Loppiaista, jota myös sanotaan kolmen kuninkaan juhlaksi, on alkuaan nimitetty epifanian eli ilmestyksen juhlaksi siitä syystä, että Kristus ei ilmoittanut itseänsä ainoastaan tähden kautta tietäjille, vaan myös kastettaessa Jordanin rannalla. Kun tämä ilmoitus hänestä on ihmeellinen ja meille sangen lohdullinen, niin sopisi tämä teksti, jossa puhutaan Kristuksen kasteesta ja ilmestyksestä Jordanin rannalla, vieläkin loppiaisjuhlan tekstiksi.*

Evankelista kertoo, että Kristus elettyänsä hiljaisuudessa tuli, ennen kuin hän ryhtyi virkaansa, Galileasta Jordanille Johanneksen Jo tämän kastettavaksi niinkuin syntiset ihmisetkin, jotka tunnustivat syntinsä ja anoivat niitä anteeksi.

Johannes säikähtyi ensin, pitäen itseänsä kelvottomana häntä kasamaan. Mutta Jeesus vastasi: Salli nyt, sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus, toisin sanoen: jos tahdotaan saada asiat sille annalle, että vaivaiset syntiset voivat tulla vanhurskaiksi ja autuaiksi, niin sinun täytyy kastaa minut. Minähän olen tullut syntiseksi kaikkien syntisten tähden; minun täytyy siis tehdä kaikki, mitä Jumala on säätänyt syntisille, että he minun kauttani tulisivat vanhurskaiksi.

Tämä on siis tapahtunut meille lohdulliseksi esimerkiksi: Jumalan Poika kastatti itsensä, vaikka oli synnitön, ja teki, mitä hän itsensä tähden ei olisi ollut velvollinen tekemään. Me ihmiset taas olemme niin kurjia, viheliäisiä ja turmeltuja, ettemme tee edes sitä, mihin olemme velvolliset, ja muutenkin pahanilkisiä olentoja. Kuinka sitten kykenisimme tekemään jotakin yli velvollisuutemme?

Tässä on siis erittäin huomattava, että Kristus, Jumalan Poika, pyhän kasteen asettaja itse, kuitenkin kastattaa itsensä ja sitten määrää, että kaste on seurakunnassa aina pysyvä, ja että kaikkien, jotka tahtovat tulla autuaiksi, pitää tulla kastetuiksi.

Ne ihmiset siis ovat varmaan kirottuja, perkeleen turmelemia ja sokaisemia, jotka eivät tahdo nähdä eikä kuulla, mitä tässä tapahtuu, vaan jotka joko halveksivat kastetta taikka tekevät siitä pilkkaa. Kuinka voisitkaan olla kastattamatta itseäsi ja lapsiasi, koska kerran Jumalan Poikakin itsensä kastatti? Kuinka voitkaan olla niin ylpeä, sokea ja tyhmä, että halveksit tätä pyhää ja terveellistä toimitusta? Eiköhän kastetta, vaikk’ei siitä muuta hyötyä olisikaan, tulisi pitää kaikessa kunniassa vain sentähden, että tiedät itse Jumalan Pojan kastattaneen itsensä?

Sen lisäksi on tässä meille vielä osoitettu, mitä hyvää saamme odota itsellemme kasteesta, ja mitä se meitä hyödyttää. Me näemme taivaan Jumalan itse vuodattavan kaiken armonsa Poikansa päälle häntä kastettaessa, koska evankelistan sanojen mukaan taivaat aukenivat, jotka ennen olivat olleet suljettuina. Kristuksen kastetilaisuudessa aukesi ovi eli ikkuna, josta voi katsahtaa sisään; siis ei enää ole mitään aitausta Jumalan ja ihmisten välillä, sillä Isä Jumala on itse läsnä ja sanoo: Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt. Tämä on tosiaankin suuri ilmestys ja varma merkki siitä, että Jumala ei vastusta kastetta, jonka hänen rakas Poikansa on omalla ruumiillaan pyhittänyt, vaan mielistyy siihen, ollen itse tilaisuudessa saapuvilla.

Kun siis kerran ilmestysjuhlaa vietetään, niin miksi ei silloin puhuta tästä ilmestyksestä, jossa Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki itsensä niin voimallisesti ilmoittivat? Jumalan Pyhä Henkikin näet tuli silloin alas vienon kyyhkysen lempeässä hahmossa osoittamaan, ette hän ole meille vihainen, vaan tahtoo Kristuksen kautta tulla meitä auttamaan vanhurskauteen ja autuuteen.

Tässä on kahdenlainen ilmestys: Jumalan, iankaikkisen ja kaikkivaltiaan Isän, ja Pyhän Hengen. He ovat läsnä rakkaan Herramme kastamistilaisuudessa, kun hän kastattaa itsensä Jordanissa antaakseen siten meille sekä esikuvan että armon, ollaksemme osallisia hänen kasteestansa uskon kautta häneen; meillä on nimittäin sen kautta armollinen Jumala, kun me tätä esimerkkiä noudatamme ja Kristuksen käskyn mukaan olemme kastetut.

Isä Jumala ei ilmoita itseään vain taivaan avaamisessa ja taivaan ja maan yhdistämisessä, vaan hän antaa myös taivaasta kuulua uuden äänen, jonka kaltaista ei sieltä ikinä ennen ole kuultu, sanoessaan: Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt. Tämä on aivan toista puhetta kuin ääni Siinailta. Silloin Jumala myös puhui taivaasta, mutta sillä seurauksella, että maa vapisi ja vuoret tärisivät ja ihmiset kauhistuneina pelkäsivät kuolemaa.

Jumalan ääni ei ole tällä kertaa ensinkään hirmuinen: onhan se aivan ystävällistä ja lempeää, armon puhetta. Jumala tahtoo sanoa ihmisille: Kääntäkää katseenne tänne, katsokaa, mitä täällä tapahtuu! Näettehän Johanneksen kastavan erästä miestä samoin kuin hän on kastanut muitakin ihmisiä. Mutta jos tahdotte tietää, kuka tämä mies oikeastaan on, niin kuulkaa minua: Hän on minun rakas Poikani, johon minä olen sydämestäni mielistynyt. Teidän ei tarvitse häntä peljätä; seisoohan hän tuossa paljaana, kuten ihmiset ainakin, miekatta ja maallisetta mahditta. Teidän ei myöskään tarvitse minua peljätä; enhän minä nyt tule salamoissa ja ukkosen jyrinällä, en tulen leimauksilla ja pasuunain äänellä, niinkuin muinoin Siinain vuorella, vaan ystävällisessä muodossa ja lempeästi.

Kaikki tapahtuu siis erittäin vienosti. Jumalan Poika, joka on synnittä ja viaton, seisoo Jordanissa, kastattaen itsensä, Pyhä Henki tulee hänen päällensä kyyhkysen muodossa, niin että Johannes saattaa hänet omin silmin nähdä, ja Isä Jumala puhuu mitä ystävällisimpiä sanoja meille, julistaen, ettei hän ole lähettänyt meille apostolia, profeettaa eikä enkeliä, vaan ainosyntyisen Poikansa, johon hän on mielistynyt.

Tässähän on siis selvä käsky meille katsoa Pojan puoleen, koska itse Jumala katsoi hyväksi häntä kastettaessa ilmoittaa rakkaaksi Pojaksensa. Hän tahtoi sanoa: Jos tahdotte Jumalan armolliseksi Isäksenne niin se tapahtuu helposti: turvatkaa vain minun Poikaani, häneen minä en voi suuttua, jopa minä hänen tähtensä mielistyn teihinkin, jos kuulette hänen ääntänsä. Kuulkaa siis häntä ja tehkää, mitä hän sanoo. Oman itsensä tähden hän ei tarvitse kastetta enempää kuin ympärileikkaustakaan, koska hän on synnitön. Johanneksen kasteen taas minä olen asettanut syntisiä varten, että kaikki, jotka tunnustavat syntinsä, niitä katuen ja vakavasti pyytäen niistä päästä, tulisivat kastetuiksi ja vahvasti uskoisivat, että minä olen heille armollinen. Mutta minkätähden minun Poikani kastattaa itsensä, vaikka hänessä ei ole syntiä? Ei suinkaan oman itsensä tähden, vaan teidän tähtenne, jotka olette syntisiä, teidän syntinne hän on ottanut päällensä. Niistä hän tahtoo päästää teidät vapaiksi ja ne poistaa, että te saisitte avun ja teidän syntinne katoaisi, ja teidät niistä iankaikkisesti vapahdettaisiin.

Tämän evankelista sattuvasti osoittaa kertoessaan, mitä Kristus vastasi Johanneksen kieltoon: Salli nyt, sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus. Jeesus tahtoo sanotuksi: tästä kasteesta riippuu koko maailman vanhurskaus. Koska minä kannan kaiken maailman synnit ja niistä vastaan, minun täytyy maailmaa auttaakseni i tehdä, mitä Jumala on käskenyt syntistenkin tehdä, nimittäin kastatan itseni.

Älä siis estä tätä autuaallista tekoa tapahtumasta, vaan niinkuin minäkin mielelläni kastatan itseni vaivaisten syntisten tähden, niin auta sinä myös minua, kasta minut, että Jumalan viha lepytettäisiin ja synti sovitettaisiin! Se on oleva otollista iankaikkiselle Isälle; hän puhuu meille taivaasta, osoittaen meitä kääntymään rakkaan Poikansa puoleen, sanoen: Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt lohdutukseksemme, että me varmasti uskoisimme tämän kasteen tapahtuneen hyväksemme, ja että Jumalan viha on siten lepytetty ja Kristuksen kasteen kautta syntivelkamme poistettu: Jumala siis tyytyy meihin Poikansa tähden.

Tätä ääntä meidän pitäisi mitä tarkimmin noudattaa. Emme saa ikinä jättää näin jaloa ilmestystä silmistämme ja sydämestämme: Herra Jumalamme aukaisee taivaan, lähettää Pyhän Hengen alas kyyhkysen muodossa ja itse antaa lempeän äänensä kuulua sanoessaan: Tämä on minun rakas Poikani, hän on minun sydämeni, hän on sama kuin minäkin. Ja mitä tekee Poika? Hän esiintyy köyhänä, vaivaisena syntisenä, kastattaa itsensä Johanneksella Jordanissa. Tässä siis koko jumaluus ilmestyy mitä armollisimpana ja lempeimpänä, eri persoonienkin näyttäytyessä, siis kolminaisuutena, että jokainen tietäisi, ettei Jumala voi olla vihainen sille ihmiselle, joka turvaa Herraan Kristukseen, ottaa vastaan hänen sanansa ja luottaa hänen tekoihinsa. Tässähän sanotaan, että Isä sydämellisesti mielistyy kaikkeen, mitä Poika käskee, sanoo ja tekee.

Oi, kuinka autuaat olisimme, jos kuulisimme Kristuksen ääntä ja uskoisimme sen kaikesta sydämestä! Kurjia, kirottuja ihmisiä ovat taas ne, jotka antavat tämän äänen kaikua, ottamatta siitä ensinkään vaarin. Ja tuo kirottu paavin joukkokunta vielä pilkkaa ja vainoaa tätä ääntä, väittäen, ettei Kristus ole ainoa, johon Isä on mielistynyt, vaan että hän muka on myöskin mielistynyt munkkeihin, paaviin, messuihin, pyhiinvaelluksiin ynnä muihin sellaisiin. Se, joka oikein ajattelee, ettei Jumalan hyvälle tahdolle ja isälliselle lempeydelle anneta sen suurempaa arvoa, hän kernaammin kymmenesti kuolisi, kuin eläisi moisten jumalattomien ja pilkkaajien keskellä.

Ottakaa siis, rakkaat lapset, vaarin tästä äänestä, niin kauan kuin kuulette sen kaikuvan! Muutama vuosi takaperin meillä ei ollut siitä mitään tietoa. Silloin taivas oli vielä suljettuna, ja meidän täytyi perkeleen nimeen kuunnella, mitä munkit saarnasivat kiirastulesta, peikoista ja muista valheista. Nyt on jo, Jumalan kiitos, oikea oppi päässyt ilmestymään; sitä on nyt vain kuultava ja opittava. Vaikka maailma ei mistään välitä, niin kiittäkäämme me Herraa Jumalaamme hänen hyvyydestään, kun hän tänä päivänä on meille ilmoittanut sydämellisen laupeutensa, nimittäin Pyhän Hengen kyyhkysen muodossa, Poikansa Jordanissa kastettavana ja itsensä ihanilla ja lempeillä sanoilla.

Kukapa ei nyt katsoisi kadotuksen ansainneeksi sitä ihmistä, joka ei tätä kuullessaan iloisena kiittäisi Jumalaa, sydämestään turvaten hänen Poikaansa, joka seisoo Jordanissa, kastattaen itsensä niinkuin syntinen ihminen, ja jonka päälle Pyhä Henki laskeutuu kyyhkysen muodossa, ja jota Isän ääni oli niin lähellä kuin tuo seinä meitä? Ja epäilemättä oli saapuvilla myöskin lukemattomia pyhiä enkeleitä. Siellä, missä Isä, Poika ja Pyhä Henki esiintyivät, myös taivaan enkelien joukko on saapuvilla.

Oppikaa siis pitämään korkeassa arvossa tätä muistopäivää! Ilmestys oli tosin sekin, kun Kristus tähden kautta ilmoitti itsensä itämaan viisaille; mutta tämä ilmestys on syvällisempi. Nämä ovat ne kolme oikeaa kuningasta, jotka yhdessä ilmestyvät Kristuksen kasteessa: Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Jos hän niin olisi tahtonut, olisi tällainen ilmestys saattanut yhtä hyvin tapahtua joko korvessa taikka Jerusalemin temppelissä. Mutta se tapahtui juuri Jeesuksen kastamistilaisuudessa meille opiksi, pitääksemme, niinkuin usein jo olen maininnut, kastetta korkeassa arvossa ja että me kerran kastetuksi tultuamme ymmärtäisimme pitää itseämme uudestisyntyneinä Herran pyhinä.

Nuo herjaavat kasteenuusijat sanovat tähän aikaan, että kaste muka on vain pelkkää vettä. Perkele moiset pilkkaajat vieköön! Niin arvostelevat ja päättelevät koirat, siat ja lehmät, jotka eivät muuta tunne kuin veden maun. Mutta kristitty ei saa tuomita maun, vaan sanan mukaan, sillä kasteessa ei ole ainoastaan pelkkää vettä, vaan myöskin Jumalan sana ja voima: näemmehän Kristuksen kasteessa läsnä olevaksi Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen. Kaste ei olekaan pelkkää vettä, vaan sellaista vettä, jolla Poika kastetaan, jonka yli Pyhä Henki liikkuu ja Isä Jumala puhuu. Kaste ei siis ole pelkkää vettä, vaan se on armorikas elämän vesi ja uudestisyntymisen peso, Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen vihkimä ja pyhittämä. Juuri sentähden onkin Kristus asettanut kasteen tapahtuvaksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vielä tänäkin päivänä ovat siis lapsen kastamisessa läsnä kastetta pyhittämässä Jumalan Poika ruumiillaan, Pyhä Henki läsnäolollaan ja Isä Jumala äänellänsä. Kastetta ei voida koskaan sanoa pelkäksi vedeksi, koska siinä on läsnä koko jumaluus vaikuttamassa; kastetta ei siis ole myöskään ihmistyönä pidettävä. Vaikkapa kasteen toimittaakin ihminen, hän ei sitä tee omaan nimeensä, vaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jotka ovat toimituksessa läsnä; muuten kaste ei vaikuttaisikaan, mitä sen pitäisi vaikuttaa.

Kuka rohkeneekaan pitää Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäoloa halpana asiana? Kuka voi tällaista vettä sanoa pelkäksi vedeksi? Emmekö jo huomaa, mitä höysteitä Jumala on heittänyt tähän veteen? Kun panee sokeria veteen, se ei ole enää pelkkää vettä; miksi me kasteessa erottaisimme sanan vedestä, väittäen kastetta pelkäksi vedeksi, ikään kuin ei Jumalan sana eikä siis Jumalakaan olisi läsnä tässä vedessä, eikä tapahtuisi samoin kuin Jordanilla Kristuksen kasteessa, kun Pyhä Henki laskeutui alas ja Isän Jumalan äänin kuului taivaasta? Niin emme saa ajatella, vaan tietäkäämme, että kasteen vedessä on vieläkin läsnä Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki, samoin kuin Jordanilla, kun Kristus seisoi vedessä, Pyhä Henki liikkui hänen päällänsä ja Isän Jumalan ääni kuului. Juuri sentähden kaste on sellainen vesi, joka ottaa pois synnin, kuoleman ja kaiken kadotuksen sekä auttaa meitä taivaaseen, iankaikkiseen elämään. Niin kallis elämän vesi ja lääkitys on siis meille kaste, kun Jumala itse on siihen yhdistynyt. Jumala on elämän Herra; kun hän on tässä vedessä läsnä, niin tulee siitä oikea elämän vesi, joka karkoittaa kuoleman ja helvetin ja tuottaa iankaikkisen elämän.

Meidän tulee siis oppia kastetta oikein tuntemaan ja arvossa pitämään. Eihän ketään kasteta minkään enkelin tai ihmisen nimeen, vaan Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, eli niinkuin Apostolien teoissa mainitaan, Jeesuksen nimeen, mikä on aivan sama asia. Sen, joka oikein tunnustaa Jeesuksen Kristuksen, täytyy myös tunnustaa Isä Jumala ja Pyhä Henki, koska Kristus selvästi sanoo tulleensa Isästä ja lähettävänsä Pyhän Hengen. Joka siis sydämestänsä uskoo Kristukseen, hän ei voi väittää valheeksi Kristuksen sanoja, vaan uskoo, ettei Poika yksinänsä ole hänen kanssansa, vaan myöskin Isä ja Pyhä Henki, vaikkei Isää ja Pyhää Henkeä nimeltä mainittaisikaan.

Tämä meidän siis on hyvin opittava, ettemme erottaisi kasteessa sanaa vedestä, jolla kastetaan, vaan tunnustaisimme, että Jumala on sen asettanut sitä varten, että se meidät Kristuksen tähden Pyhän Hengen kautta puhdistaisi synnistä ja auttaisi iankaikkisesta kuolemasta. Mitäpä Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki siihen muuta tekisivätkään? Jos siis uskot ja tunnustat, että vastasyntynyt lapsi on synnissä, niin saata se pyhään kasteeseen ja anna Jumalan tehdä hänessä työnsä, niinkuin hänen sanansa ilmoittaa ja lupaa: ihmisen pitää vedestä ja Hengestä uudesti syntyä ja se, joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi. Jos vielä tunnustat lapsenkin olevan kuolemanvallassa, niin laita hänet Kristuksen käskyn mukaan tähän kasteeseen, niin kuolema varmaan hukutetaan. Ja sinä, joka jo olet kastettu, muista, että kasteesi on sinulle todisteena ja takeena siitä, että Jumala on sinulle luvannut antaa syntisi anteeksi ja iankaikkisen elämän Kristuksen kautta. Kasteella on näet sellainen jumalallinen voima, että se voi ottaa pois kuoleman ja pestä synnistä puhtaaksi. Sen tähden me olemmekin kastetut; siihen, että me olemme Kristuksen kuolemaan kastetut, perustuu myös meidän toivomme.

Ja vaikka olemmekin langenneet syntiin ja tehneet väärin, niin kaste ja siihen yhdistetyt lupaukset pysyvät vahvoina ja lujina, kun me vain käännymme emmekä pysy synneissä. Ei näet ollenkaan sovi pyytää syntejänsä anteeksi ja samalla pysyä synnissä, malttamatta siitä luopua; sinun on tehtävä parannus, oikeassa uskossa sanoen: Herra Jumalani on minulle luvannut kaiken armonsa, kun hän kastoi minut Poikansa kasteella; tähän armoon minä pyydän jälleen palata, luottaen siihen, että minun syntini ovat poisotetut, ei tosin minun tai kenenkään muun ihmisen tai luodun olennon tähden, vaan Herrani Kristuksen tähden, joka on kasteen asettanut ja säätänyt ja itsekin syntisten tavoin itsensä kastatti.

Tämä ilmestys on siis paljoa suurempi kuin tähden ilmeneminen itämaan viisaille. Edellisestä on kaikilla kristityillä hyötyä, kun taas jälkimäisestä ilmestyksestä hyötyivät vain muutamat pakanat. Tämän päivän pitäisi siis oikeastaan saada nimensä Kristuksen kasteesta ja sitä olisi sanottava Kristuksen kastamispäiväksi; niin meillä olisi aihetta saarnata kasteesta vastoin lahkohenkiä ja vastoin perkelettä, joka kyllä sallii meidän saada nähdä kaikkia muita, mutta ei tätä oikeaa aarrettamme, jonka hän mielellään riistäisi silmistämme ja käsistämme, niinkuin hän on tehnyt paavilaisuudessa, jolloin hyvin vähän tai tuskin ollenkaan on saarnattu ilmestyksestä Jordanilla.

Meidän tulee siis oppia tarkoin huomaamaan, miten Jumala tänä päivänä ilmoitti itsensä ihanalla julistuksella Pojastansa: kaikki, mitä hän puhuu ja tekee meille ja me hänelle, se on hänelle otollista. Se, joka näet seuraa Poikaa, luottaen hänen sanaansa, on oleva Jumalan lapsi, hänellä on oleva Pyhä Henki, joka Kristuksen kasteessa ilmestyi rauhallisen kyyhkysen ihanassa ja ystävällisessä muodossa. Samaten Isä antaa äänensä mitä ystävällisimmin kuulua sanoen: Tämä onei enkeli, ei profeetta eikä apostoli, vaanminun Poikani ja minä itse. Miten hän olisikaan saattanut paremmin ilmestyä? Ja kuinka me paremmin voisimme häntä palvella kuin siten, että kuulemme hänen Poikaansa, meidän Vapahtajaamme ja otamme vaarin hänen sanastansa? Se, joka taas ei tahdo omaksi autuudekseen häntä kuulla ja seurata, kuulkoon perkeleen apostoleita omaksi kadotuksekseen. Kiittäkäämme siis Jumalaa hänen armostansa ja rukoilkaamme, että hän pitäisi meitä siinä ja tekisi meidät autuaiksi. Amen.