Juutalaisilla oli monta Messiasta eli Kristusta koskevaa ihanaa ja jaloa lupausta, miten hän oli tuleva maailmaan rakentamaan iankaikkista valtakuntaa ja pelastamaan kansansa kaikesta pahasta ja iankaikkisesti sitä auttamaan, niinkuin toteamme profeettain kaikissa saarnoissa erinomaisen jalosti puhuvan tulevasta Kristuksen valtakunnasta. Tällaiset saarnat olivatkin hyvin yleisiä ja tunnettuja juutalaisten seassa. Mutta oli myös vääriä profeettoja ja lihallisia opettajia. Nämä johtivat kansaa siihen luuloon, että Kristus oli tuleva maallisella komeudella, ratsastaen, niinkuin maallisten kuningasten on tapana jolloin kaikessa esiintymisessä pitää olla loistoa ja komeutta, ja tekevä koko maailman juutalaiset järjestään mahtaviksi ruhtinaiksi ja hallitsijoiksi. Samaan tapaan he vielä tänäkin päivänä ajattelevat: kun heidän messiaansa kerran tulee, he pääsevät koko maailman herroiksi ja pakanat joutuvat heidän orjiksensa. Sellaista messiasta eli Kristusta he vieläkin odottavat, mutta eivät ensinkään kaipaa sitä Messiasta, Herraa Kristusta, joka vapahtaisi heidät synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta.

Varoittaaksensa juutalaisia, etteivät moiset lihalliset opettajat saisi heitä pettää, Jumala jo kauan aikaa ennen antoi profeetta Sakariaan ilmoittaa, ettei Kristus ole tuleva maallisena kuninkaana, suurella loistolla ja kalliisti varustettuna, vaan että hän köyhänä kulkijana on ratsastava aasilla pääkaupunkiinsa Jerusalemiin, niinkuin tämän päivän evankeliumin kertomus osoittaa tapahtuneeksi. Juutalaiset eivät siis mitenkään voi tehdä itseään syyttömiksi väittämällä: Olisimmepa vain tietäneet kuninkaamme tulevan niin köyhänä, me olisimme hänet mielellämme ottaneet vastaan. Olihan profeetta sen asian jo aikoja edeltäpäin heille kyllin selvästi ilmoittanut. Tuo tapaus toteutuikin julkisesti keskellä päivää, kun Kristus tuli ratsastaen lainatun aasin selässä; ei hänellä ollut satulaa eikä muita varuksia: opetuslasten täytyi levittää vaatteensa aasin selkään, jotta tuo köyhä kuningas jotenkuten tulisi toimeen.

Juutalaiset eivät siis voi mitenkään tehdä itseänsä syyttömiksi. Tässähän on ihan selvä ennustUs: kun Kristus ratsastaa Jerusalemiin, hän ei tule maallisten kuningasten tavalla korkeitten ratsujen selässä, varustuneena haarniskoilla, peitsillä, miekoilla ja joutsilla, jotka kaikki ovat maallisen vallan ja herruuden merkkejä, vaan hän tulee, niinkuin evankelista sanoo, sävyisänä, tai niinkuin profeetta lausuu, köyhänä, ja alhaisena. Profeetta tässä ikäänkuin tahtoo varoittaa jokaista sanoen: Ottakaa tuosta asiasta tarkka vaari, tietäkää, että se, joka tulee sillä ratsastaen, on oikea Messias. Kavahtakaa siis, ettette rupea odottelemaan saadaksenne nähdä kultakruunua, samettipukuja ja kultaisia aseita sekä suuren suuria ratsastajajoukkoja. Kristus tulee alhaisena, hän on nöyrä ja siveä sydämestään, hän esiintyy aasilla ratsastaen. Siinä on koko hänen loistonsa ja komeutensa, jonka hän ratsastaessaan Jerusalemiin on näyttävä maailmalle.

Juuri tuo ennustus saattaakin Herramme.tällä tavoin tulemaan Jerusalemiin, ja hän näkyy pitäneen asiaa myös sangen tärkeänä. Sentähden hän antaakin niin tarkat ohjeet opetuslapsillensa eikä ratsasta Jerusalemiin salaa yöllä, vaan julkisesti, keskellä kirkasta päivää, ei yksin, vaan paljon kansan keskellä, joka kävi edellä ja seurasi häntä, tervehtien häntä oikeana kuninkaanansa ja Daavidin poikana sekä toivottaen hänelle onnea ja autuutta hänen valtakunnassansa. Koko Jerusalemin siis täytyi huomata tämä kulkue, he saavat nähdä aasin ja kuulla sitä köyhää kuningasta, josta Sakarias oli ennustanUt ja juutalaisia varoittanut, etteivät loukkaantuisi hänen halpaan muotoonsa ja köyhään tulemiseensa, vaan luopuisivat siitä väärästä luulostaan, että Kristus muka oli tuleva maailmallisessa loistossa. Hän on kyllä oleva kuningas, Sakarias sanoo, mutta köyhä ja alhainen kuningas, jolla ei ensinkään ole kuninkaallista muotoa, jos nimittäin katsotaan vain ulkonaiseen loistoon, jolla maailman kuninkaat ja ruhtinaat tavallisesti esiintyvät.

Sen sijaan, Sakarias sanoo, tällä köyhällä ja halvalla kuninkaalla on oleva toisenlainen valta, jommoista ei ole yhdelläkään kuninkaalla ja keisarilla maan päällä milloinkaan ollut, olivatpa kuinka suuria ja mahtavia valtiaita hyvänsä. Hänen nimensä on Vanhurskas ja Auttaja. Hän ei siis ole mikään rikas, mahtava ja loistoisa maailmanvaltias, vaan vanhurskas kuningas ja vapahtaja, joka tuo mukanansa vanhurskauden ja autuuden, voittaa synnin ja kuoleman, on synnin ja kuoleman vihollinen sekä tahtoo auttaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta kaikki ne, jotka häneen uskovat ja hänet kuninkaaksensa tunnustavat, loukkaantumatta näin halpaan, lainattuun aasiin. Niille, jotka näin tekevät, annetaan synnit anteeksi, heitä kuolema ei voi vahingoittaa, vaan he saavat iankaikkisen elämän. Ja vaikka hekin kyllä kerran ruumiillisesti kuolevat ja heidät haudataan, niin ei se ole mikään kuolema, vaan sitä on uneksi sanottava. Sitä tahtoo profeetta meille opettaa tästä kuninkaasta, antaessaan hänelle nämä kaksi nimeä, sanoen häntä vanhurskaaksi ja vapahtajaksi, joka on voittava kuoleman vallan, repivä rikki perkeleen kidan ja tallaava hänet jalkojensa alle sekä siten vapahtava meidät, jotka häneen uskomme, synnistä ja kuolemasta sekä johdattava meidät enkelien seuraan, missä on iankaikkinen elämä ja autuus.

Muille kuninkaille ja herroille hän jättää heidän loistonsa, linnansa, hovinsa, rahansa ja tavaransa, hän antaa heidän syödä ja juoda, pukeutua ja asua upeammin kuin muut ihmiset. Mutta sitä he eivät voi tehdä, mitä tämä halpa kerjäläiskuningas tekee. Eihän mikään keisari, kuningas tai paavi voi kaikella mahdillaan auttaa ketään pienimmästäkään synnistä, kullallaan ja tavarallaan he eivät kykene parantamaan pienintäkään tautia; kuinka he sitten saattaisivat auttaa ketään iankaikkisesta kuolemasta ja helvetistä? Mutta tämä köyhä kuningas auttaa, ei vain yhdestä synnistä, vaan kaikista minun synneistäni, eikä ainoastaan minun synneistäni, vaan kaiken maailman kaikista synneistäHän tahtoo tullessaan ottaa pois, ei vain sairautta, vaan itse kuoleman, eikä ainoastaan minun kuolemaani, vaan koko maailman kuoleman.

Tätä, profeetta sanoo, ilmoittakaa tytär Siionille, ettei hän loukkaantuisi hänen alhaiseen tulemiseensa, vaan sulkisi silmänsä, pitäen sensijaan korvat auki eikä katsoisi siihen, kuinka halvassa muodossa hän ratsastaa kaupunkiin, vaan ottaisi vaarin, mitä tästä köyhästä kuninkaasta sanassa puhutaan. Tuo köyhyys ja alhaisuus näkyy kyllä silmiin, hän kun ratsastaa kaupunkiin aasilla, ilman satulaa ja kannuksia, kuten kerjäläinen. Mutta sitä ei voi silmillä nähdä, että hän on ottava pois meistä synnin, surmaava kuoleman sekä antava meille iankaikkisen pyhyyden, iankaikkisen autuuden ja iankaikkisen elämän. Se täytyy siis kuulla ja uskoa. Siksipä myös Sakarias lausuu: »Sanokaa tytär Siionille», jotta tämä sen tietäisi, ei huolisi hänen kurjasta ratsastamisestaan eikä siihen loukkaantuisi, että hän kohta saa kärsiä häpeällisen kuoleman. Sillä kaikki tämä tapahtuu sinun hyväksesi, Siion, hän kun tahtoo vapahtajanasi auttaa sinua perkeleestä ja kuolemasta sekä pyhittää sinut ja vapauttaa sinut synnistä.

Varmaan siis eksyy se, joka ei tahdo tätä korvillansa käsittää,vaan silmin nähdä ja käsin koskea, sillä tämän kuninkaan laita on aivan toisin kuin muiden kuningasten. Mitä ikinä nämä tekevät, se tapahtuu loistolla ja suurella ulkonaisella mahtavuudella. Tämmöistä Kristus ei osoita ollenkaan. Työnsä, jolla hän auttaa meitä synnistä ja kuolemasta, hän on aloittanut kasteesta. Siinä eivät silmämme näe muuta kuin pelkkää, tavallista vettä. Mutta se vesi on yhdistetty sanan ja saarnan kanssa. Saarnassakaan ei silmä näe mitään muuta kuin ehkä ihmisen hengityksen. Mutta meidän tulee varoa, ettemme silmiämme usko, vaan suljemme silmät ja pidämme korvat auki sekä kuulemme Jumalan sanaa. Tämä sana opettaa, miten Herramme Jeesus Kristus on vuodattanut verensä meille syntien anteeksisaamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi. Tällaisia lahjoja hän tahtoo meille antaa pyhässä kasteessa, ehtoollisessa, sanan saarnaamisessa ja synninpäästössä; näistä me ne totisesti löydämme. Näyttää tosiaankin mahdottomalta, että vedenpeso, sana ja sakramentit voivat näin suuria vaikuttaa; mutta älä anna näkösi pettää itseäsi! Silloin näytti myöskin mahdottomalta, että hän, joka lainatulla aasilla ratsasti kaupunkiin ja kohta sen jälkeen antoi itsensä ristiinnaulita, olisi poistava synnin, kuoleman ja helvetin. Ei kukaan voinut sitä nähdä hänen muodostaan, mutta profeetta oli sen sanonut. Meidän pitäisi siis se uskoa ja korvilla käsittää, silmillä sitä ei voi nähdä.

Siitä syystä evankelista puhuu näin: Sanokaa tytär Siionille». Ja profeetta lausuu: »Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, sinä tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle». Mikä kuningas? Pyhä ja vanhurskas kuningas, vapahtaja eli auttaja, joka tahtoo olla sinun pyhittäjäsi ja autuaaksitekijäsi. Sillä omaan pyhyyteensä ja vanhurskauteensa hän tahtoo sinut pukea, että sinä pääsisit synnistä vapaaksi; henkensä hän tahtoo antaa sinun edestäsi, jotta sinä hänen kuolemansa kautta tulisit iankaikkisesta kuolemasta vapahdetuksi. Älä siis suutu hänen halpaan ja alhaiseen muotoonsa, vaan kiitä häntä siitä ja ole lohdutettuna. Sillä tämä kaikki tapahtuu sinun tähtesi ja sinun hyväksesi; juuri sillä tavalla hän tahtoo auttaa sinut synneistäsi ja kuolemasta sekä tehdä sinut vanhurskaaksi ja autuaaksi.

Tämä siis on meidän kuninkaamme, tämä rakas Herra Jeesus Kristus, ja tämä on hänen valtansa ja virkansa. Hänellä ei ole tekemistä rahojen, kruunujen ja suurien kuningaskuntien eikä maallisen loiston ja mahtavuuden kanssa. Mutta kun meidän täytyy kuolla emmekä voi enää elämään jäädä, niin hänen virkansa on se, että me hänen kärsimyksensä ja kuolemansa kautta tiedämme, mihin kuollessamme joudumme, että voimme sanoa: minä olen pyhitetty kuninkaani, Jeesuksen Kristuksen, kautta, hän on esiintynyt niin alhaisena ja antanut naulita itsensä ristiin sentähden, että hän pyhittäisi minut ja hukuttaisi minusta minun syntini ja kuolemani. Sille, joka tämän uskoo niin kuin hän kuulee ja evankeliumissa saarnataan, tapahtuu juuri näin. Sitä varten Kristus onkin asettanut pyhän kasteen, että hän sen kautta pukisi sinut vanhurskauteensa, että hänen pyhyytensä olisi sinun ja hänen viattomuutensa samoin sinun omasi. Mehän kaikki olemme kurjia syntisiä, mutta kasteessa Kristus lohduttaa meitä sanoen: anna minulle syntisi, ja omista sinä minun vanhurskauteni ja pyhyyteni; annan minun riisua pois kuolemasi ja pue yllesi minun elämäni! Tällainen on varsinaisesti Kristuksen hallitus. Koko hänen virkansa ja työnsä onkin riisua joka päivä meistä synti ja kuolema sekä pukea meidät pyhyyteensä ja elämäänsä.

Meidän pitäisi tietysti mitä suurimmalla ilolla kuulla ja ottaa vastaan tällainen sanoma, sen johdosta parantuaksemme ja hurskaaksi tullaksemme. Mutta valitettavasti käy usein päinvastoin. Maailma käy tälle opille päivä päivältä häijymmäksi; se on pahan vihollisen, perkeleen, työtä ja vaikutusta. Niinkuin nähdään, kansa on nykyään käynyt ahneemmaksi, tylymmäksi, haureellisemmaksi, julkeammaksi ja häijymmäksi kuin ennen, paavikunnan aikana. Mistä tämä johtuu? Ei muusta kuin siitä, ettei tätä sanomaa oteta ilolla vastaan, vaan pidetään se turhana, kootaan vain enemmän kultaa ja tavaraa kuin tuota autuaallista lahjaa, jota Herramme Kristus meille tarjoaa. Sentähden Herra Jumala nuhtelee meitä sanoen: Kuinka saatatkaan olla minua kiittämättä siitä, että minä ainokaisen Poikani kärsimyksen ja kuoleman kautta otan pois synnin ja kuoleman? Vai tahdotko, että minä tuotan sinulle kylliksi syntiä ja kuolemaa? Koska niin tahdot, niin sinun sitä saamaan pitää; ennen sinua riivasi ja hallitsi vain yksi perkele, mutta nyt on sinua riivaava seitsemän vielä pahempaa perkelettä. Tämä voidaan todetakin sekä kaupunkilaisissa että maalaisväestössä heidän törkeästä, ahneesta ja säännöttömästä elämästään, haureellisuudestaan ja muista paheistaan. Minä kehotan siis teitä kuulemaan tätä sanomaa halulla ja hartaudella sekä ottamaan sen vastaan kaikella kiitollisuudella, rukoillen kaikesta sydämestä Herraa Jumalaa antamaan teille vahvan uskon, että voisitte pitää kiinni tästä opista. Silloin siitä varmaan seuraa se hedelmä, että te päivä päivältä tulette nöyremmiksi, kuuliaisemmiksi ja hurskaiksi ihmisiksi. Tällä opilla on näet se luonne ja laatu, että se tekee ihmiset siveiksi, kuuliaisiksi ja hurskaiksi; mutta ne, jotka eivät tahdo sitä mielellänsä ja rakkaudella ottaa vastaan, käyvät seitsemän kertaa pahemmiksi kuin olivatkaan ennen kuin saivat tätä oppia kuulla niinkuin kaikkialla nähdään todeksi. Varokaa siis itseänne, sillä varmasti on se hetki koittava, jolloin Jumala rankaisee tämän kiittämättömyyden. Silloin saadaan nähdä, mitä maailma sillä on ansainnut.

Koska juutalaiset eivät tahtoneet noudattaa profeetan neuvoa, niin on nyt meille sanottu, että meidän kuninkaamme tulee sävyisänä ja köyhänä, ettemme loukkaantuisi tähän köyhyyteen emmekä juutalaisten tavoin etsisi maallista loistoa ja rikkautta, vaan oppisimme, että meidän Herramme Kristus on sellainen kuningas, joka on vanhurskas ja vapahtaja ja tahtoo pelastaa meidät synneistä ja iankaikkisesta kuolemasta. Tämä sanoma on meidän mielellämme ja ilolla otettava vastaan ja kiitettävä sydämestä Jumalaa siitä tai meidän täytyy ulvoen, itkien ja hampaita kiristäen ottaa vastaan paha perkele.

Tähän sanan kuulemiseen ja uskoon kehoittaa meitä myöskin opetuslasten ja niiden muiden esimerkki, jotka silloin seurasivat Herraa Kristusta Jerusalemiin. Koska Herra Kristus kerran on kuningas, täytyy hänellä myöskin olla valtakunta ja alamaisia, ja näiden alamaisten tulee osoittaa kuninkaallensa oikeaa ja soveliasta palvelusta. Mitä tämä palvelus on, sen erittäin hienosti tekstimme kertomus osoittaa. Me tapaamme ihmisiä, jotka tunnustavat Herran Kristuksen kuninkaaksensa eivätkä häpeä juosta halvan aasin ja köyhän kuninkaan perässä.

Näiden seassa ovat opetuslapset ensimmäisiä: he tunnustavat Herran Kristuksen oikeaksi Messiaaksi, joka tekee vanhurskaaksi ja vapahtaa synnistä ja kuolemasta. Sentähden he taluttavatkin aasin Kristukselle, toisin sanoen, he neuvovat Kristuksen tykö juutalaisia, jotka siihen asti olivat olleet lain alla ja saaneet kantaa, kuten kuormajuhdat, sen taakkaa. Sitten he taluttavat aasin mukana Kristuksen tykö myöskin sen nuoren varsan, nimittäin pakanat, jotka vielä olivat kesyttämättömiä olematta minkään lainalaisia. Kristus on siis kaikkien ihmisten vapahtaja. Kaikkien oikeitten saarnaajien ja opettajien pitää siis johdattaa ja taluttaa ihmisiä Kristuksen tykö. Se onkin ensimmäinen jumalanpalvelus, joka sopii tälle kuninkaalle, että tunnustetaan hänet vanhurskaaksi ja vapahtajaksi, hänet otetaan vastaan, kiitetään ja ylistetään häntä sekä ohjataan jokaista hänen puoleensa kääntymään.

Toinen jumalanpalveluksen muoto on, että aasin selässä ratsastavalle Herralle Kristukselle veisataan hoosiannaa, toisin sanoen, kun hänet kerran on tunnustettu Vapahtajaksi ja sellaisena vastaanotettu, tulee myöskin toivottaa hänelle onnea ja menestystä hänen valtakunnassansa sekä tehdä kaikkea, mikä voi edistää hänen valtakuntansa lisääntymistä ja vaurastumista. Sen Jumala suokoon, sanokoot fariseukset ja ylimmäiset papit mitä tahansa! Tuo hoosianna tietää samaa kuin: Herra auta! Herra, anna onnea Daavidin pojalle!, siis aivan samaa kuin se, mitä Isä-meidän rukouksessa sanomme: »Lähestyköön sinun valtakuntasi!» Perkele ja hänen joukkonsa eivät suinkaan heitä yrityksiään estääkseen tämän valtakunnan menestymistä, koettaessaan joko hävittää taikka väärentää Jumalan sanaa; on siis tarpeen rukous ja toivotus, että Jumala särkisi ja tekisi tyhjäksi perkeleen tahdon.

Kolmas jumalanpalveluksen tapa on se, että näin rukoillessamme myös riisumme vaatteitamme ja levitämme niitä Herran Kristuksen eteen tielle, että hänen tulemisensa olisi edes jossakin määrin arvokasta ja ylevää. Tämä tapahtuu silloin, kun me voimiemme mukaan edistämme saarnavirkaa, rahalla ja omaisuudellamme tuemme sellaisten kelvollisten, oppineiden ja hurskaiden miesten kasvattamista, jotka johdattavat seurakuntaa sanalla ja hyvällä esimerkillä, sekä vielä siten, että jo virassa olevia kohdellaan ja ylläpidetään niin, että he voivat virkaansa hoitaa ja ettei heidän elatustaan hankkiakseen tarvitse joko siitä kokonaan luopua taikka ruveta muita elinkeinoja etsimään. Lyhyesti sanoen, kun rahaa ja tavaraa käytetään edistämään seurakunnallisten virkojen hyvää hoitoa, niin että ihmiset saavat oikeita esimiehiä ja sielunpaimenia, silloin levitetään vaatteita Kristuksen eteen, että hänen tulemisensa tapahtuisi suuremmalla kunnialla.

Näin meidän siis tulee palvella tätä kuningasta, huolimatta ylimmäisistä papeista ja fariseuksista, joille se tuleminen ja köyhä loisto on sangen vastenmielistä ja jotka tahtoisivat kernaasti sen estää. Mutta Kristus tahtoo kuin tahtookin, että se tapahtuu esteettömästi. Kun hän kerran on kuningas, hänellä täytyy myöskin olla hoviväkensä ja hovipalveluksensa. Ja autuaita ne, jotka häntä palvelevat! Hän on sellainen kuningas, joka myös vuorostansa tahtoo palvella meitä, ei rahalla ja tavaralla, joka olisikin vähäarvoista palvelusta, vaan vanhurskaudella syntiä vastaan ja auttamalla meidät kuolemasta ja iankaikkisesta kadotuksesta.

Siitä syystä meidän tulee olla alttiita ja halukkaita häntä palvelemaan, huolimatta paavista ja piispoista ja muista heidän kaltaisistaan, jotka yrittävät estää sitä, että apostolien tavalla aasi Herralle Kristukselle tuodaan ja hän sen selkään istuu, ja tahtovat itse ratsastaa aasilla, hallita ihmisiä opillaan ja muilla menoillaan oman mielensä mukaan; Kristuksen he kyllä antavat kulkea jalkasin, he kun eivät voi sietää, että hän evankeliuminsa kautta olisi tulemassa ja itseään ilmoittamassa. Näillä väärillä opettajilla on myös oppilaansa, jotka heitä hyvittelevät, levitellen heidän tiellensä palmuja ja öljypuun lehviä, mutta köyhää Kristusta he heittelevät kivillä. He näet vainoavat häntä, hänen evankeliumiansa ja kaikkia sen saarnaajia. Nämä saavat viimeisenä päivänä juutalaisten kanssa kadotuksekseen nähdä, että hylkäsivät oikean kuninkaansa ja vapahtajansa, ja sen tähden heidän pitää iankaikkisesti kantaa Jumalan vihaa; sitävastoin ne, jotka ovat hänet vastaan ottaneet, häntä tunnustaneet ja vähiäkin varojansa käyttäneet hänen kunniakseen, saavat hänen kauttansa iankaikkisen vanhurskauden ja iankaikkisen elämän. Sen rakas Herramme ja Vapahtajamme, Jeesus Kristus, suokoon meille kaikille. Amen.