tämä lause sitä, että hän myöskin on iankaikkinen Jumala, joka ei saanut alkuansa vasta syntymisensä kautta Beetlehemissä. Beetlehemissä hän tosin on syntynyt, tämä on hänen toinen alkunsa, mutta sen ohella ja sitä ennen hänellä on toinenkin syntyperä: alusta ja iankaikkisuudesta.

Profeetan sanat täytyy jättää kumoamattomiksi. Ensiksikin hän sanoo: Sinusta on tuleva. Ylimmäiset papit ja kirjanoppineet todistavat, että tuleminen on tässä sama kuin syntyminen. Samoin mekin sanomme: Hän on sieltä ja sieltä, kun on kysymys syntymäpaikasta. Samalla tavoin on myöskin siis ymmärrettävä sana alku eli syntyperä, kun profeetta sanoo sen olleen alusta ja iankaikkisuudesta, ennen kuin vielä luettiin aikoja, päiviä ja hetkiä.

Jos siis tahdot tietää, mistä tämä lapsi on syntyisin, niin ota vaarin profeetta Miikan sanoista, joka tietää hänen olevan Beetlehemistä syntyisin. Ainoastaanko Beetlehemistä? Ei, vaan hän on syntynyt ennen kuin maailma oli luotu, ennen kuin oli olemassa taivasta ja maata, aurinkoa ja kuuta. Tätä ei voi ihmissanoilla tarkemmin lausua muutoin kuin siten, että hän on syntynyt iankaikkisuudessa, ennen kuin aikoja ja päiviä olikaan. Sellaista puhetta eivät Herodes ja juutalaiset ymmärtäneet eivätkä olleet mahdolliset ymmärtämäänkään.

Tämä on siis se herra ja kuningas, joka on syntynyt Beetlehemissä ja on oikea totinen ihminen, mutta jonka alun myös sanotaan olevan iankaikkisuudesta, ennen kuin maailma luotiin; hän on siis sekä iankaikkinen, tosi Jumala että tosi luonnollinen ihminen.

Maailma pitää tämän pelkkänä hulluutena, sillä se ei voi saada näitä kahta syntyperää sopimaan toisiinsa, nimittäin, että tämän lapsen alku eli syntyminen on myös tapahtunut, ennen kun aurinko ja kuu luotiin. Sentähden eivät juutalaisetkaan voineet tätä kärsiä, ja samasta syystä on myös ilmestynyt monta harhaoppia, jotka kieltävät tämän opinkohdan. Mutta ajattele asiaa tarkemmin sinä, jolla on Jumalan sana silmiesi edessä. Kenestä sitten hän olisi syntynyt, koska hän kerran on syntynyt ennen maailman luomista? Ei kenestäkään muusta kuin Jumalasta! Siihen johtopäätökseen täytyy järjenkin tulla, jos se uskoo, että Jumala on luonut taivaan ja maan. Mitä muuta voikaan ajatella olleen olemassa ennen maan ja taivaan luomista kuin Jumala? Jos siis tämän lapsen alku eli syntymä on ollut ennen taivaan ja maan luomista, niin hän kaiketi on syntynyt Jumalasta ja on itse samoin tosi Jumala, sillä muuta ei ole olemassa kuin Jumala ja luomakunta.

Kaikki riippuu siis näiden sanojen merkityksestä Jos Kristus olisi ollut vain ihminen, olisi kuolema niellyt hänet niinkuin muutkin ihmiset. Ei sekään olisi auttanut häntä, että hän oli syntynyt neitsyestä, sillä paljon ihmeellisempi on Eevan luominen miehen kylkiluusta kuin Jeesuksen syntyminen neitsyt Mariasta. Onhan neitsyt juuri nainen, joka muutenkin on luotu lapsia synnyttämään. Sentähden ei perkele eikä kuolema olisi siitä välittänyt, vaikka hän olikin syntynyt neitsyt Mariasta. Mutta pääasia on juuri se, että neitsyt Maria on synnyttänyt pojan, joka on syntynyt jo ennen maailman luomista. Sentähden onkin perkele ja kuolema ja koko pimeyden valtakunta voitettu, koska ne ovat joutuneet tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, jonka alku eli syntymä on ollut ennen maailman luomista.

Jos asia ei olisi ollut näin, vaan hänen syntyperänsä olisi vain Beetlehemistä, olisi kuolema niellyt hänet samoin kuin sinut ja minut, samoin kuin neitsyt Marian, Johannes Kastajan ja muutkin suuret pyhät. Mutta hänen alkunsa onkin ollut alusta ja iankaikkisuudesta. Sentähden täytyy kuoleman, joka tähän asti on niellyt kaikki ihmiset, joutua häpeään hänen edessänsä. Koska hän näet oli Jumala, hän ei voinut tehdä syntiä eikä joutua lain tuomittavaksi, kuoleman nieltäväksi ja perkeleen hukutettavaksi. Mutta kun hän myös ajallisesti oli syntynyt Beetlehemissä ja siten tullut maailmaan niinkuin muutkin lapset, täytyi hänen myöskin kuolla. Siitä syystä perkele ja kuolema menevätkin ansaan, kun eivät näe muuta kuin hänen ajallisen syntyperänsä Beetlehemistä. Tämän syntymisen johdosta siis Jeesus antautuu surmattavaksi. Mutta haudassa maatessaankin hän sanoo: Minä olen syntynyt ennen maailman luomista. Hän nousee ylös haudasta voimallaan, voittaen synnin, kuoleman ja perkeleen, jotka eivät enää voi häntä vallassansa pitää.

Profeetta Miika tahtoo siis julistaa tästä ruhtinaasta sen sanoman, että hänellä on kaksi alkua eli, niinkuin me sanomme, syntymää, ja että hän siis on sellainen henkilö, joka samalla kertaa on sekä tosi Jumala että tosi ihminen, kuitenkin ollen vain yksi persoona eikä kaksi. Me sanomme siis Kristuksen olevan neitsyt Marian pojan, joka on imenyt hänen rintojansa ja hänen helmassansa varttunut, niinkuin muutkin lapset, mutta että hän sen ohessa myös on iankaikkisuudessa, ennenkuin tätä maailmaa olikaan syntynyt Isästä, elävästä, iankaikkisesta Jumalasta. Nämä kaksi luontoa, jumalallinen ja inhimillinen, ovat siis hänessä erottamattomasti yhdistetyt yhdeksi persoonaksi, ovat yksi Kristus, joka on sekä tosi Jumala että tosi ihminen. Sitä eivät ylimmäiset papit ilmoittaneet Herodekselle, eikä tuo hirmuvaltias ollut, kuten jo sanoin, mahdollinen sitä tietämään ja käsittämäänkään. Ehkeivät he sitä itsekään käsittäneet.

Tämä on siis ylenmäärin ihmeellinen syntymä. Jos tahdomme oppia sitä oikein tuntemaan, on meidän ensi aluksi katseleminen hänen syntymäänsä Beetlehemissä. Sitä järjestystä profeettakin noudattaa puhuen ensin hänen luonnollisesta syntymästänsä, josta hän käyttääkin useampia sanoja kuin tuosta toisesta, iankaikkisuudessa tapahtuneesta syntymästä. Se näet, joka tahtoo tietää, mitä mieltä Herra Jumala on meitä kohtaan, hän aloittakoon alhaalta päin, oppikoon ensin, mitä hän on tehnyt täällä maan päällä ja miten hän on ihmisille ilmoittanut itsensä. Sitten kyllä opitaan, niinkuin tämäkin teksti osoittaa, että Jeesus on syntynyt iankaikkisuudessa, eikä tämä tieto silloin ole kauhistava, vaan mitä suloisin ja lohdullisin.

Mutta suurena onnettomuutena on pidettävä sitä, että jokainen häijystä ja vahingollisesta uteliaisuudesta ensin tahtoo tutkia Jumalan kaitselmusta milloin mistäkin kohdin. Minkä tähden Jumala, vaikka hän tietää kaikki, ei estänyt ihmistä lankeamasta syntiin? Miksi hän vain syrjästä katsojana pysyen antaa maailman kulkea kohti kadotusta, vaikka hän sen voisi estää, kääntäen sen parannukseen ja hurskauteen? Se, joka tahtoo tulla tuntemaan Jumalaa tällaisia kysymyksiä tekemällä, varmaan taittaa niskansa: seuraa Luciferin lankeemus; hänkin pyrki aina vain ylemmäksi, mutta se ei onnistunut.

Jos siis tahdot välttää erehdyksiä ja tulla Jumalan olemusta oikein tuntemaan, on sinun alkaminen alhaalta, profeetan tavoin: menet ensin Beetlehemiin ja sitten vasta nouset taivaaseen ja iankaikkisuuteen. Niin opettaa Kristuskin sanoessaan: Minä olen tie ja totuus ja elämä. Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän, Joh. 14:6, 9. Sille, joka ei tahdo tästä alkaa, vaan heti ylhäältäpäin rupeaa tutkimaan, miten Jumala hallitsee, miten hän rankaisee, tapahtuu ansion mukaan: hänen käy huonosti. Niinpä sanoo viisas mies, Sananl. 25:27: Raskaiden asiain tutkiminen on raskasta.

Oikea keino sille, joka oikein tahtoo tulla tätä lasta tuntemaan, on siis se, että ensin menee Beetlehemiin, toisin sanoen, katsoo, mitä virkaa ja tehtävää tämä lapsi on maailmassa toimittava, nimittäin, että hän, niinkuin profeetta Miika sanoo, on oleva ruhtinas, joka on vapahtava kansansa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta.

Kun sitten olet hyvin oppinut tämän, löytänyt lapsen seimessä makaavana, hänet hyvästi käsittänyt ja nähnyt, niin olet myöskin havaitseva, ettei hän ole vain Marian, vaan myöskin Jumalan Poika, syntynyt Jumalasta jo ennen kuin mitään luotua oli olemassa, eikä siitä käsityksestä ole mitään vahinkoa, vaan päin vastoin iloa ja turvallisuutta, koska me juuri tämän lapsen kautta tulemme Jumalan tykö ja hänen armonsa osallisuuteen, me kun muuten emme mitenkään olisi saattaneet pitää häntä armollisena Jumalanamme. Tätä opettaa teksti Jeesus-lapsesta Beetlehemissä.

Mutta huomaa myös, miten häpeällisesti Herodes ja kirjanoppineet menettelevät! Herodes vainoaa lasta, kirjanoppineet halveksivat häntä. Herran Jumalan taito onkin se, että hän saattaa asettaa näin jalon ennustuksen aivan ihmisten silmien eteen: he osaavat siitä puhua, jopa veisatakin, mutta kuitenkaan eivät siitä ymmärrä luotua sanaa. Eikö ole ihmeellistä, että kirjanoppineet osaavat puhua ennustuksesta, ja että Herodes lähettää juuri sen johdosta tietäjät Beetlehemiin, sanoopa tuo veijari vielä: Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle että minäkin tulisin häntä kumartamaan, mutta kuitenkaan eivät ymmärrä itse asiassa mitään; heillä on kuori, mutta ydintä eivät löydä.

Samoin Jumala kohtelee vielä tänä päivänä kiittämättömiä, pahoja kristittyjä, ei vain paavilaisia, joilla on yhtä hyvin Raamattu kuin meilläkin ja jotka sitä samoin viljelevät, vaan meikäläisiäkin, jotka tosin osaavat puhua evankeliumista, mutta eivät käsitä siitä sanaakaan. Vastakkaisessa tapauksessa he varmaan käyttäytyisivät elämässään toisin. Samoin kirjanoppineillakin ja Herodeksella profeetan ennustukset on suussa, mutta jos he olisivat niitä oikein ymmärtäneet, niin hekin kaiketi olisivat lähteneet etsimään ja kumartamaan lasta. Mutta se, etteivät he sitä tee, vaan elelevät edelleen, unohtaen asian, osoittaa, etteivät he itsekään tiedä eivätkä ymmärrä, mitä he muille ihmisille opettavat.

Mutta uskovilla on uskottomiin verraten se etu, että he sekä kuulevat sanan että käsittävätkin sen ja saavat siitä suurta iloa ja lohdutusta. Vaikka siis maailma, paavi ja ylpeät porvarimme ja talonpoikamme ovatkin meistä voitolla, rahan, tavaran, vallan ja kunnian puolesta, niin me tiedämme heidän kuitenkin olevan tässä kohdin paljon heikommat ja niin kurjassa asemassa, etteivät sanasta käsitä mitään, vaikka sitä kyllä kuulevat ja osaavat sitä itsekin opettaa.

Heidän elämänsäkin selvästi osoittaa, että he ovat paatuneitten juutalaisten kaltaisia: kuulevilla korvilla he eivät kuule eivätkä silmillänsä näe.

Jumala armostansa johdattakoon meidät samoin kuin tietäjätkin pyhän sanansa valolla Poikansa Jeesuksen Kristuksen tykö ja varjelkoon meitä kaikesta loukkaantumisesta iankaikkisesti. Amen.